Katsaus Cinecittán vaiheisiin on valitettavan lyhyt ja päättyy 60-luvulle, vaikka studiokompleksissa on tehty merkkiteoksia näihin päiviin asti

Cinecittá on heijastunut niihinkin italialaiselokuviin, joita siellä ei tehty.

Benito Mussolini perusti Roomaan valtaisan Cinecittá-studiokompleksin, jonne mahtui rakentamaan jopa antiikin Rooman torit ja katsomot.

5.3. 2:00

Diktaattorit ymmärsivät jo varhain elokuvan merkityksen propagandavälineenä, heidän joukossaan Italian Benito Mussolini. Vuonna 1937 hän perusti Roomaan valtaisan Cinecittá-studiokompleksin, jonne mahtui rakentamaan jopa antiikin Rooman torit ja katsomot.

Tuoreessa dokumentissa kerrataan Cinecittán historiaa mutta sitäkin enemmän koko Italian sodanjälkeistä historiaa, johon elokuvakaupunki olennaisesti liittyy. Myös silloin, kun sinne nimenomaan ei haluttu mennä kuvaamaan.

Sodan jälkeen tai jo sen aikana uuden polven vasemmistolaiset ohjaajat, ensimmäisinä Roberto Rossellini ja Luchino Visconti, eivät suostuneet sylkäisemäänkään Mussolinin studioiden suuntaan, joten he päättivät kantaa kamerat kadulle.

Syntyi italialainen neorealismi, joka on yksi elokuvahistorian tärkeimmistä suuntauksista. Sen tunnetuimpia tuotoksia on Rossellinin Rooma – avoin kaupunki.

Tunnin mittainen dokumentti on valitettavan lyhyt, eikä se yllä lainkaan nykyaikaan tai lähellekään, vaan siinä pysähdytään 1960-luvulle, jolloin Italian elokuvateollisuus paisui uskomattomiin mittoihin. Viimeinen esiteltävä elokuva on Federico Fellinin La Dolce Vita (1960), jossa Rooman legendaarinen Via Veneto lavastettiin Cinecittán studioon.

Myöhemmistä Cinecittá-tuotannoista mainittakoon Mel Gibsonin The Passion of the Christ, HBO:n Rooma-sarja sekä Paolo Sorrentinon Pope-sarjat, joita varten studioon rakennettiin muun muassa Sikstuksen kappeli. Mutta näistä ei siis dokumentissa kerrota.

Aihe olisikin ansainnut kokonaisen sarjan. Dokumentista ei saa edes täysin käsitystä studion mittasuhteista.

Dokumentin lukuisat asiantuntijat käyvät huolella läpi yksittäisiäkin elokuvia, ja kiinnostavaa on toki myös Cinecittán alkutaival fasismin aikana. Kuvamateriaalia riittää, ja mukana on myös Mussolinin pojan Vittorion vanhaa haastattelua.

Cinecittà – elokuvastudion tarina, Teema klo 20.00 ja Yle Areena. (K12)

Viimeinen dokumentissa esiteltävä Cinecittá-elokuva on Federico Fellinin La Dolce Vita (1960).

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat