Upea La La Land todistaa, että musikaali on edelleen voimissaan – Elokuva puhaltaa raikasta eloa lajityypin nyansseihin eikä jumiudu kliseisiin

La La Landin synty oli pitkä ja tuskaisa prosessi, mutta ohjaaja Damien Chazelle ei onneksi luovuttanut.

Pianisti Sebastian (Ryan Gosling) ja näyttelijä Mia (Emma Stone) rakastuvat Los Angelesissa.

5.3. 2:00 | Päivitetty 5.3. 14:04

Musikaali

La La Land ★★★★★

USA 2016

Sub klo 21.00

Hanttikeikoilla tuskaileva pianisti Sebastian (Ryan Gosling) haluaisi soittaa jazzia omalla klubilla. Tarjoilijana työskentelevä ja nöyryyttävissä koe-esiintymisissä juokseva näyttelijä Mia (Emma Stone) voisi ehkä kirjoittaa oman esityksen. Toiveikkaat taiteilijat etsivät unelmiaan ja rakastuvat Los Angelesissa.

Keskeiseen rooliin nousee myös kaupunki itsessään. Sekä elokuvamusikaalien perinne, eikä vain amerikkalaisten Hollywood-suosikkien vaan myös 1960-luvun ranskalaisklassikoiden voimin.

Jos musikaalin lajityyppiä pidettiin henkitoreisena, niin Damien Chazellen (s. 1985) kirjoittama ja ohjaama La La Land romutti käsityksen kertaheitolla. Sydämet sulattanut työ rohmusi sylyksittäin Oscareita ja Kultaisia maapalloja sekä muita palkintoja suorastaan satoja.

Lukemattomien huippumusikaalien tavoin myös La La Land on surullisenhaikea romanssi, kuvaus haaveiden ja todellisuuden ristiriidoista, sekä teknisesti loistelias näyttö musiikin ja liikkeen eskapistisesta lumosta.

Elokuva puhaltaa raikasta eloa lajityypin nyansseihin jumiutumatta kliseisiin. Rytmi ja tunnelma, taianomaiset siirtymät reaaliarjen ja musikaalitodellisuuden välillä toteutettiin osaavan kertojan varmalla kosketuksella.

Kuvauksissa tehtiin yli 70 miljöössä Los Angelesissa, ja elokuvan alun ja lopun kohtaamisiin johdattaa kaupungille tunnusomainen liikenneruuhka.

Chazellen ihailema Jacques Demy maalautti asuintaloja pastellivärein musikaaleihinsa Cherbourgin sateenvarjot ja Rochefortin tytöt.

La La Land tuo samaa palettia vaatteisiin ja sisustuksiin, mutta sen tekijöiden värisilmä yltää muihinkin sävyihin ja elokuvaviitteisiin. Lukuisat asusteet ja kenkienvaihtokin peilaavat henkilöitä, tunteita ja tapahtuvaa.

La La Landin synty oli pitkä ja tuskaisa prosessi. Tuottajat ja rahoittajat eivät uskoneet musikaaliin, jonka laulut olisivat uusia, eivätkä jo tuttuja suosikkeja, ja jonka kehysjuoni ei kaartaisi kohti sovinnaisinta happy endiä.

Chazelle luotti ystävänsä ja yhteistyökumppaninsa Justin Hurwitzin sävelkynään: musiikki kirjoitettaisiin tarinan henkilöhahmoille.

Elokuvasuunnitelma sai ratkaisevasti myötätuulta taakseen, kun Whiplash (2014), Chazellen raastava kuvaus nuoresta jazzrumpalista sadistisen julman opettajamuusikon uhrina, osoittautui hitiksi.

Joiltain osin La La Land avautuu kuin hyvitykseksi Whiplashin rankoille tunnoille: haaveet voivat kuolla, mutta niitä ei tallota.

Lukemattomien huippumusikaalien tavoin La La Land on surullisenhaikea romanssi, kuvaus haaveiden ja todellisuuden ristiriidoista.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat