Kohtaukset pulppuilevat irtonaisesti Eppu Nuotion ja Tiina Brännaren jännityskomediassa, jossa siivoojan palkkaamisesta seuraa rumaa jälkeä

Kun pöly laskeutuu -näytelmä ottaa kaiken irti kahden naisen välisestä suhteesta.

Anu Sinisalo leskirouvana ja Jutta Järvinen siivoojana tekevät suuret roolit Kun pöly laskeutuu -näytelmässä.

19.3. 15:57

Kun pöly laskeutuu. Eppu Nuotion ja Tiina Brännaren näytelmän kantaesitys Musiikkiteatteri Kapsäkissä 18.3. ★★★

Ihminen on pohjimmiltaan maan tomua ja todellisuus rakentuu galaksien pölypyörteistä.

Eppu Nuotion ja Tiina Brännaren uusin yhteinen kirjoitustyö alkaa kaikkeuden läpäisevällä laululla, jonka säveltäjä Jukka Nykänen on kietonut harmonian meditatiiviseen vaippaan.

Musiikkiteatteri Kapsäkissä kantaesitetty Kun pöly laskeutuu on jännitysnäytelmä englantilaisen dramaatikon Harold Pinterin tyyliin.

Suuressa huoneistossaan yksin asuva leskirouva Tuula on palkannut vakituiseksi siivoojakseen nuoren Jennin. Siivoojan tarvitsee käydä ainoastaan kerran kuukaudessa, mutta hän saa silti asunnon avaimet.

Tuula ei liikoja kysele koulutuksen tai työkokemuksen perään, hänelle riittää Jennin ehdoton luotettavuus.

Kuukausittaiset kohtaamiset seuraavat toisiaan vuoden ajan. Jenni ei osoita minkäänlaisia taipumuksia siivoustyöhön, mutta Tuulan purevat huomautukset kohdistuvatkin kaikkeen muuhun hänessä.

Keitä naiset lopulta ovat ja mikä sitoo heidät yhteen?

Mitä jää, kun pöly laskeutuu?

Näytelmän alkupuoliskoa kirjoittaessaan Nuotio ja Brännare ovat ottaneet selvästi kaiken irti siitä, että työstävät suuria ja ennen muuta laajoja naisrooleja.

Rooleissa esiintyvät näyttelijät Anu Sinisalo (Tuula) ja Jutta Järvinen (Jenni) pitävät pelkistetyllä ja tarkasti rytmitetyllä ilmaisullaan huolen siitä, että katsojan mielessä syntyy täsmällisiä ja samalla äärimmäisen nopeasti vaihtuvia tulkintoja tilanteesta.

Näille naisille ja heidän naiseudelleen mikään ei ole vierasta.

Puolivälin jälkeen näytelmä alkaa latistua rikostarinaksi, jossa kukkii lähinnä musta huumori.

Menneiden tapahtumien selvittäminen ei ole näyttämöllä koskaan kovin dramaattista. Liikaa juonesta paljastamatta voi myös sanoa, että loppua kohti naisten roolit eriytyvät toisistaan suuresti.

Esityksen loppua hallitsee Anu Sinisalon absurdit mittasuhteet saava herkullinen leikittely yleisön kanssa.

Näytelmän viimeinen kohtaus tarjoaa vielä yhden hauskan yllätyksen, mikä ei riitä varsinaiseen loppunousuun.

Jukka Nykäsen näytelmää varten säveltämä laajamittainen musiikki sitoo erinomaisesti yhteen irtonaisesti pulppuilevia kohtauksia ja näyttelijöiden pakotonta ilmaisua.

Hetkittäin musiikki on kuin mykkäfilmin säestystä, jonka varassa kaiken voi antaa huoletta virrata. Toisaalta sävellystyö hahmottuu tärkeät teemat yhteen kokoavaksi konsertoksi.

Musiikin esittävällä pianisti Joel Papinojalla on näytelmässä lisäksi eräänlainen valerooli.

Ohjaus Tiina Brännare, musiikin sävellys Jukka Nykänen, visualisointi Riitta Röpelinen, äänisuunnittelu Max Marshall, valot Erno Seppälä. Esiintyjät Anu Sinisalo, Jutta Järvinen ja pianisti Joel Papinoja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat