Hande Mertanen on kulkenut 50 vuotta rockbändien matkassa ja tietää, että Lontoon Sohoon ei pidä lähteä täyspitkällä bussilla

”Tämän päivän festivaalien järjestelmävastaavien työ on sellaista avaruustekniikkaa, etten ymmärrä siitä mitään”

Hande Mertanen on tarkoituksellisesti jättänyt arkikäytössä olevan pakunsa matkustamon samaan kuntoon kuin missä se oli ennen koronaa, jolloin autolla vielä kuskattiin soittajia keikalle.

29.3. 2:00 | Päivitetty 29.3. 12:36

”Ei sitten luetella kauheasti nimiä”, yrittää Hande Mertanen toppuutella.

Tehdään niin. Vaikka putkahteleehan niitä loputtomasti kun raottaa puolen vuosisadan mittaista uraa.

Mertanen on ollut tiiviisti tapahtumien ytimessä kun kotimainen rockkulttuuri kehittyi ja ammattilaistui. Eläkeläisenä hän tietää yhä hämmentävänkin tarkkaan mitä tapahtuu ja mitä kellekin kuuluu: sosiaalinen verkosto jatkuu loputtomiin.

”Kaikkeen on ollut intohimo, enkä ajatellut kiinnostusta ja harrastusta alun alkaen työnä”, sanoo Mertanen, vaikka kyse on ollut nimenomaan mitä vastuullisimmasta työstä.

”Oli mieletön juttu päästä tekemään asioita ja hakemaan laatua. Päästä vertailemaan muiden tekemisiä, katsomaan miten hommia tehdään maailmalla.”

Kaksikymppinen Hande Mertanen oli kuskina ja teknikkona soittajien ainoa apu, kun Tasavallan Presidentti -yhtye teki 70-luvun alkupuolella keikkoja Englannissa. Kerta oli ensimmäinen, kun suomalainen bändi haki jalansijaa maasta. Yhtyeen osaamista ihasteltiin vuolaasti, mutta maihinnousua ei tuettu mitenkään, ja oppirahojakin maksettiin.

”Ei pidä lähteä Sohon sydämeen täyspitkällä bussilla”, nauraa Mertanen.

”Mutta kierrettiin legendaariset kaupungit ja klubit, Lontoon Ronnie Scott’sit ja Liverpoolin Cavernit. Keikan jälkeen saattoi kuka tahansa soittajakuuluisuus marssia takahuoneeseen. Ai tykkäsit keikasta? Kiitos, istu alas, otatko oluen?”

”Readingissa näki miten festivaali piti hoitaa, ja niitä oppeja koetettiin tuoda Suomeen.”

”Tavisyrittäjäperheen lapseksi” tunnustautuva Mertanen sai teknikon oppia ja osti ensimmäisen keikka-autonsa alan varhaisiin pioneereihin lukeutuneelta Olli Könöseltä.

Kaveripiiristä Haagassa nousi lukuisia huippumuusikoita: Vesa Aaltosesta tuli Pressan rumpali, blueskitaristi Albert Järvinen nousi rokkitähdeksi Hurriganesissa.

Bändiä jo sen alkuaikoina ajanut Mertanen liittyi vakituisesti teknikkoryhmään kun Hurriganes alkoi kiertää Ruotsia.

”Paikat olivat isoja, ajomatkat pitkiä, koko ajan hankittiin lisää kalustoa ja kehitettiin erilaisia ratkaisuja äänentoiston tarpeisiin.”

Panostus poiki tulosta. Mertasesta muodostui alan arvostettu osaaja, monien huippuartistien luottokuski ja miksaaja, joka oli usein mukana myös levytysstudiossa.

”Soittajien kanssa tehtiin tiivistä yhteistyötä, mietittiin mitä halutaan. Parhaimmillaan roudari on kuin bändin jäsen.”

Pitkään ja säännöllisesti Mertasen kalustoa ja palveluksia käyttivät Hurmerinnat ja Maijanen, Läntinen ja Karjalainen, Kirka ja Smack. Myöhemmin Mertanen ajoi pitkään mm. Asaa ja Jukka Poikaa.

”Väitän, että 80-luvulla teimme aika hyviä livesoundeja. Tykkäsin tehdä Niko Ahvosta pienellä setillä. Se pystytettiin nopeasti joka paikkaan eikä bändi soittanut koskaan liian lujaa”, Mertanen muistelee.

”Alan sesonkiluontoisuus on aiheuttanut sen, että on ollut hyviä ja huonoja aikoja. Rimaa hipoen olen välttynyt konkursseilta ja nurinmenoilta! Olen tehnyt myös musabisneksen ulkopuolisia hommia, kuten muotinäytöksiä, monena vuotena myös muissa Pohjoismaissa.”

Hande Mertanen koulutti alalle uusia sukupolvia asuessaan 25 vuotta vuokralla Vuosaaressa Hästholmenin kesäsiirtolassa. Lukuisat artistit pitivät tiloissa harjoitusleirejä ja tekivät äänityksiä. Hurriganes-roudarin ja kriminaalityöntekijän Kuivis Koskiluodon ideasta syntyi ajatus kouluttaa kesäsiirtolassa toimettomia nuoria ääniteknikoiksi.

Oppimateriaalin puutteessa Mertanen kirjoitti sitä itse, piti pojista huolta, ja pani omankin nimensä likoon näiden puolesta.

”Joka vuosi muutamia nuoria jäi alalle, ja jotkut ovat näissä hommissa edelleen”, Mertanen myöntää hiven ylpeyttä äänessään.

Kuten roudareille usein käy, lopettivat selkävaivat Mertasen omat kantotyöt, mutta eivät ajamista tai miksaamista. Mertanen hankki liikennöintiluvat henkilökuljetuksille, mutta sydänleikkauksen jälkeen hän ei enää ole ottanut vastuulleen muiden kyydityksiä.

”Tämän päivän festivaalien järjestelmävastaavien työkin on sellaista avaruustekniikkaa, etten ymmärrä siitä mitään. Hyppäys vanhoista Lainapeitteen lavoista Akun tehtaan moderniin multivisiolavaan on aika iso.”

Parkissa Vantaalla vanhan keikkabussin Nysse II:n vieressä seisoo vene.

”Sillä piti taannoin tehdä keikkaa, kuskata rakennustarvikkeita saareen”, Mertanen kertoo, mutta ei aio kesällä vesille eikä festivaaleille.

”Tyydyn pysymään HUS:in alueella!”

Hannu ”Hande” Mertanen

  • Syntynyt Helsingissä, asuu Sipoon Söderkullassa.

  • Ylioppilas, Pohjois-Haagan yhteiskoulu 1971.

  • Roudarilegenda ja yksityisyrittäjä, autokuski ja keikkamiksaaja.

  • Yksi tytär ja kaksi lastenlasta.

  • Harrastanut ”veneilyä ja erilaisia omituisia ajoneuvoja, mutta ikä painaa ja kipinä on hiipunut”.

  • Täyttää 70 vuotta 31. maaliskuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat