Deniz Hartikainen ryijyjensä keskellä kotonaan Jyväskylässä.

Uuden ajan ryijyt

Tuftaamisesta tuli trendikäs itseilmaisun muoto: sen avulla voi tehdä yksinkertaisia poptaidekuvioita tai omaperäistä tekstiilitaidetta. Some nosti vanhan käsityötekniikan uudelleen suosioon.

Turkista kotoisin oleva oikeustieteiden kandidaatti Deniz Hartikainen muutti Suomeen vuonna 2017. Syy oli se tavallinen, vaihto-oppilasvuonna syttynyt rakkaus. Hartikaisen tavoite oli jatkaa opintoja uudessa kotimaassa ja valmistua juristiksi.

Pääsykoe ei kuitenkaan mennyt nappiin, joten edessä oli välivuosi. Se merkitsi käännettä hänen elämässään: oikeustiede vaihtui taiteen tekemiseen.

”Minulla oli tylsää, joten aloin tehdä tuftaamalla pieniä ryijyjä. Vähitellen löysin oman tyylini. Kerron ryijyilläni tarinoita asioista, jotka mietityttävät minua.”

Tähän mennessä Hartikaisella on ollut jo kaksi taidenäyttelyä, ensimmäinen viime kesänä Laterna Magicassa Helsingissä ja toinen juuri päättynyt Tampereella Galleria Muuntotilassa. Parhaillaan hän on Vaasassa Vaasan taiteilijaresidenssi Platformin kutsumana.

Deniz Hartikainen kertoo ryijyillään tarinoita asioista, jotka mietityttävät häntä.

Hartikainen kertoo, että tietyt teemat, kuten sukupuolen käsite ja queer-ihmisten asema turkkilaisessa yhteiskunnassa avautuivat hänelle oikeastaan vasta Suomessa.

”Täällä naisten ja vähemmistöjen asema on kovin erilainen synnyinmaahani verrattuna. Turkissa kaikki naisiin ja alastomuuteen liittyvät asiat ovat poliittisia. Presidentti Erdoğan halventaa queer-ihmisiä puheissaan, ja se vaivaa ja surettaa minua”, Hartikainen valottaa.

Nykyisin hän on yksittäisten ryijyjen sijaan kiinnostunut installaatioista, joiden vaikutus perustuu toistoon ja väreihin. Kymmenistä pienistä tuftatuista peniksistä muodostuva kokonaisuus näyttää hupaisalta. Sateenkaaren värit tuovat lisätwistiä asiaan.

Suomen käsityön museon museolehtori Raija Mannisen mukaan Deniz Hartikainen on esimerkki tekijästä, joka on kehittänyt itselleen vahvan oman tyylin.

”Hänen tyylinsä poikkeaa kaikista muista, joita olen nähnyt. Denizillä on ihan oma kuvio- ja värimaailma, jonka taustalla on aistittavissa turkkilaisen kulttuurin vaikutus.”

Deniz Hartikaisen ryijyjä. Museolehtori Raija Mannisen mukaan Deniz Hartikainen on esimerkki tekijästä, joka on kehittänyt itselleen vahvan oman tyylin.

Sattuma, some ja sisu. Siinä kolme asiaa, jotka yhdistävät jyväskyläläistä Deniz Hartikaista ja hänen Helsingissä asuvia kollegoitaan Heidi Linséniä ja Joonas Saloa. Modernien ryijyjen suosio on yllättänyt heidät kaikki. Tuftaamalla tehdyt tekstiilit käyvät niin hyvin kaupaksi, että vuosia lehtikuvaajana työskennellyt Salokin on juuri ryhtynyt täysipäiväiseksi käsityöyrittäjäksi.

Tuftaaminen tulee englanninkielisestä sanasta tuft, joka tarkoittaa nukkaa. Käsintuftaaminen muistuttaa maalaamista ja sen avulla voidaan saada aikaan näyttäviä tekstiilipintoja.

Mannisen mukaan tuftauksen suosio perustuu muun muassa siihen, että tekniikka on helppoa ja nopeaa, eikä se vaadi paljon välineitä eikä tilaa. Manninen vertaa tuftaamista toiseen suosittuun tekniikkaan, makrameehen, jossa solmitaan solmuja.

Deniz Hartikainen on nykyisin yksittäisten ryijyjen sijaan kiinnostunut installaatioista, joiden vaikutus perustuu toistoon ja väreihin.

Tuftaamiseen tarvitaan tuftausneula, lankaa ja taustakangas kehyksineen. Kehys voi olla pieni, sylissä pidettävä taulua muistuttava tai suuri, pystypuihin pingotettu kangas. Kuvio syntyy siten, että tuftausneulalla pistetään kankaaseen peräkkäisiä pistoja, ja pistojen välillä kulkeva lanka ”maalaa” kuviota. Työ tehdään yleensä nurjalta puolelta ja nukat tulevat oikealle puolelle.

Käsityöperinnettä Suomessa edistävä Taitoliitto myy tuftauspaketteja, joissa on mukana työvälineet, langat ja valmiit mallit. Kuvion voi myös piirtää taustakankaalle itse. Tuftattujen ryijyjen moninaisuus ja niiden ilmaisuvoima perustuu juuri tähän. Kukin ryijy on piirtäjänsä ja tuftaajansa näköinen.

Mannisen mukaan tuftausbuumin taustalla vaikuttaa myös se, että ihmiset viettävät nykyisin paljon aikaa tietokoneiden ja muiden älylaitteiden ääressä.

”Monet kaipaavat vastapainoksi konkreettista käsillä tekemistä. Tarvittaessa siihen saa myös lisähaastetta – mitä monimutkaisempi kuvio ja mitä enemmän eri värisiä ja eri paksuisia lankoja on käytössä, sitä vaikeampaa tuftaaminen on.”

Joonas Salo tekee ryijyjä myös tilaustyönä.

Perinteiset ryijyt ovat yleensä suorakaiteen muotoisia ja niiden aiheet liittyvät kukkiin, kasveihin tai geometrisiin muotoihin. Moderni ryijy sen sijaan voi olla minkä muotoinen vain.

”Sipsi-ryijy lähti nopeasti leviämään somessa. Ihmiset tilaavat monesti jotain samankaltaista, mitä ovat nähneet muualla. En tosin tee toista samanlaista, vaan kaikki ovat uniikkeja”, kertoo Joonas Salo.

Joonas Salon ryijyjen kuvasto viittaa usein pop-taiteeseen. Hänen sipsi-ryijynsä on kiinnostanut ihmisiä aivan erityisesti.

Salo innostui tuftaamisesta vuosi sitten, kun hän kaipasi uutta harrastusta. Käsitöiden tekeminen oli tuttua lapsuudesta ja nuoruudesta, joten hän päätti kokeilla tuftaamista. Olohuoneen matosta, jonka hän teki kotiinsa, tuli onnistunut ja ystävät pyysivät Saloa tekemään tuftattuja mattoja heillekin.

Pian hän ryhtyi tekemään myös ryijyjä. Niiden väri- ja muotomaailma tuo mieleen populaarikulttuurin, kuten sarjakuvat ja pop-taiteen.

Tuftaamistekniikan Salo kertoo opetelleensa Youtube-videoiden avulla. Myös Linsén ja Hartikainen ovat hyödyntäneet videoita. Instagram on heille kaikille tärkeä kanava sekä muiden tuftaajien seuraamisen että omien töiden jakamisen kannalta.

”Osuin sattumalta oikeaan hetkeen, en tiennyt, että ryijyt ovat tulleet taas muotiin. Muistan lapsuudesta mummulan perinteisen ryijyn, sellaisen solmimalla tehdyn. Minun ryijyni ovat moderneja, mutta ne tuovat mieleen tutut ja kodikkaat asiat. Siihen tuftattujen ryijyjen suosio varmaan osittain perustuu”, Joonas Salo pohtii.

Tuftaaminen ei ole uusi käsityötekniikka, vaan vanhan perinteen uusi tuleminen. Se on peräisin Yhdysvalloista, jossa maaseudun köyhälistön naiset tekivät vanhoista kankaista koukkuamalla uusia käyttötekstiilejä, kuten mattoja ja istuintyynyjä. Tekniikasta kehittyi myöhemmin tuftaaminen sellaisena kuin se tänä päivänä tunnetaan.

Tekniikka yleistyi 1900-luvun alussa. Tuftaaminen muuttui helpommaksi ja samalla suositummaksi, kun yhdysvaltalainen Oxford Company kehitti tuftausneulan sen nykyiseen muotoonsa 1980-luvulla. Sen myötä tuftaaminen yleistyi myös Suomessa.

Ennen vanhaan ryijyjä tekivät naiset, joiden paikka oli kotona lasten parissa. Nykyisin naisen asema on toinen, mikä näkyy myös aiheiden valinnoissa. Modernin ryijyn aiheena voi olla mikä tahansa: suutelevat huulet, penikset tai silmämunat.

Deniz Hartikaisen tulevien ryijyjen lankoja.

Muutos aiempaan on radikaali. Tekstiilitaide ottaa omalla tavallaan osaa meneillään olevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.

”Nostan ryijyillä esiin itselleni tärkeitä asioita, kuten ihmisten välisen tasa-arvon”, Deniz Hartikainen sanoo. ”Kritisoin machokulttuuria, joka on Turkissa vahvempaa kuin Suomessa. Työstän ryijyjen avulla myös omaa epävarmuuttani ja pelkojani. Tuntuu, että ryijyjen avulla olen saanut ääneni takaisin.”

Heidi Linsén tunnetaan humoristisista ja provokatiivisista huuliryijyistään, joilla hän kritisoi ikonista naiskuvaa.

Omaa ääntään haluaa tuoda esiin myös feministiksi julistautuva Heidi Linsén. Koronapandemia vei kulttuurialalla muun muassa tapahtumatiedottajana työskentelevän Linsénin työt, ja arki hiljeni. Se sai hänet miettimään, mitä hän elämältään oikein haluaa.

”Olen harrastanut koko ikäni piirtämistä ja maalaamista. Mikään väline tai tekniikka ei kuitenkaan tuntunut omalta, vaan etsin omaa ilmaisutapaani. Yhtenä yönä surffailin netissä, ja tuftaaminen tuli sattumalta eteen Tiktokissa”, Linsén kertoo.

Varsinainen tuftauskuume iski, kun Linsén sai lahjaksi tuftauspyssyn. Sillä saa nopeasti aikaan näyttävän näköisiä tekstiilipintoja. Välillä tosin oli epätoivon hetkiä, kun liian kireäksi pingotettu taustakangas repesi, ja tuntikausien työ meni hukkaan. Linsén jatkoi sisukkaasti harjoittelua ja löysi vähitellen oman tyylinsä.

Nykyisin hänet tunnetaan humoristisista ja provokatiivisista huuliryijyistään, joilla hän kritisoi ikonista naiskuvaa ja naiseuteen liitettyjä stereotypioita. Parhaillaan hän valmistelee näyttelyä, joka avataan huhtikuussa. Huuliteema jatkuu, mutta nyt työn alla ovat mustavalkoharmaat huulet hekumallisten punaisten sijaan.

”Tässä maailmantilanteessa väritkin katovat”, Linsén toteaa.

Deniz Hartikainen, Rugs on drugs, Baari Vakiopaine, Jyväskylä, 1.–31.4.2022.

Heidi Linsén, Encore trop, Puukonttorin galleria, Nuutajärvi, 1.4.–31.5.2022.

Joonas Salon valmistama moderni hampurilaisryijy.

Joonas Salon valmistama croissant-aiheinen ryijy.

Heidi Linsénin ryijy Et toi, Albert.

Deniz Hartikaisen valmistamia ryijyjä.

Deniz Hartikaisen valmistamia ryijyjä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat