Lähes Munchin veroisena pidetty maalari on nousussa kansainvälisesti, mutta Suomessa hänen töitään ei ole koskaan esitelty omassa näyttelyssä

Norjan kansallisaarre Nikolai Astrup on astunut näyttämölle kansainvälisesti. Näyttely Tukholmassa on keväisen retken väärti.

Nikolai Astrup: Rabarber, 1911–12, öljy kankaalle. Astrup kuvasi toistuvasti lapsuuden miljöötään ja kotiseutuaan Jølsterissa Länsi-Norjassa, missä hän teki elämäntyönsä.

18.3. 11:22

Tukholma

Vihreää! Paljon orastavaa hentoa, mutta eniten hehkuvan syvää ja tummanpuhuvaa vihreää.

Prinssi Eugenin nimikkomuseo Waldemarsudde Tukholman Djurgårdenissa esittelee muissa Pohjoismaissa aika tuntemattoman norjalaismaalarin Nikolai Astrupin elämäntyötä, ja vaikuttava näyttely upottaa katsojansa syvälle vihreisiin pigmentteihin.

Astrup on Norjassa liki Edvard Munchin veroisena pidetty, rakastettu tekijä, joka on nyt nousussa myös kansainvälisesti. Tukholmassa esillä oleva näyttely on nähty Norjan lisäksi aiemmin Yhdysvalloissa, The Clark -instituutissa Williamstownissa, Massachusettissa, jolloin se noteerattiin kehujen kera muun muassa The New Yorkerissa. Astrupin töitä on alkanut näkyä myös kansainvälisissä huutokaupoissa.

Astrup oli paitsi taidemaalari, myös suvereeni työläiden puupiirrosten tekijä, jota inspiroivat erityisesti japanilaiset ukiyo-e-puupiirrokset. Vaikuttavimpia ovat kookkaat moniväriset vedokset, joissa luontotunne on hyvin vahva.

Nikolai Astrup: Fingerborgsblommor (Sormustinkukkia), n. 1920, öljy kankaalle. Samasta motiivista on olemassa myös puupiirroksia.

Nikolai Astrup syntyi vuonna 1880 ja eli lapsuutensa Jølsterissa Länsi-Norjassa. Isä oli pappi, Astrup kasvoi ankarassa ilmapiirissä eikä häntä varsinaisesti rohkaistu taiteen pariin. Näyttelykatalogissa kirjailija Karl-Ove Knausgård pohtii Astrupin ja Munchin eroavaisuuksia. Knausgårdin mielestä Astrupin taiteesta puuttuu kaikkinainen psykologisointi.

Toisaalta taiteilija maalasi liki pakonomaisesti lapsuusmaisemiaan koko elämänsä. Hän poti itsetunnon puutetta, ja hänen mielialansa heilahtelivat helposti, selviää huolella tehdyn näyttelyluettelon kirjesiteerauksista.

Interiöörin Sandalstrandin tuvasta Nikolai Astrup maalasi vuosina 1920–21, ja hän oli tähän maalaukseen hyvin tyytyväinen. Valitut esineet kertovat kotiseuturakkaudesta ja puutarhaaharrastuksesta, ja taustan maalauksessa häämöttää lapsuudenkoti, jota Astrup maalasi useaan otteeseen. – Teos on yksityisomistuksessa.

Astrup opiskeli kuvataidetta ensin Oslossa ja sittemmin aikakauden taiteilijoiden tyyliin myös ulkomailla, Ranskassa ja Saksassa, kunnes asettui lähelle lapsuusmaisemiaan Sandalstrandiin vuonna 1912. Nykyään Astruptunetina tunnettu paikka sijaitsee Bergenin ja Trondheimin välissä.

Astrup avioitui 27-vuotiaana vasta 15-vuotiaan Engel Sunden kanssa, ja perhe kasvoi kahdeksanlapsiseksi. Näyttelystä jäävät vahvoina mieleen monet pihanäkymät, varsinkin alkukesän muhevat raparperikuvat. Viljely toi syötävää kasvavalle perheelle, ja Astrup kokeili tontillaan monenlaista. Alun perin karusta tontista rakentui niin komea terassipuutarha, että siitä tuli paikallinen nähtävyys – taiteilijan harmiksi (tai ehkä vähän ylpeydeksikin).

Nikolai Astrup: Vårnatt och sälgträd (Kevätyö ja salava), 1917–1920, väripuupiirros. Sama motiivi on näyttelyssä myös öljyvärimaalauksena.

Tyyliltään omaleimaisissa maalauksissa voi nähdä vaikutteita naivismista, ennen muuta Henri Rousseaulta, nuorempana maalaustyyliin vaikuttivat Astrupin opettajat, kuten Kitty Kielland ja Christian Krogh.

Astmaattinen ja tuberkuloosia kauan sairastanut taiteilija kuoli vuonna 1928 vain 47-vuotiaana. Puoliso, tekstiilitaiteilija Engel Astrup säilytti vuosikymmeniä miljöön teoksineen yhtenäisenä, ja se on toiminut kotimuseona vuodesta 1986 lähtien.

Nikolai Astrup Berlinissä vuonna 1911 Bernhard Folkestadin maalaamana.

Luonnon ja puutarhan ohella Astrupia kiinnosti norjalainen mytologia, joka sekin näkyy ”pakanallisine” juhannustulineen ja muine rituaaleineen monissa hänen teoksissaan. Syntisenä pitkään pidetyn hardangerinviulun melodiat melkein kuulee juhannuskuvia katsoessaan, ja Astrupin kuvaamilla kasveilla tuntuu olevan sielu.

Suomessa Astrupin töitä ei ole esitelty omassa näyttelyssään koskaan, ja Tukholmassakin edellisestä näyttelystä on kulunut yli puoli vuosisataa. Se oli vuonna 1956 Taideakatemiassa.

Nikolai Astrup: Kabbelekenatt (Juhannusyö), n. 1915. Väripuupiirros.

Waldemarsudden kotimuseon puolelle on ripustettu Prinssi Eugenin omia norjalaisista maisemista inspiroituneita teoksia. 1900-luvun alussa Ruotsi muodosti personaaliunionin Norjan kanssa, joten Eugen oli ”Norjan ja Ruotsin prinssi”. Hän kannatti kuitenkin Norjan itsenäistymispyrkimyksiä. Norja itsenäistyi vuonna 1905.

Norjalaiskollegansa tavoin prinssi oli myös intohimoinen puutarhaharrastaja. Tähän vuodenaikaan nähtävää löytyy myös Waldemarsudden puutarhasta, jossa nostavat päätään sadat ja taas sadat sipulikasvit.

Nikolai Astrup - Visioner av norsk natur, 29.toukokuuta asti, Prins Eugens Waldemarsudde,Prins Eugensväg 6. Lähteenä myös näyttelyjulkaisu (toim. MaryAnne Stevens, The Clark Institute, 240 s.)

Lap-See Lam: Drömmarnas kaj / Dreamers’ Quay, 2022. 10-kanavainen videoprojektio, 8-kanavaääni.

Kansainvälistä huomiota herättäneen ruotsalaisen nykytaiteilijan Lap-See Lamin näyttely Bonnierin taidehallissa on kevään tapauksia Tukholmassa

Yhdysvaltalainen aikakauslehti Forbes listasi vuonna 2020 ruotsalaisen Lap-See Lamin (s. 1990) kolmenkymmenen merkittävimmän alle 30-vuotiaan taide- ja kulttuurivaikuttajan listalleen. Viime vuonna Dagens Nyheter -lehti palkitsi hänet kulttuuripalkinnollaan. Ja parhaillaan Lap-See Lamilta on esillä iso yksityisnäyttely Bonnierin taidehallissa Tukholmassa.

Näyttely on sukellus Lap-See Lamin kantonilaisten sukujuurten kautta kiinalaisuuden historiaan Ruotsissa. Mukana on virtuaalitodellisuutta ja 3d-printtereillä tehtyjä elementtejä, joista Lap See-Lam tunnetaan, mutta myös perinteisempää, vahvaa tarinallisuutta.

Suurimmassa näyttelytilassa yleisö asettuu piiriin istuimille seuraamaan historiallista kertomusta, joka alkaa 1750-luvulta, Drottningholmin kiinalaisesta paviljongista. Elementteinä on varjokuvia, äänimaisemaa ja kertojanääni. Taitavasti tilaa hyödyntävä 30-minuuttinen teos on myös henkilökohtainen matka.

Installaationäkymä Lap-See Lamin näyttelystä.

Vanhempiensa omistaman kiinalaisravintolan yläkerrassa kasvanut Lap-See Lam on tehnyt omanlaisensa luokkaretken uralle, joka ei missään vaiheessa tuntunut vaihtoehdolta.

Samanaikaisesti Lap-See Lamin näyttelyn kanssa Bonnierin taidehallissa on esillä Outi Pieskin näyttely Rematriation of a Ládjogahpir—Return to Máttaráhkká. Se käsittelee saamelaista identiteettiä muun muassa ladjogahpir-sarvilakin kautta. Teema oli vuosi sitten isosti esillä Suomen kansallismuseon näyttelyssä Mäccmõš, maccâm, máhccan – kotiinpaluu.

Lue lisää: Suomessa tehtiin tänä syksynä historiaa, kun Golle-Gáddján sarvi­lakki palasi kotiin – Saamelais­esineet ovat täynnä kätkettyjä merkityksiä

Tukholman-näyttelyn vitriinissä on esillä kaksi Nordiska museetista Tukholmasta lainattua sarvilakkia. Ne ovat kuuluneet kahdelle Pieskin kotiseudulta Utsjoelta kotoisin olleelle naiselle: Guiva Kárelle ja Vulleš Ingálle, Pieski kertoo näyttelyyn liittyvässä julkaisussa. ”Ne ovat harvinaisia, koska on olemassa vain muutamia saamelaisia museoesineitä, joiden käyttäjä tai tekijä tunnetaan”, Pieski toteaa.

Outi Pieskin näyttelyssä on mukana kaksi Nordiska museetista Tukholmasta lainattua sarvilakkia.

Usein saamelaiset esineet asetetaan näytteille etnografisissa museoissa. Pieski on halunnut tuoda ne esiin taidekontekstissa.

Hänestä ruotsalaismuseoiden olisi hyvä seurata Suomen ja Norjan esimerkkiä ja palauttaa saamelaisille kuulunut kulttuuriperintö.

Lap-See Lamin ja Outi Pieskin näyttelyt Bonnierin taidehallissa (Torsgatan 19) 3.4. saakka.

Kevään 2022 muita kiinnostavia näyttelyitä Tukholmassa:

  • 1. Swedish Grace, Nationalmuseum. Swedish Grace -käsitteellä viitataan ”iloisen 1920-luvun” ruotsalaiseen muotoiluun ja taiteeseen. Nationalmuseum esittelee aikakautta loistokkaassa, pääosin omiin kokoelmiinsa pohjautuvassa erillisnäyttelyssä museon ylimmässä kerroksessa. Näyttely jatkuu Nationalmuseumissa 28.8. saakka.

  • 2. Madame d’Ora, Wien & Paris 1907– 1957, Millesgården. Wienissä Itävallassa syntynyt Dora Kallmus loi uran muotivalokuvaajana 1920-luvulla, muutti studionsa Pariisiin, kuvasi aikakautensa suurimpia taiteilijoita ja muita julkisuuden henkilöitä ja loi nimeä. Sitten alkoi sota. Se muutti hänen taiteensa suunnan. Näyttely on esillä syyskuun 4:nteen päivään.

  • 3. Andres Serrano: Infamous, Fotografiska. Tunnettu yhdysvaltalainen valokuvaaja Andres Serrano (s. 1950) paneutuu uusimmassa näyttelyssään rasismin kuviin. Lämpimissä väreissä hehkuvat kuvat ovat sisällöltään kylmääviä. Esimerkiksi suurennos metallisesta ”pinssistä” näyttää viattomalta, kunnes lukee sen olevan tunnustus, jollaisia Ku-Klux Klan antoi jäsenilleen palkinnoksi onnistuneesta lynkkauksesta. Kynnenmuotoiseen esineeseen on painettu teksti KKK ja vuosiluku 1867. Mukana on myös Saksan kansallissosialisteihin viittaavaa esinemateriaalia sekä järkyttäviä valokuvia orjien kohtelusta. New Yorkin Fotografiskassa jo nähty Infamous jatkuu Tukholman Fotografiskassa 19. toukokuuta saakka.

Per Ekrosin tussilaveeraus Kungen utan rike #4 on esillä Liljevalchin Värsalongen-näyttelyssä.

  • 4. Vårsalongen, Liljevalchs. Perinteinen Kevätsalonki on järjestetty Liljevalchin taidehallissa uskollisesti vuodesta 1921 lähtien. Tälläkin kertaa tarjolla on runsaudensarvi grafiikkaa, maalauksia, veistoksia, installaatioita. Näyttely levittäytyy Liljevalchin vanhalle puolelle, mutta kannattaa katsastaa myös taidehallin kohua herättänyt uudisrakennus. Vårsalongen Liljevalchissa 10. huhtikuuta saakka.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat