”Taulukkolaskennalla ei synny viihtyisää asuinympäristöä”, huomauttaa arkkitehti Maarit Kaipiainen

Arkkitehti Maarit Kaipiainen toivoo asuntorakentamiseen enemmän asukaslähtöisyyttä ja kaavoitukseen vähemmän intoa purkaa vanhaa.

Arkkitehti Maarit Kaipiainen on tutkinut muun muassa arkkitehtuurikilpailujen historiaa.

19.3. 2:00

Arkkitehti Maarit Kaipiainen väittää, ettei ole kotoisin mistään eli on ”sekasuomalainen”. Nyt hän tosin on asunut Turussa jo 17 vuotta.

Kaipiaisen vanhemmat olivat opettajia, ja paikkakuntaa vaihdettiin usein, Viitasaarelta Haapajärvelle ja lopulta Ilomantsiin, jossa Kaipiainen kävi oppikoulun.

Isä opetti matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa, äiti maantiedettä ja biologiaa. Perheessä oli kolme lasta.

Kun vanhemmat päättivät asettua Ilomantsiin, he alkoivat rakennuttaa perheelle omakotitaloa. Sen suunnitteli perhetuttu, lahtelainen arkkitehti Erik Castrén.

Kaipiainen muistaa, kuinka piirustukset kiehtoivat häntä. Hän näyttää tuolloista päiväkirjaansa, johon on kirjoittanut runon nimeltä Modernia:

”Kaikki on modernia nykyään. Talot, ihmiset, autot ja kaikki muu, muuta ei ole kuin modernia. Joka paikka ahdettu täyteen modernia”…

Pieni keskikoululainen oli aistinut hyvin 1960-luvun ilmapiirin.

Lukioaikana hän lähti vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin, vaikkei ollutkaan lukenut pitkää englantia vaan saksaa. Hän pohjusti matkaa kuuntelemalla Linguaphonen kieliopetuslevyjä.

Myöhemmin hän palasi Yhdysvaltoihin jatkamaan arkkitehtuurin opintojaan.

Kaipiainen pääsi Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolle ensimmäisellä yrittämällä. Vaihtoehtona oli ollut mielessä äidin jalanjäljissä kaupunkimaantiede.

Myös yhdysvaltalainen puoliso Richard Alaskewicz löytyi TKK:lta. Pariskunta on ollut naimisissa kohta 50 vuotta ja ”maahanmuuttaja”-aviomiehellä nykyään kaksoiskansalaisuus.

Syy Turkuun muuttoon oli aviomiehen työpaikan vaihdos LPR-arkkitehtitoimistoon (Laiho–Pulkkinen–Raunio). Alaskewicz oli mukana mm. musiikkitalo-hankkeessa.

Ensimmäisen Turun-vuotensa Maarit Kaipiainen teki Suomen Arkkitehtiliiton kirjaa arkkitehtikilpailujen 130-vuotisesta historiasta. Yleiset kilpailut ovat olleet tärkeä syy suomalaisen arkkitehtuurin maailmanmaineeseen ja laatuun. Ne tuottavat myös vaihtoehtoja, joskus jopa innovaatioita.

Kaikki maailmanmaineeseen päässeet suomalaiset arkkitehdit ovat päässeet alkuun voittamalla yleisen kilpailun Saarisesta ja Aallosta Reima Pietilään, Juha Leiviskään tai vaikkapa ALA-arkkitehteihin.

Kilpailumenetelmiä on kehitetty toistasataa vuotta ja systeemi on kansainvälisestikin arvostettua.

Kaipiainen toivookin, että yleisiä kilpailuja varsinkin julkisessa rakentamisessa järjestettäisiin enemmän.

”Jostain syystä luullaan, että yleinen kilpailu viivästyttää tai tuottaa kalliimman rakennuksen, mutta tämä ei pidä paikkaansa”, hän huomauttaa.

Turussa on meneillään kiistaa aiheuttaneen uuden musiikkitalon suunnittelu allianssi-pohjalta, yleistä kilpailua ei järjestetty. Allianssi-menettelyssä kilpailutetaan rakennusliikkeen ja suunnittelijoiden ryhmittymä.

Turun musiikkitalosta järjestetyn tarjouskilpailun voitti Hartela yhdessä PES-arkkitehtien kanssa. Talon asemakaava kaupunginteatterin viereiseen puistoon on äskettäin hyväksytty kaupunginvaltuustossa.

”En pidä yleensä ajatuksesta, että puistoon rakennetaan, mutta tässä tapauksessa synergiaedut ovat niin suuret, että voin sen joten kuten hyväksyä”, Kaipiainen tunnustaa.

Opiskeluaikoinaan Kaipiainen ei vielä suuntautunut yhdyskuntasuunnitteluun, mutta Turkuun muuton jälkeen hän päätyi kaavoittajaksi Raisioon ja sen jälkeen ELY-keskukseen ylitarkastajaksi.

Eläkkeelle jäätyään hän on toiminut aktiivisesti kuuluisan turkulaisen arkkitehdin Erik Bryggmanin mukaan nimetyssä säätiössä, joka pyrkii lisäämään ja vaalimaan arkkitehtuurin tuntemusta Turussa.

Näissä merkeissä hänellä on huoli toisen kuuluisan turkulaisen arkkitehdin, betonibrutalisti Pekka Pitkäsen tuotannosta, josta suuri osa on Turussa. Siitä on purettu hänen mielestään jo liikaa, mm. Kuopion 90-luvulla valmistunut sairaanhoito-oppilaitos. Turussa uhanalaisia Pitkäsen suunnittelemia rakennuksia ovat Pallivahan kirkko sekä Åbo Akademin säätiön omistama Gadolinia.

”Pallivahan kirkko on valtakunnallisesti merkittävää arkkitehtuuria. Kaupunki kuitenkin hyväksyi äskettäin kaavan, että sen saa purkaa ja tilalle voidaan rakentaa asuintaloja”, Kaipiainen harmittelee.

Päätös on nyt hallinto-oikeudessa.

”Jos se vahvistetaan, samalla hyväksytään ajatus, että rakennuksen ylläpidon laiminlyönti on riittävä purkamisperuste, eikä suojelumerkinnöillä ole mitään väliä”, Kaipiainen arvioi.

Muutoin Kaipiainen on sitä mieltä, että Turussa on viime vuosikymmeninä elävöitetty joenrantaa ja sovitettu uutta rakentamista vanhaan aika onnistuneesti. Korkean rakentamisen trendiin Turussa ei ole toistaiseksi menty mukaan.

”En näe korkeassa rakentamisessa mitään hyötyä. Keski-Pasilankin pilvenpiirtäjät ovat olleet esillä 60-luvulta alkaen, eikä hankkeesta ole vieläkään tullut mitään”, hän sanoo.

Asuntorakentamisessa hän toivoo, että asukkaiden viihtyvyys ja edut otettaisiin paremmin huomioon.

”Asuntohankkeet suunnitellaan nykyään vain taulukkolaskennan näkökulmasta eikä siitä, mikä ympäristö on ihmiselle hyväksi”, Kaipainen arvostelee.

”Prosessit ovat vääristyneitä eivätkä ota huomioon tarpeeksi asukkaita. Liike-elämä tuntuu ajattelevan lähinnä, mikä menee nopeimmin kaupaksi.”

Maarit Kaipiainen

  • Syntynyt 19.3. 1952 Helsingissä.

  • Kävi koulunsa Ilomantsissa.

  • Valmistui arkkitehdiksi TKK:lta 1977, Master of Architecture Cornellin yliopistosta vuonna 1982.

  • Työskennellyt suunnittelijana eri arkkitehtitoimistoissa, opettanut TKK:lla ja tehnyt tutkimustyötä.

  • Runsaasti eri luottamustehtäviä muun muassa SAFA:ssa ja Bryggman-säätiössä. Osallistunut politiikkaan Vihreitten edustajana.

  • Naimisissa arkkitehti Richard Alaskewiczin kanssa, yksi aikuinen tytär.

  • Asuu Turussa.

  • Viettää merkkipäiväänsä perhepiirissä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat