Parasta Jarmo Saarta kannatti odottaa kaksi vuotta – juhlakonserttiin pakkautui musiikillisia ja emotionaalisia odotuksia

Kaksi kertaa siirretyn syntymäpäiväkonsertin pääosassa oli yksilön sijasta yhteisöllisyys.

Kitaristi Jarmo Saaren (kesk.) juhlakonsertissa yhteisöllistä tunnelmaa nostatti saksofonisti Timo Lassylla ja basisti Tuure Koskella täydennetty Jarmo Saari Republic. Rumpuja siinä soittavat Olavi Louhivuori (vas.), Mikko Kaakkuriniemi ja Abdissa Assefa.

20.3. 14:23

Jarmon saarella 52 v – Jarmo Saaren juhlakonsertti Savoy-teatterissa 19.3.

Savoy-teatterin aulassa jaettiin lauantai-iltana käsiohjelmaa‚ jonka päivämäärä oli väärä, eikä vuosikaan ollut enää oikea. Kitaristi ja säveltäjä Jarmo Saaren piti pitää 50-vuotisjuhlakonserttinsa jo maaliskuussa 2020, mutta se jouduttiin siirtämään koronarajoitusten takia kaksi kertaa, myös viime vuoden maaliskuussa.

Pitkäksi venyneen odotuksen ja hiljaisen kauden jälkeen juhlailtaan pakkautuikin suuria musiikillisia ja ehkä myös emotionaalisia odotuksia, joita sävytti nyt nopeasti muuttunut maailmantilanne, hyökkäyssota Ukrainassa. Saarihan on muusikkona ja musiikintekijänä myös kantaaottava humanisti.

Tässä suhteessa kaksiosaisen konsertin koskettavimpia huippuja olivat Suojelusenkeli ja Compassion. Edellisessä Saari ja saksofonisti Jukka Perko tulkitsivat pitkästi virttä Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, vokalisti Tommy Lindgrenin lukiessa osan aikaa otteita Lasten oikeuksien julistuksesta.

Toista huippua saattoi olla vaikeampi hahmottaa ensikuulemalla, sillä Compassionin puheosuus peittyi osittain Saaren kokoamien ”valon sotilaiden” – rumpalit Abdissa Assefa, Mikko Kaakkuriniemi ja Olavi Louhivuori – väkevään polyrytmiseen kudokseen.

Mutta tosiaan: ääni oli Charlie Chaplinin elokuvasta Diktaattori, jonka kuuluisassa loppupuheessa hänen roolihahmonsa puolustaa palavasti ja tunteikkaasti demokratiaa. Saari käytti puhetta Chaplinin perikunnan luvalla jo Republic-yhtyeensä toisella levyllä Soldiers of Light (2019), mutta kukapa olisi osannut kuvitella kolmen vuoden takaisessa julkaisukonsertissa, että idealistinen vetoomus on nyt näin realistinen ja ajankohtainen.

Kolmen tunnin mittaisen konsertin loppupuolella hehkuikin voimakas ja vakuuttava yhteisöllisyyden tunnelma, nyt-hetkellinen läsnäolo. Ja huomattavaa sekin, että Saari ei ollut koskaan keskipiste juhlakonsertissaan, jonka tuotto lahjoitettiin Suojellaan Lapsia ry:lle, lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa ehkäisevään toimintaan.

Sävellyksen maisteriksi valmistuneella Saarella on ollut omia yhtyeitä jo neljäkymmentä vuotta, ja kaikki ovat soittaneet hänen ”lempimusaansa” – mikä milloinkin parhaalta tuntuu.

Tämä kuului myös lähes täydessä Savoy-teatterissa, jonka lavalla oli muusikkoja eri vaiheissa yhteensä neljätoista ja myös melkein yhtä monessa yhdistelmässä, kahdesta eri soolosta ja duosta aina sekstettiin. Lisäksi esityksiä täydensi paikoin vielä viisi tanssijaa.

Emma Salokoski tulkitsi sanoittamansa laulun Veden alla saksofonisti Jukka Perkon ja kitaristi Jarmo Saaren kanssa.

Musiikillista hajontaa oli myös runsaasti, haitaristi Niko Kumpuvaaran tulkitsemasta kamarimusiikillisesta sooloteoksesta XL-yhtyeen fuusiolliseen fantasiamusiikkiin ja Saaren omiin monityylisiin Trubamolli-laulelmiin, joissa hän muisti myös muutamia läheisiään.

Ja ehkä, poikkeuksellisesti, yhden kerran itseään. Vai keneen Saari viittaa laulullaan Vuokralle tarjotaan (2011), jossa on tarjolla ”Kuusikymmentäkuusi kiloa / eksynyttä herkkää ailahtelevaa / Kuusikymmentäkuusi kiloa / hellää jäntevää periksiantamatonta / uneksivaa naiivia sydänsuruista / kilttiä ja onttoa, pakkomielteistä / erotiikannälkäistä idealistista / häilyvää tosikkomaista määrätietoista”.

Harvoin tällaista musiikintekijää on tarjolla, ja vielä harvemmin samassa konsertissa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat