Eija-Liisa Ahtila on Suomen kansainvälisesti tunnetuin taiteilija, joka voitti juuri valtavan palkinnon – Miten hänestä tuli niin merkittävä?

Maaliskuun alussa Ars Fennica -palkinnon saanut Eija-Liisa Ahtila johdattaa katsojia kohti tasapainoisempaa maailmaa, kirjoittaa kuvataidekriitikko Timo Valjakka.

Eija-Liisa Ahtilan videoinstallaatio Vaakasuora/Horizontal oli esillä Kiasmassa vuonna 2013.

19.3. 11:40

Taiteilija Eija-Liisa Ahtilan videoinstallaatiota Vaakasuora/Horizontal (2011) hallitsee valtava kuusi, joka on kuvattu kuudessa osassa ja projisoitu seinälle luonnollisessa koossa. Mittatikkuna on pieni ihmishahmo teoksen vasemmassa yläkulmassa. Koska näyttelysalin mitat eivät salli kuusen esittämistä sen oikeassa asennossa, se on teoksessa käännetty kyljelleen.

Teos on parhaillaan esillä Ars Fennica 2021 -näyttelyssä Hämeenlinnan taidemuseossa 3. huhtikuuta asti. Näyttely esittelee viisi pohjoismaista taiteilijaa, joista Lontoon Serpentine Galleryn taiteellinen johtaja Hans Ulrich Obrist valitsi tämänvuotisen, 50 000 euron arvoisen Ars Fennica -palkinnon saajaksi maaliskuun alussa Ahtilan.

Voittoa ei voi pitää yllätyksenä.

Eija-Liisa Ahtila (s. 1959) on kansainvälisesti tunnetuin suomalainen nykytaiteilija, jonka teoksia on ollut 1990-luvulta lähtien esillä tärkeimmissä nykytaiteen katselmuksissa, kuten Venetsian biennaalissa ja Kasselin Documentassa.

Ahtilan yksityisnäyttelyitä on nähty Lontoon, Pariisin, Berliinin ja New Yorkin johtavissa taidemuseoissa. Hänen teoksiaan on jatkuvasti esillä yksityis- ja yhteisnäyttelyissä museoissa ja gallerioissa eri puolilla maailmaa.

Mikä on se tekijä, joka tehnyt Ahtilasta yhden sukupolvensa seuratuimpia taiteilijoita ja myös vaikuttanut merkittävästi hänen edustamansa taiteenlajin kehitykseen?

Vastaukset liittyvät yhtäältä hänen teostensa uutta luovaan muotoon ja rakenteeseen ja toisaalta niiden haastavaan ja syvälliseen sisältöön.

Eija-Liisa Ahtila vastaanotti Ars Fennica 2021 -palkinnon Hämeenlinnassa 3. maaliskuuta.

Ahtila kuului 1990-luvun alussa pieneen joukkoon taiteilijoita, jotka ymmärsivät liikkuvan kuvan mahdollisuudet taiteen välineenä ja osasivat soveltaa niitä oivaltavasti. Hän suuntasi videotaiteen ja elokuvan rajamaille sijoittuviin installaatioihin. Teokset edustavat muodollisesti ja teknisesti uutta kuvakerrontaa, joissa elokuvan perinteinen lineaarisesti etenevä kertomus on jaettu erillisille valkokankaille. Kuvataiteen termein tarkasteltuina teokset muistuttavat kubismia, jossa kuvan rakenne on fragmentaarinen ja samanaikaisia näkökulmia monta.

Ahtilan varhaisten teosten aiheet ulottuvat ihmissuhteiden ongelmista ja sukupuolisuudesta väkivaltaan, kuolemaan ja mielen hajoamiseen. Syvemmällä tasolla ne käsittelevät subjektin olemusta ja subjektiivisen kokemuksen luonnetta, sitä mitä on olla oma itse.

Ahtila on pohtinut teoksissaan myös tietoisuuden rakennetta ja hahmottanut sisäisen ja ulkoisen rajaa unien, muistojen ja fantasioiden kautta. Hän on tunkeutunut sisäisten kokemusten äärirajoille, psykoosien ja hallusinaatioiden maailmaan. Yhteistä teoksille on perusteellinen taustatyö ja huolelliset käsikirjoitukset.

Valintaansa perustellessaan Obrist käytti useampaan otteeseen sanaa ”urgent”, joka tarkoittaa sekä tärkeää että kiireellistä. Hän nosti esiin sen, miten Ahtila 2000-luvun teoksissaan on käsitellyt aikamme polttavia kysymyksiä ihmisen suhteesta ympäristöönsä ja muihin elollisiin olentoihin.

Onko lajien välinen ymmärrys, empatia tai peräti rakkaus mahdollista, Ahtila kysyy suurissa videoinstallaatioissaan, joiden päähenkilöitä ovat ihmisten rinnalla tai heidän sijastaan esimerkiksi apina, aasi, hevonen tai 30 metriä korkea kuusi.

Mutta Vaakasuora/Horizontal ei ole pelkkä videomuotokuva isosta puusta. Teos on esitys luonnon kuvaamisen vaikeudesta. Se kyseenalaistaa liikkuvan kuvan ihmiskeskeisen luonteen ja osoittaa miten vajavaisesti ihmisen itselleen luomat esittämisen käytännöt huomioivat toisia lajeja.

Teos on askel ihmiskeskeisyydestä kohti tasapainoisempaa maailmaa, jossa Obristin sanoin ”ihmiset voivat elää rinnan toisten lajien kanssa ja puut voivat olla kertomusten päähenkilöitä”.

Lue lisää: ”Luontoa ihmisen veroisena hahmona” kuvaava Eija-Liisa Ahtila sai vuoden suurimman taidepalkinnon, 50 000 euron arvoisen Ars Fennican

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat