Tapio Hopponen on luotsannut Elmua läpi lama­vuosien, Nosturi-nosteen ja pandemia-ajan – ”Nyt ollaan taas vähän kuin vuodessa 1979”

Jos ala olisi toinen, Tapio Hopposta kutsuttaisiin ehkä murrosjohtajaksi.

Elmuun päädytään rakkaudesta musiikkiin. Tapio Hopposella se alkoi jo esiteininä.

1.4. 0:00

Haastattelupäivänä toimipaikanjohtaja Tapio Hopponen on vaihtanut Roihupellon Tulppakujalla sijaitsevassa treenikämppäkompleksissa lamppuja ja lisännyt telineisiin vessapaperia. Hänen kädenjälkensä näkyy Tulppiksessa kaikkialla, sillä Hopponen on ollut muuttamassa rakennusta Elmu ry:n bänditiloiksi.

Vuonna 1978 perustetun Elävän musiikin yhdistyksen eli Elmun alkuperäinen tarkoitus on ollut tarjota bändeille harjoitustiloja sekä esiintymismahdollisuuksia. Alkuun klubeja järjestettiin eri ravintoloiden tiloissa, mutta jo vuonna 1979 yhdistys otti haltuunsa Lepakon, legendaarisen alakulttuurikeskuksen.

”Minua pyydettiin jostain syystä töihin Lepakkoon 1983. Ehtona oli se, että pitää olla työtön, joten erosin sinä päivänä postimiehen hommasta, jäin työttömäksi, ja mut työllistettiin Elmuun. Ja sillä tiellä mä oon”, Hopponen kertoo.

Hopponen aloitti bändien buukkaajana, jatkoi siviilipalveluksen jälkeen Lepakon talonmiehenä ja päätyi 1990-luvulla koko yhdistyksen toiminnanjohtajaksi.

Elmuun päädytään rakkaudesta musiikkiin. Hopposella se alkoi jo esiteininä.

”Minulla on kolme vanhempaa sisarusta. Kuuntelin samaa, mitä nekin, niin sanottua parempaa musaa, ainakin omasta mielestäni ja kavereihin verrattuna”, Hopponen kertoo.

”Parempi musa” tarkoitti levyharrastuksen alussa, 12-vuotiaana, Wigwamia ja muuta progea. Muutamaa vuotta myöhemmin levyhyllyyn alkoi kertyä punkia ja uutta aaltoa. Pian Hopponen soitti keräämiään vinyylejä myös muille.

”Aikanaan tuli pyörittyä Diggiteekki-klubilla Tavastialla. Pian tajusin, että sinne on hirveät jonot ja että Tavastialla on muutenkin hyviä keikkoja, joten aloin soittaa siellä levyjä joskus vuonna 1981 ja sain paikkaan vip-pääsyn.”

Kapakkaan ja keikoille pääseminen ei ollut itsestäänselvää, sillä live-keikkoja oli vähän, eivätkä uuden aallon tyyliä edustaneet nuorukaiset päässeet ihan joka ravintolaan sisään. Siitä syystä he perustivat myös oman klubinsa, maineikkaan Bela Lugosin.

”Sen kautta alettiin järjestää yöbileitä Lepakossa”, Hopponen sanoo.

Ja sitä kautta hän päätyi Elmun hallitukseen.

Christian Moustgaard [yksi Elmun ja Lepakon perustajista] ikään kuin teki tilauksen meille, että tulkaa hallitukseen. Maksoimme jäsenmaksut ja maksoimme jäsenmaksut myös kavereille, jotka tuli vuosikokoukseen äänestämään meidät hallitukseen”, Hopponen muistelee.

Käytännössä vanhempi polvi eli ”pitkätukat” joutui väistymään, ja tilalle tulivat ”mustahuulet”, kuten tummanpuhuvasta musiikista innostuneita nuoria kutsuttiin.

”Myöhemmin tosin tajusi, ettei se ollut kovin hyvä Elmulle, koska se jonkunlainen tietotaito ja tatsi hävisivät. Me aloitettiin taas plus-miinus-nollasta.”

Elmulle ja samalla Hopposelle isot liikkeet ovat tulleet tutuiksi, niin hyvässä kuin pahassa. Kun Hopponen asettui Elmun toiminnanjohtajaksi 1990-luvun alussa, iski lama ja talous oli vaakalaudalla. Pelastajana toimivat Radio City sekä Sexhibition-messut, joita Elmu järjesti muutaman vuoden ajan.

Hopponen pyöritti Elmun toimintaa laihimpina vuosina käytännössä lähes yksin. Vuosikymmenen puolivälissä hän jättäytyi pois yhdistyksestä ja työskenteli muun muassa levy-yhtiö Spinefarmille. Paluu koitti 2000-luvulla, kun Hopponen alkoi pyörittää Elmun keikkatoimintaa Nosturissa ensin nuoremman johtajan Eeka Mäkysen kanssa ja myöhemmin yksin. Keikkoja kertyi vuodessa yli 150.

”Meillä oli parhaimmillaan isolla keikalla 20 ihmistä töissä talossa. Sitten yhtäkkiä meitä oli enää minä ja talonmies, ja mekin puolipäiväisiä”, Hopponen kertoo.

Kun Nosturi purettiin vuoden 2019 lopulla, kaupunki lupasi sen tilalle korvaavat tilat. Niitä Elmu ei ole kuitenkaan saanut.

Jos ala olisi toinen, Hopposta kutsuttaisiin ehkä murrosjohtajaksi. Hän on luovinut Elmun kanssa lamasta lihaviin vuosiin ja taas tapahtuma-alaa runtelevaan aikaan.

Yhdistys ja sen toimipaikkajohtaja eivät kuitenkaan ole luovuttamassa. Ensi kesänä Elmu tekee paluun niin Alppipuiston kesä -tapahtumaan kuin festarimatkailuun. Hopponen on myös käynyt katsomassa kymmeniä mahdollisia keikkapaikkoja – puhetta on ollut niin tilasta kauppakeskus Puhoksessa kuin yhteistyöstä kaupallisen Helsinki Garden -projektin kanssa. Ensimmäinen yritys kaatui, ja toinenkin on ilmassa.

”Nyt ollaan taas vähän kuin vuodessa 1979. Että jos päästäis vaikka jonkun nurkkiin tekemään keikkoja”, Hopponen sanoo.

Kulttuurimies pohtii, että ehkä buukkausvastuu siirtyisi jatkossa kuitenkin jo nuoremmille.

“Mutta kyllä mä uskon edelleen, että mua tarvitaan, ainakin jossain mittakaavassa. Ehkä lakaisen viimeisinä vuosina tuossa Tulppiksen pihaa. Tai no, lakaisen mä sitä kyllä nytkin.”

Tapio Hopponen

  • Syntyi 1962 Helsingin maalaiskunnassa.

  • Yksi 1980-luvulla toimineen Bela Lugosi -klubin perustajista.

  • On soittanut levyjä omien klubien lisäksi muun muassa Tavastialla ja Radio Cityssä.

  • Toimi Lepakon talonmiehenä 1983–1989.

  • Elmun toiminnanjohtajana 1990–1994 ja uudelleen vuodesta 2004 alkaen, nimikkeellä Nosturin johtaja. Tällä hetkellä titteliltään toimipaikanjohtaja.

  • Pelaa salibandyä maalivahtina Zoomin joukkueessa ja ikämiesjoukkueissa.

  • Harrastaa pienpanimo-oluita ja vinyylilevyjen keräilemistä.

  • Perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi lasta.

  • Täyttää 60 vuotta lauantaina 2. huhtikuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat