Venäläiset oligarkit ovat lahjoittaneet kansainvälisille taidemuseoille valtavia summia rahaa, mutta nyt yhteydet on katkaistu, ja sillä voi olla isoja vaikutuksia tuleviin näyttelyihin

Sekä brittimuseo Tate että yhdysvaltalainen Guggenheim ovat katkaisseet välit pakotelistoilla olevien venäläisten suurtukijoidensa kanssa. Suomen taidemaailmassa oligarkeilla ei ole roolia, mutta sota näkyy silti monessa asiassa.

Viktor Vekselberg Helsingissä vuonna 2014.

17.3. 10:20

Kansainvälisessä taidemaailmassa Venäjän hyökkäys Ukrainaan näkyy monin tavoin. Viimeksi maanantaina brittiläinen taidemuseo Tate ilmoitti katkaisseensa suhteensa kahden venäläismiljardöörin, Viktor Vekselbergin ja Petr Avenin kanssa. Vekselberg ja Aven on molemmat asetettu sekä Yhdysvaltain että EU:n pakotelistalle.

Asiasta on kertonut muun muassa The Guardian.

Vekselberg, joka kuuluu Venäjän energiayhtiön perustajiin ja Putinin lähipiiriin, oli varainhankintaa tekevän Tate-säätiön kunniajäsen. Hän on ollut Yhdysvaltain pakotelistalla jo vuodesta 2018.

Vekselbergin omaisuuden arvioidaan oleva noin 9,3 miljardia dollaria.

Omassa lausunnossaan Vekselberg kuvasi asettamistaan listalle perusteettomaksi ja nojaavan vääriin oletuksiin. Tatelle lähettämässään kirjeessä hän kertoi toimivansa rauhan puolesta.

Petr Aven vuonna 2017.

Taten piiristä poistettiin myös Petr Aven, jonka kuvaillaan olevan yksi Vladimir Putinin läheisimmistä oligarkeista. Hän on ollut Taten lahjoittajaohjelmien jäsen.

Aven, jonka omaisuuden arvioidaan olevan yli viisi miljardia, omistaa Englannissa muun muassa Ingliston Housen, jossa on merkittävä taidekokoelma. Kokoelmassa on töitä esimerkiksi sellaisilta venäläisiltä avantgardisteilta ja ekspressionisteilta kuin Larionov, Goncharova ja Kandinsky.

Myös Aven on kommentoinut pakotteiden olevan perusteettomia. Aiemmin tässä kuussa hän oli jo joutunut siirtymään pois The Royal Academyn eli kuninkaallisen taideakatemian toiminnasta. Royal Academy myös palautti hänen lahjoituksensa, jonka hän oli antanut parhaillaan käynnissä olevalle Francis Baconin näyttelylle.

Samanlainen oligarkkien poissiivous on ollut käynnissä myös Yhdysvalloissa. Maaliskuun alussa esimerkiksi Vladimir O. Potanin, yksi Venäjän rikkaimmista miehistä, jätti luottamustehtävänsä Guggenheimissa.

Asiasta on kertonut muun muassa The New York Times.

Potanin oli ollut Guggenheimin päätukijoita yli kahdenkymmenen vuoden ajan ja hänen säätiönsä sponsoroi esimerkiksi parhaillaan New Yorkissa olevaa Kandinskyn näyttelyä.

Guggenheim kiitti tiedotteessaan Potaninia tämän ”museolle antamasta avusta sekä tuesta näyttelyille, konservoinnille ja koulutusohjelmille”. Tämän jälkeen tiedotteessa tuomittiin vahvasti Venäjän hyökkäys.

Potaniniin ei ole koskaan kohdistettu pakotteita, vaikka hänen katsotaan olevan läheisissä suhteissa Venäjän presidentin kanssa. Potanin oli mukana siinä oligarkkiryhmässä, joka tapasi Putinin Kremlissä Venäjän Ukrainan-hyökkäyksen alettua. Potanin ei ole kommentoinut hyökkäystä.

Venäläisten suurliikemiesten taideinstituutioille ja -organisaatioille lahjoittamat rahasummat ovat valtavan suuria.

Moni arveleekin, että oligarkkien sulkeminen pois näkyy väistämättä tulevina vuosina esimerkiksi siinä, millaisia näyttelyitä taiteen suurkaupungeissa kuten Lontoossa tai New Yorkissa tuodaan esille.

”Huikeat meganäyttelyt” voivat olla harvassa, arvioi esimerkiksi HS:n kuvataidekriitikko Timo Valjakka.

Suomalaiseen taidekauppaan Venäjän hyökkäyksellä tai pakotelistoilla ei ole suurta merkitystä, arvioi galleristi Kaj Forsblom. Suomi on tässä suhteessa niin kertakaikkisen marginaalissa, ettei oligarkeissa ole edes yhtään asiakasta, Forsblom sanoo.

”He ostavat keskitetysti megagallerioista Lontoosta ja New Yorkista. Kun taas me myymme niin sanotuille normaaleille taidekeräilijöille.”

Venäläisten taiteilijoiden kautta tilanne toki tulee lähelle. Forsblom on edustanut esimerkiksi Suomessa varsin tunnettua Tanya Akhmetgalievaa vuodesta 2010 asti.

”Tilanne on kaiken kaikkiaan hirmu surullinen. Itse olen soittanut kaikille meidän taiteilijoille ja korostanut, että eivät he ole mitään pahaa tehneet. Tavallisia ahkeria taiteilijoita leimataan vaikka he ovat syyttömiä; politiikka jyrää.”

Forsblom kertoo kaikkien joiden kanssa hän on puhunut, olevan kovin järkyttyneitä.

”Akhmetgalieva kertoi, että hänen äitinsä ja isänsä ovat Harkovasta. Tämä on kuin veli veljeä vastaan, ja ilman syytä.”

Galerie Forsblom on osallistunut monena vuonna taidemessuille Moskovassa, viimeksi vuonna 2019. Cosmoscow-nimiset messut olivat onnistuneet ja hyvin organisoidut.

”Myynnillisesti ne eivät olleet mitään hiphuraata, mutta menivät ihan hyvin.”

Kaj Forsblom sanoo toivovansa, että kulttuurivaihto suomalaisten ja venäläisten ihmisten kesken jatkuisi yksilötasolla.

Samaa toivoo taidemaalari Jarmo Mäkilä. Mäkilällä olisi marraskuussa ollut tulossa näyttely Pietariin.

”Se on nyt peruutettu. Tilanne on kaamea ja näyttelyn vieminen olisi ollut kyseenalaista.”

Näyttely olisi ollut venäläis-sveitsiläisessä Marina Gisich -galleriassa, jonka kanssa Mäkilä on tehnyt yhteistyötä neljän vuoden ajan. Galleria edustaa Mäkilää myös kansainvälisesti.

Samalla kun peruuttaminen oli Mäkilän mielestä välttämätöntä, on hän surullinen venäläisten kulttuuri-ihmisten puolesta.

”Hekin ovat kauhuissaan. Tämä on katastrofi koko juttu, sääliksi käy.”

Kunhan sota ensin saataisiin loppumaan, ja sitä seuraavat ratkaisut olisivat järkeviä, voisi tilanne jollakin aikavälillä korjaantua. ”Mutta meneekö vuosi, kymmenen vai sata, sitä en tiedä.”

Marina Gisich -galleria toimii Mäkilän tietojen mukaan edelleen. ”Sieltä on kerrottu, että he yrittävät auttaa taiteilijoita. Monilla on sukulaisia Ukrainassa, jo 2014 vallatuilla alueilla. Sanattomaksi tämä vetää, ei järjen hitustakaan.”

Jarmo Mäkilän öljymaalaus Europa, Europa syntyi 2014 Krimin valtauksen jälkeen. ”Se oli jo tästä Euroopassa alkaneesta hajaannuksesta”, Mäkilä itse kertoo.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat