Aku Hirviniemen tähdittämässä uudessa tv-draamassa olisi aineksia vaikka mihin, mutta halvalla tehdyssä sarjassa katsojaa aliarvioidaan kaikin mahdollisin keinoin

Draamasarja Lahtisesta ja hänen bisneksistään on hyvä idea, mutta se on annettu vääriin käsiin.

Aku Hirviniemi on Urpo Lahtinen 1970-luvun alkuvuosiin sijoittuvassa Hymyä!-sarjassa.

17.3. 2:00 | Päivitetty 17.3. 9:45

Urpo Lahtinen (1931–1994) oli suomalaisen lehtibisneksen legenda, jonka varsinkin 1970-luvulla eläneet muistavat hyvin. Hän oli luomansa julkisuuskuplan keskipiste, ja hänen tarinaansa on kerrottu jo hänen elinaikanaan.

Lahtisen firman päätuote oli Hymy-lehti, joka perustettiin 1959, ja se sai nimensä Lahtisen vaimolta Hymyltä. Myös heidän suhteensa on hyvä tarina.

Nyt sitten on päätetty väsätä Lahtisesta tai Lahtisista draamasarja, mikä on oikein hyvä idea, mutta se on annettu vääriin käsiin. Kahdeksanosainen Hymyä! on tehty halvalla, helpolla ja rimaa hipoen. Ja se on sääli.

Materiaali on ollut käden ulottuvilla sekä elämäkerroissa että tietenkin lehtiarkistossa, ja käsikirjoittaja Outi Keskevaari on nähnyt tehtävänsä vain siinä, että hän on poiminut sieltä täältä anekdootteja ja kirjoittanut niiden pohjalta hajanaisia kohtauksia.

Henkilöhahmot ovat hutaistuja, alkaen Urpo Lahtisesta itsestään, joka kuvataan etäisenä ja arvoituksellisena, mikä sekin on helppo ratkaisu. Hymy Lahtisessa on enemmän särmää, ja häntä esittävä Elsa Saisio tekeekin sarjan ainoan vakavasti otettavan roolisuorituksen. Lahtista näyttelee Aku Hirviniemi.

Hymy Lahtista esittävä Elsa Saisio tekee sarjan ainoan vakavasti otettavan roolisuorituksen.

Janne Kataja kykenee vain kliseisiin hovimaskeeraaja Monsieur Mossen roolissa, ensimmäisenä kaapista tulleena homojulkkiksena. Sarjan Mosse ei oikeastaan tee muuta kuin valittaa omasta ruumiinmallistaan.

Toimittajalegenda Veikko Ennalaa esittävä Ilari Johansson vetää roolinsa Matti Pellonpään ja Aki Kaurismäen tyylillä. Mikä lie siinäkään ajatuksena.

Sekä Mosse että Ennala olisivat oman tarinansa ja kunnon henkilökuvien väärttejä.

Janne Kataja kykenee vain kliseisiin hovimaskeeraaja Monsieur Mossen roolissa.

Jäppi Savolaisen ohjaaman sarjan ajankohdaksi on valittu 1970-luvun alku, johon Hymy-lehden menestys tiivistyykin. Niinä vuosina lehdessä tehtiin juuri niitä juttuja, jotka ovat jääneet vahvimmin mieleen kummittelemaan. Miss Pullukka on yksi sarjan henkilöistä.

Aineksia olisi vaikka mihin, mutta niihin ei ole tartuttu millään tuotannon tasolla. Kohtaukset on kuvattu ilmeisesti parilla otolla, koska mukaan on jäänyt näyttelijöiden takelteluita. Ajankuva näkyy puvustuksessa mutta ei missään muussa. Katsojaa aliarvioidaan kaikin mahdollisin keinoin.

Perustavimmat virheet tehdään kuitenkin jo sarjan rakenteessa, jota ei oikeastaan edes ole. Sen ainoa heppoinen kaari käy läpi Lahtisten on-off-avioliittoa, mutta muuten henkilöistä kerrotaan mitä sattuu, harvoin oikeasti mitään kiinnostavaa.

Edes lehtityöstä tai esimerkiksi toimituskokouksista ei synny kiinnekohtaa, jota kykenisi seuraamaan.

Päätösjakson loppuminuuteilla päästään sentään tirkistelemään Villa Urpon sisätiloihin.

Hymyä!, C More.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat