Tuhkakuppina toimiva kaljapullo, niitti­rannekkeet ja panosvyö: Teini valokuvasi 40 vuotta sitten torniolaisia punk-yhtyeitä eikä arvannut, millainen arvo kuvilla voisi myöhemmin olla

Heikki Kemppaisen valokuviin keskittyvät teos sisältää Terveiden käsien lisäksi myös muita yhtyeitä ja yleisempää ajankuvaa.

Terveet Kädet matkalla Oulun SoundMix-studioon heinäkuussa 1983. Kuvassa keskellä T.H.E Rutto -yhtyeen laulaja Känä.

7.3. 11:58

Tietokirja

Heikki Kemppainen & Sami Hernesaho (toim.): Terveet Kädet. Heikki Kemppaisen valokuvia 1980–1984. Finnish Hardcore. 120 s.

Kuva­teksti kuuluu koruttomasti: ”1984, Läjän veli Tilli Kivirannalla.”

Kuvassa Timo ”Tilli” Äijälä kävelee loskaisella pihalla Fiatin ja Saabin välistä kantaen virvelirumpua. Tillin olemuksessa pomppa­takkeineen on jotain uhmakasta, kuin westernin sankari astumassa saluunaan.

Ehkä koska ollaan Terveet Kädet -yhtyeen kotikaupungissa Torniossa, tai koska meininki on muuten vain punk, rumpua ei ole pakattu kantolaatikkoon. Se on kantajansa käsissä paljaana ja soittovalmiudessa, teline mukana roikkuen.

Tuntuu, että vaikka kuva olisi värillinen eikä mustavalkoinen, se olisi silti melko harmaa. Samalla se kiteyttää paljon nuorten punkkareiden olemuksesta pikkukaupunkitodellisuudessa.

Terveet Kädet -yhtyeen rumpali Timo "Tilli" Äijälä Tornion Kivirannalla 1984.

1980-luvun alussa teini-ikäinen Heikki Kemppainen kuvasi Torniossa aikansa kulttuurielämää, ja nyt kuvista on julkaistu kirja.

”Kuvieni kulttuurihistoriallista arvoa ja kiinnostusta on nostanut se, että niiden ensisijainen kohde, Terveet Kädet, nousi pienen peräpohjalaiskaupungin punkjoukkiosta maailmanmaineeseen”, kuvailee myöhemmin musiikkitoimittajana toiminut Kemppainen esipuheessa.

Monia kuvista onkin käytetty sittemmin siellä täällä, mutta suuri osa on myös ennennäkemättömiä.

Punk, kuten monet muutkin alakulttuurit, on visuaalisuudessaan hyvin valokuvauksellinen genre. Tietoisuus punkista levisi 1970–1980-lukujen vaihteessa yhtä lailla valokuvin kuin äänitteiden ja yleisen kohun myötä. Moni tiesi, miltä punkkari näytti, ennen kuin oli edes kuullut musiikkia.

Apean arkisuuden ylittävä persoonallisuus välittyy myös Kemppaisen kuvista, vaikka tämä kuvaileekin hauskasti:

”Ensimmäisissä kuvissani syksyllä 1980 Terveet Kädet sijoittui Tornion bändikilpailussa viimeiseksi, eikä tuolloin juuri kukaan halunnut ostaa heidän levyjään.”

Olisikin ollut kiintoisaa lukea aikalaistodistajalta, millaista odotushorisonttia vasten Terveet Kädet musiikkiaan teki.

Vaikka punk oli jo tuttu juttu, yhtyeen hardcore on ollut maailmanlaajuisestikin ajatellen luovaa etulinjaa – harjaantumattomaan korvaan arvatenkin melkoista melua. Mitähän mahtoivat miettiä ne 350 nuorta, jotka katselivat bändiä Tornion Seminaarin koulun salissa 1980?

Kemppaisen kuvissa näkyy nuorten velmua telmimistä ja vapaa-ajan viettoa sekä soittamista ja bändikuvissa poseeraamista. Otoksissa on usein taiteellista silmää ja huomio kiinnittyy tunnelmallisesti yksityiskohtiin: reikäinen paita ja panosvyö, niittirannekkeet, tuhkakuppina toimiva kaljapullo lattialla.

Myös heikompilaatuisissa näpsäisyissä on dokumentaarista arvoa.

Vaikkei olisi kuullut nuottiakaan Terveiden Käsien ikinuorena räjähtelevää hardcore punkia, yhtyeen karisma välittyy kuvista. Niissä komeilevat kiehtovan omalaatuinen Veli-Matti ”Läjä” Äijälä ja itsetietoisen coolit Timo ”Tiimo” Wiik ja Markus ”Piäsky” Saarenpää sekä herttaisen poikamainen Petri ”Peedro” Rankka, joka vaihtui suurena persoonallisuutena tunnettuun, tapaturmaisesti 1984 kuolleeseen Jari ”Walde” Wahlmaniin.

Kirja on koottu Terveiden Käsien ympärille, mutta se sisältää myös muita yhtyeitä ja yleisempää ajankuvaa, kuten 1982 järjestetyn ja Tornioonkin saapuneen Rauhanjuna-kampanjan kuvia.

Varsinkin unholaan jääneiden aikalaisbändien huomiointi on hienoa, sillä kotimaisessa musiikkikirjallisuudessa kontekstointi tahtoo usein jäädä vähiin, eikä punkin kaltaista kulttuuriliikehdintää sovi kiteyttää vain muutamien suurnimien ympärille.

Kemppainen muistelee, kuinka TK neuvoi nuorempiaan, oli kannustava ja osallistui kansalaisaktivismiin. ”Torniolainen alakulttuuri saikin alkunsa juuri TK:n johdolla”, hän kertoo juhlallisesti.

Samalla tulee mieleen, kuinka pienten ja suurempienkin paikkakuntien omaehtoinen kulttuurielämä on usein vaatinut yhden tai muutaman liikkeellepanevan voimanpesän. Omalla tavallaan Terveet Kädet symboloi laajempaa suomalaista ja maailmanlaajuistakin tarinaa, punkin tee-se-itse-hengen liikkeellepanevaa voimaa.

Vaikka pääpaino on kuvissa, Kemppaisen muistelutekstit tuntuvat hiukan hajanaisilta. Läjä Äijälän sitaatit täydentävät kokonaisuutta, mutta nekään eivät syvennä sitä merkittävästi.

Äijälän puheet on jostain syystä jätetty kääntämättä englanniksi, vaikka muuten kirja kulkee kaksikielisenä ulkomaalaisten TK-fanien iloksi.

Toisaalta Terveiden Käsien historiaa on kirjattu useampaankin kirjaan: Katariina Vuori on tehnyt Läjä Äijälästä aivan oman elämäkerran, ja lisäksi Hannu Anttilaisen ja Niko Mönkkösen fanzine Onnellisia kytkentöjä on hyvinkin etsimisen arvoinen asiasta kiinnostuneille.

Lempikuvaa kirjasta on vaikea valita.

Se voi olla alussa mainittu Tilli rumpuineen, mutta erityinen tenhovoima on myös kuvassa, jossa rotseihinsa sonnustautunut yhtye kävelee studioon kitarat kainalossa pitkin kesäistä soratietä. Kuin jokin heimo, jota haluaa silkkaa uteliaisuuttaan lähteä seuraamaan. Kaverukset matkalla taltioimaan itseään musiikin historiaan.

Heikki Kemppaisen valokuvien näyttely Laterna Magicassa (Rauhankatu 7) 12. maaliskuuta saakka.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat