Ruotsalaisen Lena Anderssonin Svean poika (suom. Sanna Manninen, Siltala, 2018) oli nerokas kuvaus kansankodista, sen ihanteista ja niiden noudattajasta.
Yhtä veitsenterävää, lakonisella otteella tarjoiltua tragediaa ja komediaa tarjoaa Tytär – kertomus kansankodin hajoamisesta (suom. Sanna Manninen, Siltala, 2021). Svean pojan Ragnarin tyttären Elsa Johanssonin kasvukertomus, jonka sivuilla ihannoitu kansankoti murenee.
Anderssonin romaanissa 1970- ja 1980-luvun Tukholmassa yksilöllisyys nostaa päätään, eikä Elsa tiedä enää mihin uskoa: isänsä maailmaan vai siihen, jonka hän näkee ympärillään.
Lisää hämmennystä tuo vuosi au pairina Yhdysvalloissa, jossa vastassa on uusia isoja kysymyksiä. Elsan kommunikaatiovaikeudet saavat paikoin karrikoidun liioitellut mittakaavat, ravistellen ja piristäen.
Tytär on Lena Anderssonin kahdeksas romaani, ”analyysi yhteiskunnallisen ajattelun voimavirroista ja samalla haikean koominen kuvaus nykyajan elämänvalinnoista”, kuten kustantaja siitä lupaa.
Kaunokirjojensa lisäksi Andersson tunnetaan terävistä kolumneista. Hän