Dekkarien totunnaisten tapojen naurettavuus näkyy – Valtteri Mörttinen on taitava tulokas alalla

Helsinkiläinen poliisi Ailon Rajakari vetää sumeilematta mutkat suoriksi.

Mutta suurin niistä on raha on Valtteri Mörttisen ensimmäinen proosateos. Aiemmin hän on kirjoittanut elämäkerran koripalloilija Teemu Rannikosta sekä kirjan Tampere-talosta.

29.3. 15:06

Romaani

Valtteri Mörttinen: Mutta suurin niistä on raha. Crime Time. 346 s.

Olen ammentanut kliseistä”, sanoo Valtteri Mörttinen esikoisromaanistaan itahelsinki.fi-sivuston äskettäisessä haastattelussa. Totta, mutta se, mitä Mörttinen on kliseillä tehnyt, onkin aivan eri asia.

Mörttinen on toiminut monissa ammateissa, muun muassa toimittajana, sekä laatinut aiemmin elämäkerran koripalloilija Teemu Rannikosta. Mutta suurin niistä on raha on Mörttisen ensimmäinen romaani ja dekkari. Ennen kaikkea se on kuitenkin mustanpuhuva satiiri dekkareiden kliseistä.

Mörttisen Helsinki on paheiden pesänä kuin mikä tahansa amerikkalainen suurkaupunki, ja hänen päähenkilönsä rikosylikonstaapeli Ailon Rajakari on kuin Likaisen Harryn suomalainen vastine.

Mörttisen ase dekkareiden kliseitä vastaan on hyperbola, liioittelu, ja sen kautta hän saa aikaan tarinan, joka sekä toimii dekkarina että nostaa pintaan dekkarikliseiden kuluneisuuden ja osin naurettavuudenkin.

Hämäräperäisen vakoojamenneisyyden omaava, esimiestensä ja työtovereidensa inhoama Rajakari saa tehtäväkseen selvittää Kalasataman rakennusmontusta ammuttuna löydetyn nuoren huumeiden katukauppiaan murhan. Samaan aikaan koronan ja taksiuudistuksen murjoma taksikuski Matti Virtanen heittäytyy huumekauppaan ja nousee pian Helsingin heroiinikeisariksi.

Oulusta Helsinkiin poliisipomoksi muuttanut Antti Karppanen näkee huumeliigan murskaamisessa kirkkaat portaat ylennykseen, mutta hän törmääkin sekä Rajakariin että olosuhteisiin.

Ailon Rajakari on nainen, mutta sillä ei ole merkitystä, sillä Mörttinen ei mitenkään korosta hänen naisellisuuttaan. Itse asiassa hän kertoo Rajakarista vain sen, että tällä on poninhäntä, nahkatakki ja maihinnousukengät.

Mörttinen vie yhden dekkarikliseen, yksinäisen, omapäisen ja tehokkaan poliisin, äärimmilleen riisumalla tältä lähes kaikki muut piirteet. Rajakari on melkeinpä karikatyyri, ja se on piikikkään hauskaa.

Romaanin toiminta on ylivirittynyttä ja aivan posketonta ottaen huomioon, että ollaan Helsingissä. Siirtämällä stereotyyppisten amerikkalaisten toimintaelokuvien ja dekkarien tavanomaisimpia piirteitä suomalaisen, maailman mittakaavassa pienen kaupungin kaduille Mörttinen korostaa niiden naurettavuutta ja keinotekoisuutta.

Kaikesta pinnan alla kuplivasta mustasta ja häijyn makaaberistakin huumorista huolimatta Mutta suurin niistä on raha toimii myös yhteiskunnallisena dekkarina. Niiden, joilla ei ole mitään, ei tarvitse välittää mistään, ja ne, joilla on voivat ostaa itsensä vapaaksi melkeinpä mistä vain, joten vain keskiluokan on syytä olla lainkuuliainen, filosofoi huumekonna Muuli tarinan loppuvaiheissa.

Tässäkin yksinkertaistuksessa on huumoria mukana, mutta myös totuuden siemen.

Valtteri Mörttinen puhaltaa esikoisellaan uusia tuulia suomalaiseen dekkarikenttään. Aika pahanhajuisia, mutta silti raikkaita.

Sarjahan tästäkin on tarkoitus tulla. Kiinnostavaa nähdä, kuinka hyvin Mörttisen onnistuu pitää esikoisensa hyvä vire yllä.

Helsingin Sanomien palkinto vuoden parhaalle esikoisteokselle jaetaan marraskuussa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat