Kapellimestari Mario Venzagon korona-ajan projektista syntyi uusi ”Schubertin” sinfonia, joka sai maailman kantaesityksensä Tapiolassa

Tapiola Sinfonietta kantaesitti Mario Venzagon ja Richard Dünserin kokoaman ”Schubertin” E-duurisinfonian.

Viulutaiteilija Alina Pogotskina ja kapellimestari Mario Venzago.

25.3. 13:22

Klassinen

Tapiola Sinfonietta Espoon kulttuurikeskuksessa. Kapellimestarina Mario Venzago. Alina Pogostkina, viulu. – Schubert, Dünser, Venzago.

Viulisti Alina Pogostkina hymyilee koko naamallaan. Franz Schubertin D-duuri-konserttikappaleen ensimmäiset sävelet hypähtelevät taustalla. Pogostkina tarttuu viuluunsa ja aloittaa tarinansa. Pitkää linjaa, puhuttelevia lauseiden lopetuksia.

Tapiola Sinfonietta soittaa mozartmaista teosta kevyesti, tila on solistin. Lopputahtien koittaessa viulisti säteilee, yhä. Kiitollisuuden huokaus ehtii humahtaa läpi kropan ennen kuin kukaan aloittaa aplodit.

Ohjelmisto on suloisen keveää, sillä seuraavana on vuorossa jousiorkesterin soittama Rondo A-duuri. Pogostinalla on nyt paljon enemmän tehtävää. Sävy on toinen, romanttisempi, mutta oma sisään liukuva tarinansa tästäkin kasvaa. Virtuoosinen osaaminen ilmenee monin eri tavoin.

Schubertin Poloneesi B-duuri saa puolestaan tanssimaan muassaan. Orkesteri imaisee rytmileikkiin ja Pogostkina luo taas oman, vastaansanomattoman hurmaavan ilottelunsa tähänkin teokseen.

Tapiola Sinfoniettan Schubert-ilta, Alina Pogostkina ja kapellimestari Mario Venzago antavat valtavan lahjan. Koko iltana ajatus ei harhaile. Mieli keskittyy musiikkiin, soittoon ja lopulta vielä yllätysmomenttiin.

Mario Venzago ryhtyi korona-aikana tutkimaan Schubertin keskeneräiseksi jääneiden sävellysten aineistoa ystävänsä, säveltäjä Richard Dünserin kanssa. Satojen nuottilehtien aloituksista, teemoista ja osien luonnoksista syntyi Dünserin ja Venzagon työn tuloksena aivan uusi ”Schubertin” sinfonia, E-duuri.

Maailman kantaesityksensä saaneessa teoksessa on kolmen eri sinfonialuonnoksen aineksia. Teos sinänsä oli Dünserin pääosin luomana aito ”Schubert”. Teemat yhdistyivät tyylinmukaisesti toisiinsa, romanttisesti hehkuen. Ammattieditorit ovat ripotelleet partituuriin nopeasti ohi vilahtavia vesileimoja, mitkä paljastaisivat tietämättömälle tutkijalle myöhemmin, että kyseessä ei voi olla alkuperäinen teos.

”Aamulla päätin, että soitamme tänään pidemmän Scherzon, omani. Huomenna saatte lyhyemmän”, esittelee kapellimestari. Teemat ovat sangen simppeleitä, mutta Venzago huvittelee niillä täysillä ja ammattimaisesti, kuinkas muuten.

Dünser ja Venzago ovat melkoisia mahdollistajia, vanhauusi sinfonia tarttuu korviin ja jää sinne rallattelemaan iloisia teemojaan. On yleisön vuoro hymyillä, koko naamallaan.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat