Pilvi Takalan taiteellisen työskentelyn tarkoitus on paljastaa kirjoittamattomia sääntöjä ja vakiintuneita käyttäytymismalleja yhteiskunnassa.

Soluttautuja

Taiteilija Pilvi Takala on aina mennyt taiteessaan kohti epämukavaa oloa ja kiusallisia tilanteita. Nyt hänen turvallisuusalan työtapoja käsittelevä teoksensa Close Watch on esillä Venetsian biennaalissa Italiassa.

Kun töissä on kiusallinen tilanne, ihmiset toimivat kahdella eri tavalla.

Toiset väistävät, toiset menevät tilannetta kohti.

Ja sitten on Pilvi Takala, 41, joka on erikoistunut luomaan kiusallisia tilanteita. Palkitun taiteilijan lähes koko ura tuntuu rakentuvan sille kysymykselle, miten yhteisöjen määrittämiä sääntöjä voi haastaa.

Kuten vaikkapa Takalan uusimmassa työssä, jota varten hän hankki Securitaksen järjestyksenvalvojan pätevyyden ja meni vartiointifirmaan töihin.

Epämukavia tilanteita oli, ymmärrettävistä syistä.

Takala uskoo ulkopuolisen rooliin asettumisen olevan hänelle luontaista.

”Olen ollut lapsesta ollut kiinnostunut siitä, miten tilanne rakentuu, vaikka en mikään erakko olekaan”, hän sanoo. ”Tarkkailen sosiaalisia käytösmalleja ja pelaan mun teoksissa niillä. Ajattelen, että se millaisena tietyssä yhteisössä näyttäydyn, ei määritä mua täysin. Myös torjutuksi tuleminen voi olla mulle kiinnostavaa.”

Takala antaa puhelinhaastattelua Venetsian biennaalialueella, missä hänen Securitas-kokemuksiinsa perustuva Close Watch -työnsä on esillä 23. huhtikuuta alkaen.

Useissa maissa asunut Pilvi Takala asuu nykyään Berliinissä, mutta käy usein Helsingissäkin. Hänen mukaansa berliiniläiset suhtautuvat sääntöihin rennommin kuin helsinkiläiset.

Tarkkailija Takala on ollut aina. Lapsena hän vietti hiihtolomaansa pohjoisemmassa asuvan serkun luona, joka kävi tuon viikon koulua. Kaikkien yllätykseksi Takala lähti serkun kanssa kouluun päivittäin. Ja viihtyi loistavasti.

”Se oli mahtavaa, koska ei tarvinnut miettiä, mikä mun sosiaalinen asema siellä on. Olin vieras, ja saatoin lähteä halutessani pois. Jälkeenpäin olen tosin miettinyt, että harva lapsi viettäisi useita lomiaan koulussa.”

Tarkkailijataipumustaan Takala on toteuttanut taiteessaan poikkeuksellisen rohkeasti. Vuonna 2008 julkaistussa teoksessaan The Trainee hän soluttautui johdon luvalla tilintarkastus- ja konsulttiyhtiö Deloitten harjoittelijaksi.

Johanna Takala -nimisenä harjoittelijana hän aika ajoin yllätti kollegat oudolla käytöksellään. Hän esimerkiksi istui paikoillaan tekemättä mitään. Tai ajeli toimiston hissillä ylös alas koko päivän.

Muiden työntekijöiden reaktioita Takala taltioi piilokameroiden avulla. Ensin reaktiot olivat ensin hämmentyneitä. Sitten ärtyneitä. Ja lopulta huolestuneitakin.

Työyhteisöllä oli selkeä tarve päästä normaalitilaan mahdollisimman nopeasti.

Oman olonsa Takala tunsi ahdistuneeksi ja kiusatuksikin.

”Soitin lounastauolla ystävälleni saadakseni kokea olevani hyväksytty ihminen”, hän paljastaa.

Kolmisen vuotta sitten valmistunut The Stroker puolestaan perustuu taiteilijan kahden viikon pituiseen vierailuun trendikkäässä start-upeille ja freelancereille tarkoitetussa työtilassa Lontoossa. Takala esiintyi tuolloin työtilayrityksen palkkaamana hyvinvointiammattilaisena Nina Niemisenä, jonka yritys Personnel Touch tarjosi asiakkailleen kosketuspalveluita työpaikoilla.

Käytännössä Takala huomioi ihmisiä tervehtimällä ja kevyellä kosketuksella olkapäälle.

Se tuntui asiakkaista yllättävän kiusalliselta. Takala paljasti, kuinka vaikeaa jopa itsevarmoille lontoolaisille on sanoa, etteivät halua itseään kosketettavan. Työtilan käyttäjät viestivät epämukavuudesta lähinnä vain kehonkielellään.

Joku perusteli ihoallergiallakin työtilan henkilökunnalle haluaan jäädä kosketuspalvelun ulkopuolelle.

Close Watch -teostaan varten Pilvi Takala työskenteli peiteroolissa järjestyksenvalvojana Securitaksella. Kuva on still-kuva Takalan videoteoksesta.

Nyt valmistuneessa Close Watch -teoksessa tutkimuskohteena oli Securitas-turvallisuusyrityksen työyhteisö pääkaupunkiseudulla. Hänen kollegoinaan oli niin yleistä järjestystä ylläpitäviä ja kiinteistöä turvaavia järjestyksenvalvojia, kuin kaupoissa toimivia vartijoitakin.

Yksinkertaisuuden vuoksi tässä jutussa kaikkia nimitetään tästä lähtien vartijoiksi, kuten tekevät kauppakeskusten kävijätkin.

Tällä kertaa Takala ei mennyt firmaan tekemään peiteroolissa omituisuuksia vaan kouluttautui ja työskenteli normaalisti vartijana.

Securitaksen johdolle Takala kertoi projektistaan etukäteen, kuten aina työyhteisöihin soluttautuessaan. Hän on voittanut Prix de Rome -palkinnon, Emdash Award -palkinnon ja kuvataiteen valtionpalkinnon, ja hänen töitään on käsitelty niin ulkomaisissa kuin kotimaisissakin medioissa. Jos hän olisi hakenut töitä tavallista reittiä, Securitaksen työhönottajat olisivat varmasti googlailemalla saaneet tietää hänen soluttautujamenneisyydestään.

Takalaa kiinnosti, mitä ammatillinen vastuu tarkoittaa matalapalkkaisella, heikosti säännellyllä ja väheksytyllä alalla, jossa tekijöillä on valtaa puuttua ihmisten perusoikeuksiin.

”Ammattirooli syntyy työtä tehdessä, ja toimintatavat siirtyvät kokeneemmilta kollegoilta nuoremmille. Mua kiinnosti, mitkä asiat normalisoituu missäkin vaiheessa, ja milloin alat ottaa annetun roolin itsestäänselvyytenä”, Takala selittää.

Mikään lapsuuden unelmatyö ei ollut kyseessä, vaan univormu tuntui alkuun päällä vieraalta.

”Monihan on lapsena halunnut olla poliisi, mutta mä en. Minusta sellaisen auktoriteettiaseman ottaminen tuntui epämukavalta.”

Lyhyen koulutusjakson jälkeen taiteilija ryhtyi töihin. Hänen tehtävänään oli järjestyksenvalvonta suuressa kauppakeskuksessa pääkaupunkiseudulla.

Jo etukäteen Takala tiesi paljon asioita kollegoistaan. Kuten:

Vartijan työ on monelle ensimmäinen työpaikka.

Hän on nelikymppisenä useimpia työkavereitaan vanhempi.

Ja että koko ammatti vaatii jatkuvaa esittämistä.

”Siinä otetaan rooli, joka on jokin muu kuin tavallinen kansalainen. Pukeudutaan rooliasuun ja esitetään. Näkyvyys on osa sitä asiakkaalle myytyä tuotetta, ja siihen liittyy olennaisena osana turvallisuudentunteen tuottaminen.”

Pilvi Takalan mukaan turvallisuusalan töissä toimintatavat siirtyvät usein kokeneemmilta kollegoilta nuoremmille.

Takala oppi nopeasti. Jo ensimmäisestä työpäivästä lähtien hän alkoi peitellä tuntemaansa epävarmuutta. Alan kirjoittamattomien sääntöjen mukaan vartijan täytyy näyttää siltä kuin tietäisi kaiken, eikä ammattikoodia ollut helppo mennä rikkomaan.

”Itsevarmuuden näyttäminen on tärkeää tilanteen kontrolloinnin kannalta, mutta joskus se voi olla haitallista ja provosoida asiakasta tarpeettomasti. Inhimillisyyden näyttäminen on myös tärkeää.”

Voimankäyttötilanteeseen Takala ei joutunut kertaakaan. Uusia tekijöitä ei ole tapana lähettää rauhoittamaan uhkaavaa asiakasta, vaan kokeneemmat kollegat pyrkivät hoitamaan tilanteen.

”Toki monet sillä alalla nauttivat vallasta, siitä että saa käskeä muita. Se motivoi heitä. Monelle myös me ja he -asetelma tuntuu turvalliselta. Me ollaan stevareita ja ne muut on siviilejä, tuntuu hyvältä kuulua porukkaan.”

”Tuossa työssä pitää koko ajan profiloida ihmisiä ja ennakoida heidän käytöstään. Yritetään arvioida, mikä voi mennä pieleen. Siinä on myös suuri virheen mahdollisuus. Joskus asiakas esimerkiksi arvioidaan aggressiiviseksi, vaikka hän ei sitä olisikaan. Näin virhearvion tehnyt vartija voi päätyä itse provosoimaan asiakasta.”

Rankimpia tilanteita puitiin sitten joukolla paikassa, jonne meillä siviileillä ei ole asiaa.

Valvomot tulivat suomalaisiin kauppakeskuksiin vuonna 2009 Sellossa sattuneen ammuskelun jälkeen. Tuolloin Ibrahim Shkupolli surmasi viisi ihmistä ja myöhemmin itsensä.

Tämän jälkeen turvakameroita on sijoiteltu kauppakeskuksiin tuhansittain, ja valvomot ovat tulleet tutuiksi vartijoille. Usein turvakameroiden kuvaa on seuraamassa useita silmäpareja, ja monissa keskuksissa niitä vahdataan vuorokauden ympäri.

Tarkkailijaluonteista Takalaa valvontamonitorit kiehtoivat.

”Tiesin kaiken aikaa, missä seurattavat asiakkaat ovat ja mitä he tekevät. Minulla oli myös radioyhteys kollegoihin kentällä, eli he pystyivät tarvittaessa puuttumaan tilanteeseen Sellainen kontrolloinnin tunne oli jännää ja miellyttävääkin. Se tuntui myös syylliseltä, koska ne ihmiset eivät tienneet, että heitä seurataan, ja että me valvomossa spekuloidaan, mitä he seuraavaksi tekevät.”

Turvakameramonitorien täyttämiä valvomoita on nykyään kaikissa kauppakeskuksissa. Niiden avulla voidaan tarkkailla lähes jokaista paikkaa keskuksessa.

Työyhteisölle valvomolla on myös toinen tehtävä. Se on harvoja paikkoja kauppakeskuksessa, jonne yleisö ei näe. Kun kaikissa muissa tiloissa vartijan täytyy pitää yllä tiukasti rooliaan, valvomon luomassa rauhassa hän voi hetkisen hengähtää.

”Se on tärkeä paikka kollegojen kohtaamiseen”, Takala selittää. ”Tapausten jälkipuinti tapahtuu melkein pelkästään valvomossa. Siellä voi purkaa tunnereaktiota, joita ei voi näyttää kentällä ollessaan.”

Parhaassa tapauksessa vartija voi purkaa uhkaavan tilanteen aiheuttamaa stressiä, saada siihen tukea kollegoilta ja miettiä yhdessä olisiko tilanteessa voinut toimia paremmin.

Tärkein kentällä tapahtuneen ahdistavan tilanteen purkukeino on kuitenkin huumori. Ja aika usein kyseenalainen huumori. Takala kertoo, että valvomossa vartijoilta kuulee usein rasistisia, syrjiviä ja väkivaltaa ihannoivia heittoja. Perustelu oli, että valvomossa heitetty läppä jää valvomoon eikä edusta puhujan arvoja.

Ja että rankkaan työhön kuuluu rankat huvit.

"Aika monelta puuttui kuitenkin ymmärrys siitä, miten sanottu vaikuttaa kollegoihin. Siellä oli kuitenkin töissä monenlaisia ihmisiä. Eikä stressaavaan työhön missään nimessä tarvitse kuulua rasistinen huumori.”

Ajan kuluessa Takala alkoi kyseenalaistaa muiden sanomisia, mutta koki kollegoiden reaktion kritiikkiin vähätteleväksi tai torjuvaksi. Ajatus, ettei valvomossa saisi puhua vapaasti mitä vaan, koettiin ärsyttävänä.

Takalan kolmipäiväisessa työpajassa keskiössä olivat tilanteet, jossa kollega toimii jollain tavalla väärin. Työpajassa testattiin erilaisia tapoja puuttua kollegan toimintaan.

Poikkeuksellista Takalan taiteellisissa projekteissa on niiden perusteellisuus. Puolen vuoden työskentelyn jälkeen hän halusi käsitellä työkokemuksiaan yhdessä kollegoidensa kanssa.

Kolmipäiväisessä työpajassa tilanteita käytiin läpi osallistavan teatterin avulla. Brasilialaisen Augusto Boalin kehittämässä metodissa tarkoituksena on kokeilla, miten erilaiset toimintatavat vaikuttavat tilanteisiin, joissa ilmenee sortoa.

Takalan työpajassa keskiössä olivat tilanteet, jossa kollega toimii jollain tavalla väärin.

Ensin näyttelijät esittivät kohtauksen, jossa toinen vartija käyttää liikaa voimaa tai rasistista kieltä valvomossa, ja se häiritsee paikalla olevaa kollegaa. Tämän jälkeen Takala ja hänen kollegansa astuivat sivusta katsovan vartijan rooliin ja testasivat erilaisia tapoja puuttua kollegan toimintaan.

Aihe oli mietityttänyt Takalaa koko Securitaksessa työskentelyn ajan.

”Perusoikeuksiin puuttuminen on aina jossain määrin traumaattista vähintäänkin sen kohteelle, ja usein voiman käyttäjällekin. Konkarit ovat kuitenkin tottuneet voimankäyttöön, ja joskus voimaa käytetään turhaan, koska osataan. Sellaisessa tilanteessa uudemman tekijän mielipide ei paina paljoa. Mun dilemma oli, että miten voisin toimia vartijan työssä omien arvojeni mukaisesti ja mitä keinoja mulla on rivitekijänä puuttua kollegoiden toimintaan.”

Projektin lopussa Takala kävi perusteellisen palautekeskustelun Securitaksen johdon kanssa. Tapaamisessa hän kertoi havaitsemistaan ongelmista, kuten rasistisista vitseistä ja turhan voimankäytön sallivasta työkulttuurista.

Ratkaisuksi hän muun muassa ehdotti, että Securitas hankkisi apua organisaation kehittämiseen anti-rasistista työtä ammatikseen tekeviltä, ja että työntekijöille tarjottaisiin aiheeseen liittyvää koulutusta.

Takalan kaltaisen ulkopuolisen tarkkailijan tekemille havainnoille saattaisi olla tarvetta laajemminkin, sillä turvallisuusala kasvaa niin maailmanlaajuisesti kuin Suomessakin.

Takala toivoo, että Securitaksen ohella muutkin turvafirmat arvioivat käytäntöjään.

”Se, että vartiointia tarvitaan nyky-yhteiskunnassa, ei tarkoita, että sitä tehdään parhaalla mahdollisella tavalla. Toivon, että teokseni on alku keskustelulle ja kehitykselle. Katsotaan mikä tilanne on, kun teos tulee ensi vuonna esille Emmaan Espooseen.”

”On totta, että mun toleranssini nolon ja epämukavan kokemiseen on korkea”, Takala sanoo. Securitas-komennuksensa aikana hän löysi itsestään myös tiedostomattomia ennakkoluuloja.

VENETSIASSA Takalan monikanavainen videoteos on nähtävillä marraskuun loppuun saakka. Työpajaan keskittyvä teos esitetään Alvar Aallon vuonna 1956 suunnittelemassa Suomen paviljongissa Giardinin biennaalipuistossa.

Avajaistilaisuudessa nähdään ainakin vähän projektin aikana muuttunut taiteilija.

”Muutti se minua, tietenkin. Näin asioita, kuten ensiaputilanteita, joita en olisi ilman tuota kokemusta kohdannut. Löysin myös itsestäni ennakkoluuloja, joita en tiennyt olevan olemassakaan.”

”Huomasin, että opitut tavat näyttää auktoriteettia tulivat esiin tilanteissa kentällä. Saatoin käskeä asiakkaita muuttamaan käytöstään tiukemmin kuin olisin itseltäni odottanut. Ehkä tiedostamattomana oletuksenani oli, että pienikokoisena naisena mua ei kunnioiteta, ellen ole heti tosi tiukka. Tai sitten sillä peitti vain omaa epävarmuuttaan.”

Entä sitten ne kiusalliset kokemukset? Joko tämän komennuksen jälkeen alkaa olla valmis millaiseen tahansa kohtaamiseen?

”On totta, että mun toleranssini nolon ja epämukavan kokemiseen on nykyään korkea”, Takala sanoo. ”Mutta toisaalta haluan tulla hyväksytyksi, kuten kuka tahansa muukin. Töissäni olen haastanut itseäni koko ajan enemmän, mutta normaalielämässä en kestä hankalia tilanteita lainkaan niin hyvin kuin töitteni perusteella voisi olettaa.”

"Mutta toivottavasti osaan nyt paremmin puuttua tilanteisiin silloin, kun tarve on."

Pilvi Takalan videoteos Close Watch saa ensiesityksensä Suomen paviljongissa 59. Venetsian kansainvälisessä taidebiennaalissa 23.4.–27.11.2022.

Lue lisää: Se kumma tyyppi väkijoukossa

Lue lisää: Onko taputus olkapäälle häirintää? – Pilvi Takala testaa taiteessaan käyttäytymissääntöjä ja henkilökohtaista tilaa

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat