Teatteri Avoimet Ovet sulkee yleisönsä Stalinin vankikoppeihin

Marian tunnustus ei jumiudu diktatuurin mielivaltaisuuteen vaan korostaa kristillistä armoa.

Ella Pyhältö inkeriläisenä Mariana on Hanna Kirjavaisen kirjoittaman ja ohjaaman näytelmän vahva ja koskettava päähenkilö.

11.3. 13:39

Marian tunnustus – muistokirjoitus hevoselle. Teatteri Avoimet Ovet. Hanna Kirjavaisen kirjoittama ja ohjaama näytelmä. ★★★★

Teatteri Avoimien Ovien ensi-iltayleisö ei täyttänyt lämpiötä tällä kertaa iloisella puheensorinalla. Teatteriin saapui vakava väkeä, jonka järkytystä eivät kasvomaskit onnistuneet peittämään.

Kaikilla oli tiedossa, että teatterinjohtaja Hanna Kirjavaisen kirjoittaman ja koronarajoitusten takia pitkään vuoroaan odottaneen näytelmän aihe on raskas, viimeaikaisten maailmantapahtumien takia suorastaan tuskallisen rankka.

Marian tunnustus – muistokirjoitus hevoselle kertoo inkeriläisen naisen tarinan viime vuosisadan alkupuoliskolta. Pietarin kaupungin itäpuolella Keltossa syntynyt perheenemäntä leimataan Stalinin kaudella kulakiksi, lähetetään vuosiksi Siperian kaivoksille ja päästetään sodan päätyttyä muuttamaan Petroskoihin.

Näytelmän alku on kuin nyrkinisku kasvoihin.

Teatterisalissa yleisö tajuaa joutuneensa suljetuksi samaan vankiselliin, jossa näkymättömissä oleva virkamies kuulustelee Ella Pyhällön esittämää Mariaa.

Väliajalla tunnelma teatterin lämpiössä on toinen. Ihmisten kasvot ovat kostuneet, mutta niiltä paistaa kuulas tyyneys.

Marian vaiheet ovat juuri niin karmivat, kuin arvata saattaa. Ensin viedään koti, karja ja aviomies. Lapset menehtyvät kuljetusten aikana, eikä äidille anneta edes mahdollisuutta haudata heitä.

Uskostaan Maria pitää kuitenkin kiinni loppuun asti.

Katsojan onneksi näytelmän painopiste siirtyy diktatuurin mielivallasta nopeasti Marian henkilökohtaiseen uskonnolliseen kilvoitteluun.

Kirjavaisen päähenkilöllä on todellinen esikuva, mutta katsojalle on varmasti sekä antoisampaa että helpompaa, jos hän ei suhtaudu teokseen dokumenttina.

Esityksen käsiohjelmasta löytyy hyvät perustiedot, joiden avulla voi myöhemmin syventyä historiallisiin yksityiskohtiin. Teatterissa kannattaa jättäytyä esityksen vietäväksi.

Hanna Kirjavaisen ote ohjaajana on hyvin lempeä. Esityksessä on paljon suvantovaiheita, joissa katsojaa ikään kuin keinutellaan sylissä musiikin, tanssin tai ihan vain hiljaisuuden turvin.

Maria pitää urheasti kiinni luterilaisesta uskostaan ja järjestää matkansa aikana hartaustilaisuuksia kohtalotovereilleen. Hänen sielunmaisemaansa kuuluu vahvasti myös inkeriläinen kansanperinne runoineen ja lauluineen, sekä siihen lomittuva aivan erityinen luontosuhde.

Maria on vahvasti osa luontoa. Hän kokee asioita ja vaihtaa ajatuksia niin muurahaisten kuin hevosten kanssa, eikä karhukaan jätä häntä ilman syleilyä.

Lopputulos on todella hallittu ja tasapainoinen myös esiintyjien ansiosta. Näyttelijä Ella Pyhältö tunnetaan ensiluokkaisena lausujana, ja kansanmusiikin erikoisasiantuntija Outi Pulkkinen hoitaa jouhikon soiton ohessa lukuisia sivurooleja tanssijan lennokkaalla intensiteetillä.

Tehokasta on myös useiden roolihahmojen ottaminen mukaan pelkkinä ääninä. Se ei tee esityksestä rahtuakaan kuunnelmallista, vaan ennemminkin vahvistaa teoksen maagista erityisluonnetta.

Esityksen loppupuolella on pieniä dramaturgisia ongelmia. Muutamat kiinnostavat teemat, muun muassa kommunismin ja kristinuskon tavoitteiden hetkellinen sekoittuminen Marian mielessä, jäävät epämääräisesti ilmaan tarinan hyppelehtiessä aikatasolta toiselle.

Kaksinkertainen finaali osoittautuu teatterissa harvoin toimivaksi ratkaisu, mutta Marian tunnustuksessa se viimeistelee tyylikkäästi katsojan saaman kokonaisvaltaisen elämyksen.

Esityksen visualisointi Ia Ensterä ja Jere Kolehmainen, äänisuunnittelu Juuso Voltti ja Outi Pulkkinen, musiikki Outi Pulkkinen. Rooleissa Ella Pyhältö ja Outi Pulkkinen sekä ääninäyttelijät Taisto Reimaluoto, Eija Varima, Juha Pulli ja Hilja Kinnunen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat