Jared Leto esittää veren­himoista Marvel-antisankari Morbiusta elokuvassa, joka ei kärsi supersankari­filmien mammuttitaudista

Morbius on täynnä kliseitä, mutta onnistuu viihdyttämään pätevästi alusta loppuun.

Michael Morbius (Jared Leto) yrittää parantaa verisairauttaan vampyyrilepakon dna:lla, arvattavin seurauksin.

31.3. 7:53

Toiminta, fantasia

Morbius, ohjaus Daniel Espinosa. 105 min, K16. ★★★

Suurin osa Marvel-sankareista ja -pahiksista kuuluu Disneylle, mutta Sonylla on yhä Hämähäkkimies. Viime vuosina jälkimmäinen on alkanut rakentaa Hämiksen ympärille omaa pientä Marvel-universumiaan. Siihen kuuluva Venom-hahmo on saanut jo kaksi elokuvaa ja nyt vuorossa on Morbius.

Venom ja Morbius ovat samankaltaisia hahmoja: kumpikin on aloittanut taipaleensa sarjakuvissa silkkana pahiksena ja Hämähäkkimiehen vastustajana, mutta sittemmin muokkautunut enemmän hyvien puolella olevaksi antisankariksi.

Venomin molemmat valkokangasseikkailut olivat ärsyttäviä puujalkavitsejä tulvivia sekasotkuja. Ruotsalaisen Daniel Espinosan ohjaama Morbius on sen sijaan miellyttävä yllätys.

Jared Leto esittää huippulahjakasta tiedemiestä Michael Morbiusta, joka on kehittänyt esimerkiksi ihmishenkiä pelastaneen keinoveren. Omaan kehoa rampauttavaan verisairauteen hän ei ole löytänyt parannuskeinoa – kunnes keksii injektoida itseensä vampyyrilepakon dna:ta.

Sivuvaikutuksina tulee yli-inhimillisiä voimia ja valitettavasti myös riippuvuus ihmisveren juomiseen. Keinoveri ei auta kuin hetkeksi, aitoa punanestettä tarvitaan.

Morbius yrittää pitää vampirismiaan kurissa, jotta viattomia ihmisiä ei kuolisi (alussa lahdatuilla palkkasotureilla ei onneksi ole niin väliä). Lisää ongelmia tuo Morbiuksen vanha lapsuudenystävä, samasta verisairaudesta kärsivä Milo (Matt Smith). Hän varastaa dna-seerumin ja tekee myös itsestään supervoimaisen vampyyrin, joka ei välitä moraalisäännöistä eikä ihmishengistä.

Morbiuksessa viehättää tietty mutkattomuus ja pienimuotoisuus, verrattuna mammuttitaudista kärsiviin moderneihin sarjakuvaelokuviin. Se ei yritä liikoja ja pysyy hyvin koossa alusta loppuun. Toimintaa ja digitehosteita kyllä on, mutta uuvuttavalta cgi-vyörytykseltä vältytään. Kestokin on pidetty maltillisena, reilusti alle kahdessa tunnissa, mistä erityiskiitos.

Kliseitä toki riittää ja suurin piirtein kaikki elokuvan kohtaukset arvaa etukäteen. Silti käsikirjoituskin on pätevästi rakennettu. Jopa umpitavanomainen juonikaava, missä sankarin veriveljestä tulee roisto: Morbiuksen ja Milon suhde on pohjustettu hyvin ja heidän ystävyytensä on esitetty uskottavasti. Paljon siitä on myös loistonäyttelijä Matt Smithin ansiota.

Edes Jared Leto ei ärsytä. Ehkä hänen kannattaisi jättää metodinäyttelijä-larppaus väliin ja keskittyä tällaisiin peruspäärooleihin, joissa pärjää aivan mainiosti?

Vielä kun vampyyrielokuvassa saisi näyttää oikein kunnolla verta. Morbiuksessa ei saa, koska se on tehty muiden supersankarielokuvien tavoin Yhdysvalloissa 13-vuotiaille sallituksi, vaikka Suomessa ikäraja onkin 16.

Ikävä tulee vuosituhannen vaihteen lapsilta kiellettyjä Blade-filmejä. Tai no, ikävä tulee niitä muutenkin, sillä etenkin Blade II on mestariteos. Sellaisia Marvel-elokuvia kun vielä tehtäisiin, suhtautuisin koko genreen positiivisemmin.

Käsikirjoitus Matt Sazama ja Burk Sharpless, tuottajat Avi Arad, Matt Tolmach, Lucas Foster, pääosissa Jared Leto, Adria Arjona, Matt Smith, Jared Harris.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat