Hellacoptersin paluulevy on kuin nousuhumalassa oleva baarikaveri, joka kertoo saman tarinan kymmenennettä kertaa
Ruotsalaisyhtye tuo vuosituhannen alun autotallirockia takaisin listakelpoiseksi kiillotettuna, kirjoittaa Mervi Vuorela.
Hellacopters lavalla Download-festivaaleilla Madridissa kesällä 2018. Kuva: Juan Aguado / Redferns
Mervi Vuorela
29.3.2022 11:06
Rock / albumi
Hellacopters: Eyes of Oblivion
Nuclear Blast
★★★
Jos pitäisi nimetä viime vuosikymmenen epäkiinnostavin musiikkigenre, se olisi rock.
Toisin oli 2000-luvun alussa, jolloin lukemattomat rockbändit ja niiden postpunkahtavat serkut White Stripesista Strokesiin ja Franz Ferdinandista Interpoliin hallitsivat listoja ympäri maailman.