Aku Louhimiehen puuduttava elokuva tuntuu Levottomien uusinnalta – Seksistä kaipaa hengähdys­taukoa, mutta dialogikin maistuu pahviselta

Aku Louhimiehen uusimman elokuvan keskiössä on naisen halu.

Inka Kallén näyttelee pääroolin Odotus-elokuvassa.

31.3. 7:55

Draama

Odotus. Ohjaus Aku Louhimies. 97 min. K16. ★★

Jos Odotus-leffan juonen summaisi yhteen virkkeeseen, se kuuluisi näin: yksi mies rakastaa naista, toinen rakastaa naisia yleensä, ja nainen rakastaa heistä molempia. Toisin sanoen kyse on kolmiodraamasta.

Odotusta voisi kutsua vanhojen suomalaisleffojen päivitykseksi. On rehevää luontoa laiduntavine lehmineen, on repivää intohimoa vaikeine valintoineen ja on tunnemyrskyjä komeasti nuotintavaa musiikkia.

Elokuvan innoittajana ovat toimineet Juhani Ahon tekstit, joista mieleen tulee Juha. Siinä nainen rimpuilee kahden miehen loukussa: aviomies on tasainen mutta tylsä, vierailija on karismaattinen mutta epäluotettava.

Sama kuvio toistuu Odotuksessa. Elli (Inka Kallén) on naimisissa saaristolaispappi Mikon (Aku Hirviniemi) kanssa ja asuttaa kartanoa keskellä vehreyttä. Mutta kun Mikon vanha opiskelukaveri Olavi (Andrei Alén) saapuu vieraisille, Elli alkaa tuntea uutta kiihkoa.

Odotus tuntuu myös ylevöitetyltä versiolta elokuvan ohjaajan Aku Louhimiehen esikoispitkästä Levottomat (2000). Uutukaiseen on tehnyt musiikin maineikas Esa-Pekka Salonen, kuvauspaikkana toimii ylettömän kaunis Seilin saari, ja kamera kulkee päähenkilön helmoissa haaveellisesti kuin Terrence Malickin viime vuosikymmenen ihmissuhdedraamoissa. Samalla Elli on kuitenkin sukua Levottomien päähenkilölle Arille, jolle ”mikään ei tunnu miltään”.

Molemmat ovat eksistentiaalisessa kriisissä ja osoittavat sen riisuutumalla uudelleen ja uudelleen. Odotuksessa se vain näyttää ja kuulostaa paremmalta.

Ero Juhani Aho -filmatisointeihin onkin ennen kaikkea lihallinen. Kun Elli draaman alussa makaa niityllä sinitaivasta katsellen, hän ei vain haaveile vaan myös masturboi. Kun hän soittaa selloa, kamera näyttää tähtäävän instrumenttiin mutta löytää alushousut. Seksiä kuvataan useaan otteeseen.

Ehkä vielä kymmenen vuotta sitten Odotusta olisi kuvailtu ”rohkeaksi”, mahdollisesti myös allekirjoittaneen taholta. Pari vuosikymmentä sitten Levottomiakin pidettiin pelottomana.

Aika on tehnyt kaikenlaisia temppuja. Viime vuosina elokuvamaailmaa ovat ravistelleet niin #metoo-liike, keskustelut vallankäytöstä sekä tekijäryhmien kokoonpanoista. Omat keskustelunsa on käyty myös Louhimiehen aiemmista tuotannoista.

Yhdellä tapaa keskustelut näkyvät myös Odotuksessa. Ohjaaja Louhimiehen ja päähenkilöä näyttelevän Kallénin käsikirjoituksessa keskiössä on naisen halu. Elli tekee aloitteita seksin suhteen ja hakee ennen kaikkea omaa nautintoaan.

Aloitteentekijän sukupuolella on toki väliä, mutta itse aktit alkavat puuduttaa. Vihjailevat katseet sekä kohtaamiset sängyssä ja luonnon helmassa toistuvat tasaisin väliajoin niin, että niiden jännite laskee. Seksistä kaipaa välillä hengähdystaukoa.

Dialogin korkealentoiset pohdinnat vapaudesta maistuvat kuitenkin siinä määrin pahvisilta, että lihallinen kanssakäyminen alkaa taas tuntua ymmärrettävämmältä.

Aivan kuten Levottomissa, seksi on painavaa. Se toimii moraalin puntarina ja vilpittömyyden mittarina. Lihan ilot eivät ole iloja lainkaan.

Suhteisiin tuodaan myös kristillinen näkökulma. Aviomies-pappi siteeraa saarnastuolista Korinttolaiskirjettä, jossa rakkaus kestää, uskoo, toivoo ja kärsii. Samalla hän sanoittaa omaa osaansa.

Odotuksen parhaat palat säästetään loppuun, kun kerronta lähentyy hetkeksi jännäriä ja kolmiodraama jättää iholla pelaamisen. Tunteet johtavat vihdoin muuhun kuin riisuutumiseen.

Käsikirjoitus Inka Kallén ja Aku Louhimies. Tuottajat Andrei Alén, Kaarina Gould, Aku Louhimies. Pääosissa Inka Kallén, Aku Hirviniemi, Andrei Alén, Adeliina Arajuuri.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat