Akse Pettersson ohjasi E. L. Karhun Eriopiksesta vaikuttavan puheenvuoron kärsimyksen tuotteistamisesta

Akse Petterssonin puhdistetussa sovituksessa E. L. Karhun näytelmästä lööppien otsikot kirkuvat – Eriopis ei.

Elena Leeve Eriopiksena ja Emmi Parviainen isä-Jasonina.

5.3. 14:33

Eriopis (Medeian selviytyjätytär kertoo kaiken), Suomen kantaesitys Q-teatterissa 4.3. Näytelmä E. L. Karhu, sovitus, dramaturgia ja ohjaus Akse Pettersson. ★★★★

E. L. Karhun näytelmän Eriopis (Medeian selviytyjätytär kertoo kaiken) nimi on herkullisen ironinen enne. Näytelmän alaotsikon raflaava lupaus seuraa sitä logiikkaa, jolla media kertoo tarinoita ja sylkäisee ne ulos tiukasti formatoidussa, valmiiksi pureskellussa muodossa.

Mutta Eriopis ei halua kertoa tarinaansa. Akse Petterssonin puhdistetussa sovituksessa Q-teatterille lööppien otsikot kirkuvat – Eriopis ei.

Innostuneen vastaanoton saanut näytelmä sai ensi-iltansa Saksassa Schauspiel Leipzigissa maaliskuussa 2020. Q-teatterin esitys on Suomen kantaesitys.

Eriopis on antiikin ahkerasti varioidun Medeia-myytin ja Euripideen tragedian (431 eaa.) päällekirjoitus. Se laajentaa tarinaa kaksospoikansa murhanneen Medeian tyttäreen Eriopikseen, jolle Euripideen tragedia ei antanut ääntä.

Karhun tragedia kyseenalaistaa sekä näytelmän että mytologian kaanonia ja sommittelee ehdotuksia Eriopiksen elämästä ennen ja jälkeen tragedian.

Näytelmä kertoo tragedian jälkeenjäävistä samaan tapaan kuin Karhun Q-teatterissa vuonna 2017 esitetty Hamletin päällekirjoitus, Prinsessa Hamlet.

Akse Pettersson on ohjannut vuorotellen proosamuotoista tekstiä ja dialogia vyöryttävän näytelmän vaikuttavaksi puheenvuoroksi kärsimyksen tuotteistamisesta. Runollinen kieli saa seurakseen ankaran pelkistetyn visuaalisen toteutuksen, joka korostaa arktisen tragedian klaustrofobista ulottuvuutta.

Aiemmin ohjauksissaan tiheästi metatasoja ja väkivallan kuvastoa hyödyntänyt Pettersson antaa nyt väkivallan elää sanoissa. Tulkinta on samaan aikaan ankara ja ilmava.

”Pohjoisen pohjoiseen ja etelään” sijoittuvassa näytelmässä Medeia pitää koiravaljakkobisnestä Lapissa. Lapsenmurhat tehtyään hän ei aja pakoon poikien ruumiit mukanaan Helioksen vaunuilla vaan koiravaljakolla.

Medeiaa ei näyttämöllä nähdä, vaan neljä paljaalla läsnäolollaan vaikuttavaa näyttelijää, Lotta Kaihua, Satu Tuuli Karhu, Elena Leeve, Emmi Parviainen, tulkitsevat sekä Eriopista että tämän isä Jasonia. Varsinaisia henkilöhahmoja ei näytelmässä ole, vaan tilan valtaavat erilaiset äänet.

Kerronta on etäännytettyä, joko sinä-muotoisella monologilla tai dialogikohtauksissa näyttelijöiden muunnetuilla äänillä. Näin päähenkilö Eriopis on koko ajan oman tarinansa sivustakatsoja, joka taistelee aktiivis-passiivisesti hänelle tarjottua uhrin osaa vastaan. Lopulta jää katsojan päätettäväksi, kuka tarinaa oikein kertoo ja millä ehdoin.

Vaikka kyseessä on monella tasolla operoiva tragedia, on mukana myös huumoria. Huumori tulee esiin etenkin Jason-isän ja Eriopiksen välisissä kohtauksissa. Kultahiuksisen Jasonin ääni on hukkunut julkisuuden alle ja isän kuva lööpissä on tyttärelle todempi kuin tämän poissaoleva ruumiillinen hahmo.

Esiteini-ikäisen Eriopiksen ääni tarkkailee aikuisten luomia asetelmia ja kielipelejä herkullisen tarkasti.

Q-teatterin video-osaaminen on jälleen vaikuttavaa valtaamatta päähuomiota. Projisoinnit taidokkaisiin miniatyyrilavastuksiin tuovat näyttämölle uusia kerroksia.

Lavastus Tilit Antamat, valot Kristian Palmu, Antti Viirkorpi, puvut Sanna Levo, äänet ja musiikki Matti Raita, livevideosuunnittelu Ida Järvinen. Rooleissa Lotta Kaihua, Satu Tuuli Karhu, Elena Leeve, Emmi Parviainen.

Satu Tuuli Karhu ja yksi esityksen miniatyyrilavastuksista.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat