”Ilman rakkautta balettiin tätä ammattia ei voi tehdä”, sanoo traagisten roolien kuningatar, tanssija Ulrika Hallberg

Ulrika Hallberg alkoi tanssia heti, kun oppi kävelemään. Vaatekomerosta löytyi taikamaailma.

Ulrika Hallbergin elämä on ollut tanssia jo 60 vuotta. Hän kiittelee, että on saanut urallaan ”enemmän kuin on osannut edes haaveilla”.

25.3. 2:00 | Päivitetty 25.3. 10:08

Tanssi tuntuu olevan Ulrika Hallbergille sisäsyntyistä.

”Tanssin heti, kun opin kävelemään”, hän sanoo. Hallbergin elämä on ollut tanssia jo 60 vuotta, ensin balettikoulun oppilaana, sitten solistitanssijana ja vuodesta 2001 balettioppilaitoksen opettajana.

Mielikuvitus oli vetävänä voimana, kun Hallberg löysi oman taikamaailman kodin vaatekomerosta.

”Olin itsepäinen lapsi ja piilouduin kiukkupäissäni usein vaatehuoneeseen. Näin siellä keijukaisia, jotka pyysivät minua kanssaan tanssimaan.”

Kanttori-urkurin tyttärelle musiikki on aina ollut se jalat maasta irrottava suuri rakkaus. ”14-vuotiaana kuvailin ainekirjoituksessa, että kun musiikkia alkaa soida, jalat vain alkavat tanssimaan.”

Hallberg kertoo, ettei vieläkään voi kuunnella Sibeliuksen Tuonelan joutsenta ilman, että teoksen englannintorvi saa ihon kananlihalle. Hän tanssi Tuonelan joutsenen roolissa vuonna 1976 Imre Eckin nykybaletin Lemminkäinen ensi-illassa. Hallberg palkittiin roolista Kritiikin kannuksilla ensimmäisenä tanssitaiteen edustajana.

Sittemmin hän esitti Tuonelan joutsenta vuosia, ympäri maailmaa. Vuonna 1976 Hallberg teki myös toisen joutsenroolin: hän debytoi Joutsenlammen pääroolissa.

Kun isä kuoli Hallbergin ollessa kaksivuotias, Hallberg muutti äitinsä ja kahden siskonsa kanssa mummonsa luokse. Sattumoisin asunto sijaitsi aivan vanhan oopperatalon eli Aleksanterin teatterin vieressä. Hallbergin ollessa kahdeksanvuotias mummo ja äiti päättivät laittaa jatkuvasti tanssin pyörteissä liitelevän lapsen oopperan balettitunneille. Ensikokeilu jäi lyhyeen.

”Minusta oli ihan tyhmää roikkua tangossa, olisin vain halunnut tanssia. Kahden viikon kuluttua minut passitettiin pois.”

Kun hän kahden vuoden kuluttua palasi balettitunneille, treenaamisen maailma avautui uudella tavalla. Baletin kurinalaisuus sopi Hallbergille.

”Rakastin treenaamista, sitä että piti tehdä uudestaan ja uudestaan. Jos opettaja ei sanonut mitään, ajattelin, ettei hän pidä minusta. Ei tänä päivänä voi enää opettaa kuin silloin.”

Oopperan maailmasta tuli Hallbergin koti, jossa hän vietti ”kaikki päivät ja yötkin”, kun kenraaliharjoitukset saattoivat mennä myöhään.

Hallberg sai sopimuksen Kansallisbalettiin vuonna 1968, vain 16-vuotiaana. Hän oli juuri aloittanut lukion. ”Kun sain tarjouksen, kysyin äitini neuvoa. Äiti sanoi, että tässä asiassa hän ei pysty auttamaan, päätös olisi minun.”

Uransa ensimmäisen pääroolin Hallberg sai 20-vuotiaana. Bahtsisarain suihkulähteessä Hallberg tanssi traagisen kohtalon kokevan Marian roolin vuonna 1972. Baletin koreografi, balettitanssija Rostislav Zaharov saapui Suomeen valikoimaan esiintyjät.

”Koko elämä muuttui täysin!” Hallberg henkäisee.

Lehdistö suitsutti, mutta vaatimaton Hallberg ajatteli, että onnistuminen oli vain tuuria.

”Kun minut kutsuttiin ensi-illan jälkeen johtajan puheille, pelästyin. Selvisi, että minulle haluttiin antaa palkankorotus, mutta minä sanoin, että mitä jos onnistuminen olikin vahinko.”

Rooli löi leimansa Hallbergiin. Hänestä tuli traagisten roolien esittäjä. Lyyrinen, eläytyvä tanssija esitti Juliaa, Kamelianaista, Giselleä, Desdemonaa…

”Useimmat roolihahmoni kuolivat”, Hallberg sanoo ja nauraa. Tosin on eteen tullut humoristisiakin rooleja, esimerkiksi Huonosti vartioidun tytön Lisen rooli vuonna 1982 ja Don Quijoten Kitri vuonna 1983.

Joutsenlammen Odette-Odilen kaksoisroolin hän ehti tanssia vielä kerran uudessa Oopperatalossa ennen kuin jäi eläkkeelle vuonna 1994.

Vanhaa oopperataloa muistellessa Hallbergin mieleen nousee hellyys. Nyt pikkiriikkiseltä näyttävällä näyttämöllä ei kovin leiskauttavia hyppyjä voinut tehdä.

”Aina sitä jäi jotenkin hypätessä itsensä alle. Tosin ohjelmistokin oli nykyistä kertovampaa, tekniikka ei ollut niin pääosassa kuin nykyään.”

Hallberg kiittelee, että on saanut urallaan ”enemmän kuin on osannut edes haaveilla”.

Merkkipäivän alla hän kertoo myös miettineensä paljon, mikä saa ”hyppelemään tuolla varpaat verillä”.

”Ilman rakkautta balettiin tätä ammattia ei voi tehdä. Balettihan on illuusiota, mutta sitä tarvitaan, että jaksaa elämän raskautta.”

Tanssia Hallberg ei ole raaskinut jättää vaan opettaa balettioppilaitoksessa edelleen.

Kansallisbaletin 100-vuotisjuhlavuonna hän toivoisi, että suomalainen baletti säilyttäisi omaleimaisuutensa.

”Kansainvälisyys on tärkeää, mutta minusta ei kannattaisi tehdä aivan samanlaista kuin muut vaan säilyttää persoonallinen ote.”

Ulrika Hallberg

  • Syntyi 1952 Pyhäselässä.

  • Opiskeli Suomen kansallisoopperan balettikoulussa 1962–1968.

  • Kiinnitettynä Suomen kansallisbaletissa tanssijana 1968–1975 ja solistitanssijana 1975–1994. Jäi Kansallisbaletista eläkkeelle tanssimalla Joutsenlammen joutsenprinsessan roolin 1994.

  • Ammatillisen opettajan pedagogiset opinnot Jyväskylän ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa vuonna 2005.

  • Suomen kansallisoopperan balettioppilaitoksen opettajana vuodesta 2001.

  • Kritiikin kannukset 1976, Edvard Fazer -palkinto 1986, Uudenmaan läänin taidepalkinto 1990, Pro Finlandia -mitali 1992 ja Suomi-palkinto 1993.

  • Asuu Helsingissä, kaksi lasta, kaksi lastenlasta.

  • Täyttää 70 vuotta maanantaina 28. maaliskuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat