Äänikirjat ovat vallanneet markkinat, mutta 130-vuotias kirjakauppa porskuttaa yhä: Näillä keinoilla Sastamalassa pidetään kirjaa hengissä

Pieni syrjäinen Sastamala mainostaa itseään Suomen kirjapääkaupungiksi – ja aivan syystä.

26.3. 2:00 | Päivitetty 30.3. 11:22

Eletään vuotta 2022 jKr. Äänikirjat ovat vallanneet Suomen... mutta eivät sentään aivan kokonaan: pieni kylällinen voittamattomia pirkanmaalaisia pitää yhä puoliaan valloittajaa vastaan.

Kiitos Asterix, annat perspektiiviä päiväämme.

Digitaalisen sorron torjuva elämä jatkuu Tyrvään linnoituksessa, jonka keskustassa sijaitsee Vammalan asema. Kumpikin on samalla myös Sastamalaa, mikä saattaa sekoittaa hyökkääjän valloitussuunnitelmia.

Tampereelle, Hämeenlinnaan, Poriin ja Turkuun vievät valtatiet kulkevat kaukana. Täällä tutkiskeltiin Piplian sivuja jo vesireittien aikakaudella.

Kiikkaan on kivenheitto, ja siellä runoilija Kaarlo Sarkia syntyi 120 vuotta sitten. Jos äidittömäksi varhain jääneellä pojalla oli taskurahoja, hän varmasti kantoi ne Tyrvään Kirjakauppaan. Se perustettiin jo kymmenen vuotta ennen hänen syntymäänsä.

Ja siinä tuo yhä on, nykyisellä Marttilankadulla, vaikka kymmenet kalliin Suomenmaamme kivijalkamyymälät ovat jo kaatuneet äänikirjan, suoratoistopalvelujen ja kaikkinaisen yhden klikkauksen päässä odottavan verkko­viihteen vyörytyksessä.

Jyrkät portaat vievät kaikkein pyhimpään, Kirjakellariin.

Sirkka-Liisa Leino on vastannut myymälästä vuosikymmenet, eikä näe mitään syytä lopettaa.

Hänen kanssaan laskeudun katutasosta painetun kirjan myynnin kaikkein pyhimpään: Kirjakellariin.

Kirjahamsterit odottivat kuumeisesti näitä postimyyntiluetteloita.

Koneella nakutetut, makulatuuripaperille monistetut ja ympäri Suomea tilaajille lähetetyt postimyyntiluettelot olivat 1970-luvulta alkaen tapauksia, joita kirjallisuuden ahmijat odottivat kieli pitkällä. Minäkin, koulupoika Helsingissä, sillä Tyrvään kellari otti kustantamoiden jäännöseristä valikoimaansa vain laatua ja myi niitä ratkaisevasti halvemmalla kuin muut.

Postikulut puolittuivat, kun tilasi yhdessä isosiskon kanssa. Heinrich Böllin romaanista Nainen ryhmäkuvassa meillä tuli jopa kinaa, kun kumpikin väitti tilanneensa sen. Minulle tuo jäi, kansilehdelle tekemäni merkinnän mukaan vuonna 1977. Kun valita piti vähillä rahoilla, Sex Pistolsin juuri ilmestynyt levy Never Mind The Bollocks jäi ostamatta.

”Luetteloiden tekeminen ja postittaminen oli kyllä ihan helvetillinen homma”, Sirkka-Liisa Leino muistelee hymyssä suin mennyttä aikaa.

Sirkka-Liisa Leino hoiti Kirjakellarin asioita jo 1980-luvulla.

Etenkin kesämatkalaisia Kirjakellari vetää edelleen uumeniinsa. Laatulukemista, halvalla, ja myös sellaisia nimikkeitä, joita muuten löytää vain antikvariaateista aikaisempien omistajien jättämässä kunnossa.

Löytöjä kauppias tekee itsekin, ei myymälän puolelta vaan varastoista, joihin on vuosikymmenten mittaan kertynyt ties mitä.

Yksi kellarin paraatipaikoille päässeistä teoksista on Arto Paasilinnan kirjoittama ja Raimo Sallisen kuvittama Suomalaisten kulkupelit (WSOY, 2008). Täällä vanhakin kirja on uusi mutta hinta jäätynyt muinaisuuteen: 9,90 euroa.

Kaupanteko keskittyy kesään, syksyyn ja joulunaluseen. Näin maaliskuussa Tyrvään kovien kansien keitaassakin on hiljaista.

Silti ylhäällä tuoreiden opusten, paperitavaran ja lautapelien osastolla ulko-ovi käy. Vanhempi herrasmies kysyy Armi Hohkon paikallishistoriallista teosta Pikkupirtin Eeva, ja sen myös saa.

Paikallinen on teoksen kustantajakin, Warelia, jonka näyteikkuna sijaitsee saman kadun varrella muutaman talon päässä. Toistaiseksi Warelian kansallisesti merkittävin julkaisu on Marko A. Hautalan liki 1 200-sivuinen elämäkerta Algoth. Kapinallinen kynämies. A. Untolan merkillinen elämä viime vuonna.

Warelia-nimi viittaa Tyrväällä vuonna 1821 syntyneeseen kirjailijaan ja pappiin Antero Wareliukseen, joka auttoi merkittävästi Elias Lönnrotia kirjakielen kehittämisessä.

Päivätöitä kustantaja Marko Vesterbacka tekee suomalaisen kirjan tarinaa ”inkunaabeleista sähkökirjaan” kuljettavassa museossa Pukstaavissa, joka sijaitsee sekin samalla Marttilankadulla, kuten myös lapsille omistettu, syntyjään – tietenkin – tyrvääläisen Mauri Kunnaksen tuotannosta ammentava Herra Hakkaraisen talo.

Tyrwään nettisivulta löytyy yli 6 000 tuotetta.

Kun samalta kadunpätkältä löytyy vielä Antikvariaatti Tyrwää, kirjallisen Suomen poikkeuksellisin kaksisataametrinen on täysi. Flaneeraamalla sen ja pistäytymällä ovista sisään pienen syrjäisen Sastamalan suurenteleva mainos alkaa tuntua täysin oikeutetulta: ”Suomen kirjapääkaupunki”.

Kirjan katoamisen vastaisen kamppailun pääkallonpaikalla Sirkka-Liisa Leino ei päästä pahaa sanaa äänikirjasta, vaikka kuuntelee niitä itse vain silloin, kun ei voi lukea: halkoja hakatessa.

Markkinoita äänikirja ei hänen mukaansa vie, sillä ihmiset ovat sekakäyttäjiä. Niinpä myymälä elättää yhä kolme työntekijää.

Valtakunnallinen kokonaiskuva on toki lohduton. Tyrvään kauppa kuuluu Info-ketjuun, jossa vielä parikymmentä vuotta sitten oli kaikkiaan toista sataa myymälää, ja nyt on enää 15. Vanhojen kauppiaiden eläköityessä uusia jatkajia ei löydy.

Leinon mukaan toiminnalle on kuitenkin edellytyksiä, sillä marketit myyvät vain betsellereitä, eivätkä taatusti tee lahjapaketteja – rusetteineen, kuten Leinon joukkue mielellään aina.

Onkohan Marttilankatu 18 tältä osin lajinsa viimeinen osoite Suomessa?

Tyrväällä koronavuodet ovat olleet suorastaan hyviä. Väki arvostaa läheisyyttä ja ammattitaitoista palvelua. Esimerkiksi Paula Heinosen teosta Hyvinvointia vaihdevuosiin (WSOY) olisi myyty viime vuonna enemmänkin, mutta paperipula esti uusien painosten ottamisen.

”Parasta on asiakkaat”, Leino summaa pitkää työuraansa. ”Meillä käy vain kivoja ja fiksuja ihmisiä. Puhumme kirjoista ja vinkkaamme toisillemme luettavaa.”

Siten kirjakaupan pitämistä voi kutsua myös elämäntavaksi, eikä ollenkaan pahimmasta päästä.

Silti niin Leinon kuin koko kirjallisen Sastamalankin odotukset ovat jo kesässä. Kesämatkailun kuumin vaihe osuu perinteisesti kesä–heinäkuun taitteessa Sylvään koululla järjestettäviin Vanhan kirjallisuuden päiviin, joka vetää niin kauppiaita, kirjailijoita kuin lukevaa ja ostavaa väkeä ympäri Suomen.

Marttilankatu pitää jättää, ylittää Vammaskosken silta ja ajaa muutama kilometri Rautaveden vastarannalla 1500-luvun alkupuolelta periytyvään Pyhän Olavin kirkkoon. Siihen, joka oli juuri paikkakuntalaisten pitkien, uutterien ja vaativien talkooponnistelujen tuloksena kunnostettu, kun tuhopoltto raunioitti sen elokuussa 1997.

Paikkakunnalla tunteet kävivät kuumina, ja niitä myös seurattiin valtakunnan mediassa.

Mieleen on jäänyt erään paikallisen papin tyynnyttävä, armelias ja maallikon mielessä kristillisyyden arvokkainta henkeä kuvastava toteamus, joka meni jotakuinkin sanatarkasti näin: vanhojen kivikirkkojen elämään kuuluu se, että ne palavat joskus.

Pyhän Olavin kirkko rauhoittaa kummasti aikamme sodan ahdistamaa mieltä.

Uusi talkoourakka valmistui vuonna 2000. Kirkkomaalaukset loivat Kuutti Lavonen ja Osmo Rauhala. Kokemuksesta voin sanoa, että hiljentyminen toviksi Olavin ja kumppanien hengen pariin rauhoittaa aikamme käsittämättömän, julman ja uhkaavan sodan ahdistamaa mieltä. Selviämme kyllä.

Myönnettävä on: ihminen ei elä pelkästä kirjasta.

Reilut 130-vuotias Tyrvään Kirjakauppa on kokoaan maineikkaampi paikka.

Kirjallinen Sastamala

Oikaisu 30.3. klo 11.20: Esseessä kirjoitettiin virheellisesti, että sastamalalaiset olisivat kantahämäläisiä. He ovat pirkanmaalaisia, sillä Sastamala kuuluu Pirkanmaan maakuntaan.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat