Suomineidot-sarjassa ongelma ei ole ”kansallis­mieliset” vaan heille annettu kamera

Kun ketä tahansa seuraa tarpeeksi kauan, kohde alkaa väistämättä näyttäytyä traagisena. Suomineidot-sarjassa seuranta jää vajaaksi, Tero Kartastenpää kirjoittaa.

27.3. 2:00 | Päivitetty 27.3. 9:33

Yle määritteli tiistaina, että Suomineidot on ”seurantadokumentti”. Termi piti kaivaa käyttöön, kun kolmea ”kansallismielistä” suomalaista seurannut sarja tyrmättiin laajalla rintamalla.

”Se seuraa naisten elämää haastamatta näiden näkemyksiä”, vastaava toimittaja Ville Vilén sanoi Ylelle.

Ongelma ei ole, että ihmiset puhuvat televisio-ohjelmassa yleisesti tuomittavia näkemyksiä. Suomineidot-sarjan suurin ongelma on sen tapa olla dokumentti.

Seurantakuvaa on neliosaiseen sarjaan aivan liian vähän, ja tapahtumien puutetta on korvattu päähenkilöiden jatkuvalla minäpuheella.

Jos sarjassa olisi seurattu kohteita huolella, päähenkilöt olisivat omalla toiminnallaan haastaneet omia näkemyksiään.

Kun ketä tahansa kuvaa tarpeeksi kauan, kohde alkaa väistämättä näyttäytyä traagisena.

Seurantadokumentti syntyi teknologisen kehityksen suomasta mahdollisuudesta nousta siltä sohvalta, jolla Suomineidoissa jatkuvasti istutaan.

Dokumenttien pohjateoksessa Ranskalaisessa päiväkirjassa (1961) selvitettiin etnologisin metodein, miten kuvaamistilanne vaikuttaa kuvattavaan. Tekijät astuivat itse välillä kameran eteen pohtimaan tilannetta.

Dokumentin muodot selvittää ”totuutta” tai ”autenttisuutta” ovat moninaiset, eikä missään niissä kannata vedota kuvitteelliseen objektiivisuuteen. Tekijän läsnäoloon on monia tapoja, mutta kaikille niille on yhteistä, että keinot kannattaa päättää, ja ne täytyy päättää itse, toisin kuin Suomineidoissa tehdään.

Kolmosjaksossa lähestytään ”kansallismielisten” kesätapahtumaa.

”On tullut pyyntöä, ettei kuvailla”, kuvattava sanoo kameralle.

Hänen kätensä lähestyy linssiä. Kuva menee pimeäksi.

Kuvattava selittää, että ”meidän tapahtumissa on ehdoton kuvauskielto.” Hän kertoo myöhemmin, että kuvauslupa on saatu tietyillä reunaehdoilla.

Kohta kuvataan, kun miehet harrastavat jonkinlaista taistelulajia. Äänet on muutettu ja osan kasvot sumennettu tai rajattu pois.

”Hyvä! Verta!” huutaa mörennetty ääni.

Kuvauksen keskeytys ja kuvauslupien määräykset näyttävät menevän kuvattavan ehdoilla. Yle antaa kameran pois käsistään.

Suomineidot möhlii myös avainkohtaukset, joissa olisi mahdollista käsitellä sen omaa tapaa kuvata ihmisiä. Päähenkilöiden tunnustuspuheluista äideille ei kuulu edes päähenkilön oma ääni, saati äitien.

Päähenkilöt saavat itse kertoa, että 'mun äiti on ihana', mutta katsojan ei ole mahdollista arvioida lausuntoa.

Sosiaalisen median myötä on lisääntynyt ajattelutapa, jonka mukaan ”sisältöä” tehdään ”yhteistyössä”. Itseään tallentamaan tottuneet ihmiset ovat tottuneet määrittelemään tavan, millä heitä kuvataan.

Käydään kauppaa näkyvyydellä ja valinnalla. Kun päästää yksityiselämään, saa avaimet leikkaushuoneeseen.

Ylen kaltaisten toimijoiden kannattaisi määritellä, kuka henkilödokumentteja kuvaavaa kameraa pitää käsissään. Useimmiten välinettä kannattaa puristaa lujaa.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat