Suojaako Sininen kilpi vai muuttaako se kohteen maalitauluksi? Ukrainan kulttuuri­perintöä yritetään suojella nyt symboleilla, jotka tunnetaan kaikkialla maailmassa

Vuonna 1954 Haagin yleissopimuksessa käyttöön otettu Sininen kilpi on tarkoitettu suojaamaan kulttuuriomaisuutta sotatilanteissa.

Maailmanperintökohde Kiovan luolaluostari eli Petšerskin lavra kuvattuna huhtikuussa 2021.

22.3. 14:19

Venäjän hyökkäys Ukrainaan tuottaa paraikaa suunnatonta tuhoa. Ihmishenkien menettämisen lisäksi surua ja huolta aiheuttaa kansallisten aarteiden ja historiallisten rakennusten vaarantuminen.

YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco antoi maaliskuun alkupuolella julkilausuman, jossa luvattiin tehdä kaikki mahdollinen sen eteen, että Ukrainan kulttuuriperintö pelastuisi.

Unescon pääsihteerin Audrey Azoulayn mukaan ensimmäinen haaste on merkitä kulttuuriperintökohteet sekä muistomerkit ja muistuttaa niiden olevan suojeltuja kohteita.

Kulttuurikohteita ei merkitä miten tahansa – niiden suojeluun on olemassa oma merkki, niin sanottu Sininen kilpi (Blue Shield).

Kulttuurikohteiden suojelussa merkki on vastine ihmisiä suojelevalle Punainen risti -symbolille.

Sininen kilpi Kiovan luolaluostarissa kuvattuna.

Sininen kilpi otettiin käyttöön Haagin yleissopimuksessa vuonna 1954. Sitä käytetään kulttuurisesti arvokkaiden kohteiden suojelemiseksi aseellisissa välikohtauksissa. Merkkiä voidaan käyttää myös suojaamaan henkilöitä, jotka esimerkiksi vastaavat kohteiden yleissopimuksen mukaisesta valvonnasta.

Kansainvälisen Blue Shield -organisaation johtaja Peter G. Stone lähestyi Venäjän viranomaisia 2. maaliskuuta kirjeellä, jossa hän muun muassa muistutti, että kulttuuriomaisuuden ottaminen kohteeksi tai sotilaskäyttöön on kiellettyä, samoin kuin kulttuuriomaisuuden siirtäminen tai vieminen Venäjälle.

Ukrainassa kaikkein kiireisempinä on pidetty sellaisten maailmanperintökohteiden kuin Kiovan Pyhän Sofian katedraalin ja luolaluostarin eli Petšerskin lavran merkitsemistä.

Ukrainan Sininen kilpi -organisaation toimintaa voi seurata järjestön Facebook-sivulla.

Suomessa ei toimi paikallista Sininen kilpi -järjestöä, lähin löytyy Norjasta. Kulttuuriomaisuutta ja sen suojelemista on kuitenkin käsitelty täälläkin. Aiheesta valmistui vuonna 2009 opetusministeriön nimittämän työryhmän loppuraportti.

Siinä työryhmä muun muassa esitti neuvottelukunnan asettamista kulttuuriomaisuuden suojeluun liittyvien asiakokonaisuuksien koordinoijaksi, luettelointityön loppuunsaattamista sekä Sininen kilpi -tunnusmerkin käytön edellytysten selvittämistä sekä tarpeellisiin toimenpiteisiin ryhtymistä.

Kulttuuriasiainneuvos Päivi Salonen opetus- ja kulttuuriministeriöstä kertoo, että loppuraportin jälkeen Museovirastossa on vuonna 2013 valmistunut kulttuuriomaisuuden inventointi, joka on toimitettu ministeriölle. Luetteloa ei ole kuitenkaan ministeriössä virallisesti vahvistettu.

”Myöskään kulttuuriomaisuuden merkitsemiseen ei Suomessa ole ryhdytty”, Salonen sanoo.

Tämä on tavallista monissa Haagin sopimuksen ratifioineissa maissa.

”Kohteita ei ole kaikkialla tosiaan merkitty, itse olen niitä jossain Keski-Euroopassa nähnyt.”

Kilvissä on kaksi puolta, Päivi Salonen huomauttaa.

”Tarkoitushan on, että kun kohde tunnistetaan, siihen ei kohdisteta tuhotekoja. Toisaalta samalla merkitään tärkeät kohteet.”

Kiovan luolaluostarin pääsisäänkäynti kuvattuna huhtikuussa 2021.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat