Assyriologin esikoisromaani liikkuu sujuvasti Sinuhen maisemissa, mutta juonesta puuttuu syvyys

Kaisa Åkermanin romaanissa Hajusteentekijän tytär nuoren naisen elämää leimaa puolet kasvoista peittävä syntymämerkki.

Kaisa Åkerman valmistui Helsingin yliopistosta assyriologiksi ja asuu ja työskentelee nykyisin Mikkelissä.

19.3. 14:01

Romaani

Kaisa Åkerman: Hajusteentekijän tytär. Bazar. 605 s.

Reilut tuhat vuotta sitten Tigris-virran varrella, nykyisen Irakin alueella, Assyria kokosi voimiaan. Lopulta siitä kasvoi sotamahti, joka suurimmillaan hallitsi koko Lähi-itää ja alisti pienemmät kansat valtansa alle.

Kaisa Åkermanin esikoisromaani Hajusteentekijän tytär ajoittuu 1200-luvulle eaa., jolloin Assyria otti ensimmäisiä askeliaan maailman ensimmäiseksi suurvallaksi. Åkerman on assyriologi, ja hän rakentaa romaanin maailman kuljettamalla päähenkilöään Assyriassa, Heetissä ja Egyptissä, kulttuurin ja historian yksityiskohdat tuntien.

Teini-ikäinen Ilussa-amur asuu äitinsä, hajusteentekijän, kanssa pienen kylän majatalossa. Toinen puoli Ilussan kasvoista on punaisen syntymämerkin peitossa: tämä on merkki jumalilta, mutta myös hävettävä erilaisuus, jonka Ilussa on oppinut peittämään parhaansa mukaan.

On myös salaperäinen savitaulu, joka jotenkin liittyy Ilussaan mutta jonka merkitystä äiti ei suostu selittämään.

Yksinhuoltajaäidin ja tyttären suhde on kiinnostava, samoin kuin äidin ammatti: tämä on koulutettu nainen, joka tuntee arvonsa. Åkerman kuvailee hajusteiden tekemiseen vaadittuja aineksia hyvinkin pitkällisesti, mutta työn merkitys hukkuu paikoin luettelomaisuuteen.

Hajusteentekijän tytärtä vaivaa hiomattomuus juuri tässä: toimivatko yksityiskohdat tarinan hyväksi vai peittävätkö ne sen alleen.

Matkanteko alkaa äidin äkillisen kuoleman jälkeen, ja orvoksi jäänyt Ilussa kulkee Erenu-orjan kanssa vuosien varrella Assurista, Assyriasta aina Niilin suistoon asti. Samoissa maisemissa kulki myös Mika Waltarin orpo Sinuhe Kaptah-orjansa kanssa, joskin reilut sata vuotta aiemmin.

Vertaamalla Ilussan ja Sinuhen matkoja korostuu kiinnostavalla tavalla naisen liikkumatilan ja mahdollisuuksien kapeus: Ilussa tekee matkaa pakon edessä ja paetakseen, Sinuhe pitkälti omien valintojensa mukaan.

Hyvistä lähtökohdista huolimatta Hajusteentekijän tytär ei saa kasvatettua tarinaansa syvyyttä, ja esimerkiksi äkkiä esiin putkahtanut kolmiodraama ja sen ympärillä heiluvat juonenkäänteet jäävät irrallisiksi.

Ilussan hahmo kasvaa pitkin matkaa, mutta jää turhan paljon ulkokuorensa vangiksi. Punaisen syntymämerkin kautta rakentuu yhteys uskonnon asemaan ja valtaan, jonka merkitystä ihmisten arjessa Åkerman olisi voinut avata vielä enemmän.

Lopun ratkaisu ilahduttaa, uskottavuudesta viis: itsenäinen nainen tuntee arvonsa ja tekee itsenäisen valinnan.

Helsingin Sanomien palkinto vuoden parhaalle esikoisteokselle jaetaan marraskuussa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat