Jokanaan ei menetä päätään Christof Loyn tyylikkäässä Salome-ohjauksessa, joka ilahduttaa yllätyksillään

Katsoja odottaa uteliaana Richard Straussin oopperan loppuratkaisua, jossa profeetan päätä ei tuodakaan vadilla Salomen suudeltavaksi.

Andrew Foster-Williams (Jokanaan, vas.) , Nikolai Schukoff (Herodes) ja Sara Jakubiak (Salome). Vida Miknevičiūtė lauloi Salomen roolin ensi-illassa.

19.3. 13:23

Ooppera

Richard Straussin Salome Suomen kansallisoopperassa 18.3. Musiikinjohto Hannu Lintu, ohjaus Christof Loy.

Suomen kansallisoopperan uusi Salome on suuri yllätysten ilta. Saksalainen mestariohjaaja Christof Loy on onnistunut loihtimaan tuttuun tarinaan aivan uutta kuvastoa ja uusia käänteitä.

Tuloksena on joka suhteessa huipputason kansainvälinen, tyylikäs Salome-esitys, joka pettää ilahduttavasti piintyneitä odotuksia.

Lavastaja Johannes Leiacker on rakennuttanut tapahtumapaikaksi suuren ja avaran harmaansävyisen tilan, joka on klassistyylisen palatsin aula. Aulassa on suuri ovi vasemmalla ja pienempi oikealla.

Pukujen suunnittelija Robby Duiveman on puettanut miehet ja Salomen asiallisiin mustiin pukuihin ja valkoisiin kauluspaitoihin rusetteineen ja kravatteineen tai ilman niitä. Kuningatar Herodias kantaa hametta.

Mustavalkoharmaa väritys mustine pukuineen ja kliininen valaistus edustavat niin sanottua uutta saksalaista musiikkiteatteria, neues deutsches Musiktheater, jota kehiteltiin jo 1970-luvulla. Se on ollut yleensä aina toimivaa ja lisäksi kustannustehokasta.

Kun värit puuttuvat kokonaan näyttämöltä, Hannu Linnun johtamassa Kansallisoopperan orkesterissa värit kimmeltävät ja kuohuvat sitä maagisemmin.

Lintu päästää valloilleen Richard Straussin loistokkaan partituurin kaikki jalokivi- ja jalometallivärit, sen eksoottiset ja aistilliset tuoksut ja vietit, kuun kelmeän kajastuksen, kirkuvat huudot, kylmän ja kuuman tuulen puhallukset, hysteerisiksi kasvavat himot ja dissonoivat konfliktit.

Ensiluokkaisessa solistikunnassa on kiinteitä ja iskeviä, kantavasti projisoituvia ääniä, jotka onnistuvat lävistämään orkesterin kovimmatkin pauhut ja mekkalat.

Loyn Salome ei ole himokas vamppi tai turmeltunut pahan kukka, vaan amoraalisen viaton nuori, eroottisiin haluihin heräävä nainen,

Liettualainen Vida Miknevičiūtė näyttää nuorelta naiselta, joskin on yli nelikymppinen. Hän on siro, vaalea ja pitkätukkainen. Hänellä on metallinkirkas, hopeinen sopraano, joka kaareutuu ja viettelee jäntevästi ja nousee ekstaattiseen hehkuun.

Tämä Salome on oikkupussi, tottunut saamaan tahtonsa läpi. Hän tietää lumovoimansa ja osaa manipuloida miehiä.

Kun Salome alkaa vaatia tyrmään vangitun profeetan näkemistä, Loy alkaa virittää taitavasti odotuksia. Loy ja koreografi Klevis Almazaj johtavat musiikin kihisevän liike-energian solisteihin ja näyttämön miestanssijoihin ja ohjaavat liikeradoilla, sijoituksilla ja ryhmittelyillä yleisön huomiota haluamaansa suuntaan ohjaustaiteen sääntöjen mukaisesti.

Yllätys onkin suuri, kun englantilaisen bassobaritoni Andrew Foster-Williamsin Jokanaan ilmaantuu näyttämölle ilkosillaan – eikä likaisissa rääsyissä kuten perinteisesti.

Alastomuudessaan tämä Jokanaan on sangen viattomalta vaikuttava ilmestys ja hiippailussaan koominenkin.

Salome näkee ilmeisesti ensi kertaa nuorelta näyttävän alastoman miehen. On hyvin ymmärrettävää, että se saa hänet syttymään eroottisesti. Kun Jokanaan saarnaa malminkaikuisia synnin tuomioita ja maailmanlopun ennustuksia, Salomen sävelet kiemurtelevat käärmemäisen viettelevästi Jokanaanin vakaan äänen ympärillä. Profeettakin alkaa osoittaa halun merkkejä, jotka yrittää torjua.

Salomen tunteet käyvät vuoristorataa, vihaa ja rakkautta vuoroittain. Kun Jokanaan saa lopulta mustan puvun päälleen, Salome alkaa kuoria vaatteita päältään.

Kun Jokanaan poistuu, miesjoukko riehaantuu ja yrittää melkein raiskata Salomen. Raju kohtaus päättyy miesten bakkanaaliin – joka saa myös jatkoa Seitsemän hunnun tanssin jälkeen. Musiikin kiihottunut energia purkautuu näyttämöllä räjähdellen.

Seitsemän hunnun tanssia voi pitää nerokkaana ratkaisuna tässä ohjauksessa. Salome ei yritäkään tanssia ja keinahdella, vaan pitkä kohtaus on esileikki, jossa Salome viekoittelee irstaasti virnistelevää isäpuoltaan Herodesta.

Lopuksi pari sulkeutuu oven taakse. Tällä kertaa Herodes ei vain himoitse Salomea kuten yleensä, vaan heillä on suhde.

Loyn loppuratkaisua odotti uteliaana. Musiikki kertoi, että pyöveli mestaa Jokanaanin. Profeetan päätä ei kuitenkaan tuoda vadilla Salomelle suudeltavaksi, vaan Jokanaan ilmestyy mustassa puvussa näyttämölle Salomen ihasteltavaksi. Salome on vaihtanut housupukunsa kauniiseen valkoiseen prinsessamekkoon.

Jokanaan on Salomen haavekuva. Salomekaan ei kuole, vaan pari poistuu onnellisen näköisenä näyttämöltä sen suuresta ovesta.

Nyt Salomen lopun suuri rakkausvuodatus kuulostaa suurelta romanttiselta hurmiolta, eikä dekandentilta myrkyltä. ”Rakkauden mysteeri on suurempi kuin kuoleman.”

Yleisö saa vapaasti kuvitella, mitä tahtoo. Loy leikkii katsojan mielikuvituksella ja havaintopsykologialla.

Itävaltalainen tenori Nikolai Schukoff on mainio Herodes, latinalaisen rakastajan näköinen, lipevä ja nautinnon haluinen komeljanttarihahmo. Ruotsalainen vahvaääninen mezzosopraano Karin Lovelius yrittää pitää yllä kiukkuista arvovaltaansa juopuneena kuningatar Herodiaana.

Koomisen lisän tuovat Jokanaanista riitelevät juutalaiset uskonoppineet. Dialogien meluinen kuhina on osa Salomen musiikin korkeajännitettä.

Kun Matti Turusen nasaretilainen piti lämpimällä ja mehevällä bassollaan kauniin ja hartaan puheen Jeesuksen ihmeteoista, vaikutti hetkeksi siltä kuin uusi aika olisi koittamassa kaiken turmeluksen keskellä.

Lavastus Johannes Leiacker, puvut Robby Duiveman, valaistus Olaf Winter, koreografi Klevis Elmazaj. Pääosissa Vida Miknevičiūtė, Nikolai Schukoff, Karin Lovelius, Andrew Foster-Williams, Mihails Čulpajevs, Elli Vallinoja. Suomen kansallisoopperan orkesteri.

Christof Loyn ohjauksessa Salome ja Jokanaan eivät kuole, vaan poistuvat yhdessä näyttämöltä. Kuvassa etualalla Sara Jakubiak ja Andrew Foster-Williams Salomen ja Jokanaanin rooleissa. Ensi-illassa Salomen roolin lauloi Vida Miknevičiūtė.

Sara Jakubiak Salomena ja Nikolai Schukoff hänen isäpuolenaan Herodeksena. Ensi-illassa Salomen roolin lauloi Vida Miknevičiūtė.

Karin Lovelius (vas.) laulaa Christof Loyn ohjaamassa Salomessa Herodiaan roolin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat