Kotimainen Kultakala-sarja yrittää tehdä komediaa muistisairaudesta – Hanke on rohkea mutta ei mene putkeen

Kultakala-sarjan loppupuolella komedia vaihtuu tragediaksi, mikä tuntuu oikealta. Ei tarvitse naurattaa väkisin.

Kampaaja Leena (Katariina Kaitue) saa lääkäriltä vakavia mutta sekavia uutisia.

7.3. 2:00 | Päivitetty 7.3. 10:22

Voiko mistä tahansa aiheesta tehdä komediaa? Onko mahdollista nauraa sodalle, kuolemalle, kärsimykselle? Jossakin varmasti menee raja, ja ainakin pitää olla todella tarkkana, mille nauretaan.

Kotimainen sarja Kultakala käsittelee komedian keinoin aihetta, jolle ei yleensä naureta. Sen päähenkilö on 55-vuotias nainen, joka sairastuu varhaiseen Alzheimeriin eli muistisairauteen. Hän alkaa menettää otetta paitsi muististaan myös vähitellen kaikesta muustakin, arjesta, työstään ja ihmissuhteistaan.

Jokainen, joka joutuu tavalla tai toisella tekemisiin muistisairauden kanssa, varmasti toivoo, että koko tilanteelle voisi lopulta vain nauraa, mutta valitettavasti kokemus on enimmäkseen kamala, eikä siihen hevin totu.

Ihmisten eliniän kasvaessa yhä useampi tietää, millaisten tunteiden kanssa ollaan tekemisissä. Työikäisten Alzheimer on onneksi harvinainen sairaus.

Yritys kääntää tragediaa komediaksi on rohkea, mutta sarja herättää heti alun kriittisillä hetkillä epäluottamusta. Päähenkilö, seurapiirikampaaja Leena, on muuttunut hajamieliseksi ja menee lääkäriin, joka mokailee ja töksäyttelee asioita. Leena kertoo vain unohtaneensa kerran sanan, ja lääkäri määrää hänet heti pään kuvaukseen.

Hetken kuluttua lääkäri töräyttää tuloksen Leenalle. Hän puhuu sekaisin Alzheimerista ja dementiasta, eikä Leena tajua mistään mitään. Mille tässä siis nauretaan? Ammattitaidottomille lääkäreille? Muutenkin sarjassa esiintyy oudon epämiellyttäviä sivuhenkilöitä.

Tämän jälkeen tapahtumat ja ennen kaikkea Leenan taudinkuva etenee vauhdilla. Luottokortti alkaa viuhua ja baaritiskit houkutella.

Sairauden myötä Leenaa alkaa juhliminen houkutella. Seurana Keijo (Pekka Strang, oik.), Antti (Mikko Penttilä) ja Juhani (Chike Ohanwe).

Iso osa sarjasta kuluu siihen, miten Leena salaa diagnoosia lähipiiriltään ja alussa myös hössöttävältä tyttäreltään, joka samaan aikaan painii tutkijanuransa ja parisuhteensa kanssa. Sinänsä asetelma on uskottava: usein kolmikymppisillä asiat kasaantuvat.

Sairauden salailu on yksinomaan ahdistavaa, vaikka väärinkäsitykset kuuluvatkin komediaan. Vasta sarjan lopussa viimein korostuu avoimuuden merkitys, ja viimeisissä jaksoissa ollaan muutenkin asioiden ytimessä. Tyttären ja äidin roolit ovat vaihtuneet. Komediakin vaihtuu tragediaksi, mikä tuntuu oikealta. Ei tarvitse naurattaa väkisin.

Sarja perustuu sen kehittäjien Essi Hellénin ja Tatiana Elfin omiin kokemuksiin läheisistään, joten heillä on perustietämys siitä, miten asiat todellisuudessa etenevät.

Ohjauksesta vastaa monesti onnistunut Anna Dahlman (Siskonpeti ja Aikuiset). Tällä kertaa ei mene putkeen. Katariina Kaitue pitää etäisyyttä Leenan hahmoon, ja Miila Virtanen on tyttären roolissa melkein koko ajan samassa sekavahkossa tunnetilassa.

Kultakala, Elisa Viihde Viaplay.

Alussa Leena salaa diagnoosia lähipiiriltään, myös hössöttävältä tyttäreltään (Miila Virtanen).

Lue lisää: Kun äiti myi hellan ja osti kahdeksan leivänpaahdinta, Tatiana Elf tiesi, ettei kaikki ole kunnossa – Hän hoiti vuosia äitiään, paloi loppuun ja teki lopulta kaikesta tv-sarjan

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat