Tuukka Temonen teki kannabiksen kasvattamisesta yhden tähden komedian – Sinnikäs ohjaaja on luonut oman Temoslandian, jossa mikään tyylikeino ei ole liian suurellinen

Sinnikäs ohjaaja Tuukka Temonen teki kotikutoisen maallepaluukomedian Pohjolan satoa, jossa yritetään naurattaa julkkisten sivurooleilla.

Miska Haakanan esittämä kaupunkilaismies houkuttelee isoisää (Juhani Laitala) kannabisviljelyyn.

17.3. 13:51 | Päivitetty 18.3. 10:17

Komedia

Pohjolan satoa, ohjaus Tuukka Temonen. 105 min. K12.

Tuukka Temonen on luonut oman Temoslandian, ikuisessa lähimenneisyydessä elävän pikkukaupungin, jossa mikään tyylikeino ei ole liian suureellinen.

Viides, kokonaan itse käsikirjoitettu elokuva Pohjolan satoa, viimeistään tekee Temosesta suomalaiselokuvan tee-se-itse-raivaajan, jonka luomukset ohittavat perinteisen tähditysjärjestelmän laatukriteerit.

Taaskaan ei ole saatu Elokuvasäätiöltä tuotantotukea – tällä kertaa tosin kymppitonnin verran kehitystukea –, taas valkokankaalla poukkoilevat samat naamat, taas toisena tuottajana on puoliso Olga Temonen.

Pohjolan satoa yrittää synnyttää maallepaluukomediaa sukupolvien välisestä kitkasta. Temoselle tyypillinen isyyden traumojen käsittely jatkuu, kun tubettajana tunnetun Miska Haakanan esittämä startup-yrittäjäpoika Ville taivuttelee isänsä ja isoisänsä ottamaan tilusten takapellon kannabisviljelyyn.

Yhteyden löytäminen ei ole helppoa, sillä maaseutu on paikka, jossa soitetaan lankapuhelimilla ja tirkistellään televisiosta kotijumppaa. Helsinkiläinen taas ”rechargee battereita” ja ”ottaa chillisti”.

Jussi Puhakan esittämä Matti-isä ja Juhani Laitalan Erkki-isoisä pitävät pysähtyneitä farmikohtauksia joten kuten elossa.

Temosen tähän mennessä vakuuttavin teos, vuoden 2014 esikoiselokuva Presidentintekijät, antoi lupauksen uudenlaisesta ohjaajasta. Temonen uhrasi kokoomussuhteensa näyttääkseen Sauli Niinistön kampanjan takahuoneet.

Temos-Temos-Maa alkoi rakentua vuoden 2016 Apulanta-elokuvassa Teit meistä kauniin, joka kuvasi lama-ajan heinolalaispunkkarien kevytkapinaa.

Päijät-Hämeen kotikutoinen auteur on jatkuvista vastoinkäymisistä huolimatta puskenut joka toinen vuosi uuden elokuvan. Aiemmin Temonen on puolustanut teoksiaan uhriutuen julkisuudessa, sittemmin lisännyt tiedottamiseen kierrettä, josta ei osaa sanoa, onko se itsesääliä vai itseironiaa.

Tuukka Temosen elokuvat

  • 2014, Presidentintekijät

  • 2016, Teit meistä kauniin

  • 2018, Valmentaja

  • 2020, Aika jonka sain

  • 2022, Pohjolan satoa

Jonkinlaista itseen kohdistuvaa pilkkaa on Pohjolan sadossakin. Stetsonpäinen ex-lapsitähti Konsta Hietanen laulaa Teit meistä kauniin -kappaletta niin antaumuksella, ettei samanaikaisesta baaridialogista kuule juuri mitään.

Pressitilaisuudessa Temonen alkoi pyytämättä kertoa, että pian nähtävässä elokuvassa on liikaa sivuhenkilöitä. Tunnetuille näyttelijöille on annettu kangasaikaa, koska he ovat tunnettuja.

Se on totta.

Juontajana tunnettu Arman Alizad tekee haparoivan sivuroolin pizza- ja huumeyrittäjä Mehmedinä, joka puhuu voimakkaalla aksentilla (”Ma tekee sulle huva lammasannoksen”), mutta unohtaa sen useasti toiminnan keskellä.

Mehmed ei voi syödä kinkkua, koska ei pääsisi ”Valhallaan”.

Pizzamies räppää halvassa peruukissa ”kylällä rullaamisesta”. Kappale saa huumoriartisti Pizza Enricon kuulostamaan suurlahjakkuudelta.

Ali Jahangiri, Arman Alizad ja Jucci Hellström lähtevät maalle katsastamaan huumetiluksia.

Olga Temosen näyttelemää, hermostunutta Hiirikäsi-Timoa kutsutaan diversiteetiksi, koska hän on siskon puoliso. Itseään sukupuoliliukuva hahmo nimittää panfoobikoksi ja agnostikoksi, ikään kuin sivistyssanojen luetteleminen tekisi hahmosta jotenkin hykerryttävän.

Oikeastaan Temoslandia syntyy loputtomilla sivurooleilla, jotka ovat silmäniskuja perehtyneelle katsojalle: Apulannan Toni Wirtanen setvii siemenkuljetuksia, Aika jonka sain -elokuvan Sebastian Rejman vilahtaa pahiksena, Mikko ”Sarasvuo” Nousiainen hermoilee kyläpoliisina. Apulanta-elokuvan Roope Salmisen stadilaishahmo hämmentää eniten, koska hän ilmaantuu heilumaan paita auki täysin satunnaisesti.

Olemattoman tuen takia elokuvan budjetti on runsaat 700 000 euroa, mikä on todella vähän. Kansainvälisten tuotantojen yleistyttyä suomalaiselokuvia tehdään yhä useammin monella miljoonalla eurolla.

Kuvaukset on tehty pääosin tilanomistaja-Temosten kotikulmilla Iitissä, oman tuotantoyhtiön laitteilla.

Musiikki on tekijänoikeusvapaata: välillä soi liikakäytettyä klassista, useimmiten tunnelmaa latistavaa äänimattoa.

Näyttävimmät tehosteet ovat samoja kuin amatöörien toimintaleffoissa: räjäytellään paukkuja sorakuopalla ja roiskitaan tekoverta.

Kuvan toistuva pehmeys ei tosin vaikuta harkitulta tyylikeinolta.

Olga Temonen ja Miia Nuutila esittävät puolisoita.

Kannabis on elokuvassa jotain savuavaa, hihityttävää ja salaista. Päihteistä hankkiudutaan eroon juonikuviolla, josta ei jää kenellekään paha mieli.

Varmuuden vuoksi tiedotteeseen on kuitenkin lisätty huomio: ”Kukaan tässä elokuvassa oleva ei kannata huumeiden laillistamista.”

Temonen jatkaa lennokkikuvalla mässäilyä, mutta Aika jonka sain -elokuvan hevoset on vaihdettu autoihin.

Lopulta kannabis tuntuu olevan tekosyy ajaa rallia metsäteillä mahdollisimman monella eri moottoriajoneuvolla.

Koska yhdenkin miehen elokuvaimperiumilla kuuluu olla oheistuotteita, leffasta on tehty kännykälle Pohjolan satoa – The Peli.

Se on ”kunnianosoitus” Uuno muuttaa maalle -pelille (1986), Suomen ensimmäiselle elokuvatietokonepelille, joka tunnetaan tuskaisesta vaikeudestaan.

Temosen pelissä ohjataan Ladaa, jota vastaan tulee lehmiä tai kauhakuormaajia. Ilo loppuu sinnikkäältäkin yrittäjältä kymmenissä sekunneissa. The Peli kuvaa Temos-Temos-elokuvan maailmaa uskollisesti.

Käsikirjoitus Tuukka Temonen. Tuottajat Tuukka Temonen, Olga Temonen. Pääosissa Miska Haakana, Arman Alizad, Jussi Puhakka, Juhani Laitala.

Oikaisu 18.3. kello 10.17. Korjattu elokuvan budjetiksi noin 700 000 euroa.

Lue lisää: ”Klassikoksi” jo ylistetty uutuuselokuva ei ole maineensa veroinen, sillä rakkaustarinan raikkaus katoaa ja tekijät pettävät katsojan

Lue lisää: Viiden tähden Drive My Car on hitaan kerronnan mestariteos ja kaikkien aikojen Saab 900 -elokuva

Lue lisää: Roland Emmerichin katastrofikuvaus Moonfall vaikuttaa parodialta mutta ottaa itsensä tosissaan

Lue lisää: Keski-ikäinen nainen joutuu pakkomielteen valtaan onnistuneessa Ferrante-filmatisoinnissa

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat