Ruotsin tunnetuimpiin nykytaiteilijoihin lukeutuvan Martin Wickströmin maalaukset huokuvat lämpöä ja salaperäistä melankoliaa

Wickströmin teokset tuovat mieleen Edward Hopperin kuvaukset kaupunkien yksinäisistä kulkijoista.

Kerttu Saali: Polttava (Burning), 2021–22, öljy kankaalle, puu.

25.3. 12:21

Maalaukset

Martin Wickström: Songs for the Little Ones 3.4. saakka Galerie Forsblomissa (Yrjönkatu 22). Ti–pe 11–18, la–su 12–16.

Ruotsin tunnetuimpiin nykytaiteilijoihin lukeutuvan Martin Wickströmin (s. 1957) maalaukset ovat kuin välähdyksiä valokuva-albumista tai elokuvasta, jonka juoni jää täyteen aukkoja. Auringon hyväilemien julkisivujen välissä vilahtaa tuntemattomaksi jääviä ihmisiä, anonyymejä paikkoja ja vilkaisuja auton ikkunasta.

Vaikka mitään ei sanota suoraan, julkisivuista voi arvata, että nyt kuljetaan Yhdysvaltojen suurkaupungeissa ja syrjäkylien laitamilla.

Wickströmin fotorealismi on toteavaa, liki dokumentaristista, mutta yhtäältä vahvan tunnelmallista. Maalauksiin vangittu auringonvalo hohkaa lämpöä, mutta samalla teoksista huokuu melankoliaa ja nimetöntä kaipausta. Keitä seinien toisella puolella asuu? Kenen tarinaa tässä kerrotaan?

Wickströmin teokset tuovat mieleen Edward Hopperin kuvaukset kaupunkien yksinäisistä kulkijoista. Wickströmin teoksissa tosin katsoja itse asettuu kulkijan asemaan. Muut ihmiset ovat lähinnä läsnä vain poissaolossaan, kätkeytyneinä seinien taakse, jonne katsoja ei näe.

Elokuvallista vaikutelmaa tukee näyttelyn ensisilmäyksellä kummallinen ripustus. Tilan suurin seinä on jätetty lähes tyhjäksi, kun taas kapeampi seinä on ahdettu täyteen saman korkuisia maalauksia, joiden rivi muistuttaa auki vedettyä filmirullaa. Myös taustalla soiva äänimaailma vahvistaa teosten tarinallisuutta.

Wickström valmistui Ruotsin kuninkaallisesta taidekorkeakoulusta vuonna 1987 ja vakiinnutti nopeasti paikkansa ruotsalaisen postmodernismin eturivissä. Hänen monitahoisessa tuotannossaan henkilökohtaiset kokemukset sekoittuvat populaarikulttuurin kuvavirtaan ja poliittisiin mullistuksiin.

Hän on kuvannut muun muassa työtään psykiatrisessa sairaalassa, yritysten logoja, Kambodžan kansanmurhaa, entisajan filmitähtiä ja Himalajan vuoristoa. Parhaiten Wickströmin kuitenkin tunnetaan arvoituksellisista julkisivumaalauksista, joiden varaan myös Forsblomin näyttely rakentuu.

Kerttu Saalin (s. 1994) maalaukset gallerian pienessä sivuhuoneessa sopivat hyvin Wickströmin aurinkoisten teosten viereen. Myös Saalin teoksissa on kyse valosta, tosin abstraktimmassa muodossa.

Impressionistien ja Tor Arnen jalanjäljissä kulkeva Saali tavoittelee hetken vaikutelmaa – marraskuun koleaa valoa, sarastavaa aamua ja kesän polttavaa kuumuutta. Hän abstrahoi havaintonsa pisteeseen, jossa jäljellä on vain värikästä utua ja orgaanisia muotoja, jotka vain vihjaavat jostain tunnistettavasta. Jopa teosten kehykset väreilevät kuin auringonvalo veden pinnalla.

Martin Wickström: St James Hotel, 2022, öljy kankaalle.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat