Maailmanhistorian paskimmat poikaystävät -esitys hätkähdyttää, sillä niin järkyttäviä määritelmiä suur­ajattelijat ovat sanoneet naisesta

Kanneltalossa nähtävä esitys kuvaa parisuhdenormien irvokkuutta.

Iida-Maaria Lindstedtin (vas.) ja Pinja Hahtola pohtivat Maailmanhistorian paskimmat poikaystävät -esityksessä omaa elämäänsä ja pitävät samalla esitelmää naisen historiasta parisuhteissa.

1.4. 10:32

Maailmanhistorian paskimmat poikaystävät – samt en och anna flickvän. Kantaesitys Kanneltalossa 30.3. ★★★

Liv Strömquistin sarjakuvia on esitetty Ruotsin teattereissa paljonkin. Suomessa niitä on nähty muutamaan otteeseen. Ylioppilasteatterin viimesyksyisen Strömquist-tulkinnan Kielletyn hedelmän lisäksi feministinen Blaue Frau -kaksikko on tulkinnut hänen teoksiaan intiimeissä happeningeissään jo useamman vuoden ajan.

Pinja Hahtolan ja Iida-Maaria Lindstedtin tuuletuksessa näkyy yhtäläisyyksiä Blaue Fraun lähestymistapaan, jossa näyttelijöiden henkilöhistoria ja sarjakuvan kyky kiteyttää suuria yhteiskunnallisia havaintoja törmäävät. Näyttelijät kertovat löytäneensä sarjakuvat omien eroprosessiensa aikana. He pohtivat elämäänsä ja pitävät samalla esitelmää naisen historiasta parisuhteissa.

Strömquistin sarjakuvat ovat sivistäviä tietopankkeja. Niiden keskeinen anti perustuu siihen, miten niissä vaihdellaan näkökulmia ja rakennetaan nykypäivän ilmiöiden alle historiallista kerroksellisuutta.

Runsaan taustamateriaalin avulla ohjaaja Marielle Eklund-Vasama pyöräyttää näyttämölle kavalkadin, jossa naisen historia miehen omaisuutena on muuttunut tasa-arvoiseksi siten, että miesten ja naisten arvo määräytyy jälkikapitalistisessa hengessä sex appealin mukaan.

Nettihuijausprofiilit, Ensitreffit alttarilla ja Fredrika Runebergin elämä mahtuvat samaan esitykseen. Samoin sarjakuvamaisen pelkistyksen voimalla pilaillaan suurmiesten tavoille kohdella vaimojaan. Maailmanhistorian paskimpien poikaystävien vyörytys kieltämättä hätkähdyttää, sillä niin järkyttäviä määritelmiä naisesta ovat suurajattelijat sanoneet.

Onko pitkälle päästy Mika Waltarin Gabriel, tule takaisin! -näytelmän höynäytetyistä vanhoistapiioista? Entä onko ”kostovartalo” se biologinen ase, jolla jätetyksi tulemisen voi kompensoida?

Kerroksellisuus toimii, mutta hassutteleva huumori alleviivaa liikaa. Heti perään pitää kuitenkin todeta, että se on toki tarkoituksellista. Klovneriasta tuttu ajatus ihmisen virheellisyydestä taiteen ytimessä näkyy esityksessä monella tavalla. Tarkoituksellinen epätarkkuus ja asioiden tekeminen vähän sinne päin kuuluvat olennaisesti valittuun tyylilajiin.

Ylioppilasteatterin Kielletty hedelmä oli Kanneltalon esitystä radikaalimpi, koska se pyrki ennen muuta aktivoimaan katsojat. Maailmanhistorian paskimmat poikaystävät pikemmin toteaa, ei varsinaisesti taistele.

Lopussa käännytään pettymyksistä kohti toiveita. Hahtola luettelee unelmien poikaystävän ominaisuuksia muutaman tovin. Lindstedt nousee esiin ja kertoo herkästi miehen roolissa vaatimuslistan naiselle. Hän toivoo tasa-arvoista suhdetta, ei pelkkää taustatukijan roolia. Esitys puhuu Strömquistin hengessä haavoittuvaisuuden puolesta, eikä pönkitä vahvojen naisten ja miesten stereotypioita.

Peukkuni nousee Hahtolan ja Lindstedtin lavaolemuksille, joissa riittää rutkasti samastuttavuutta ja aitoa ystävyyttä. Toverillisuus valitsee sekä näyttelijöiden välillä että yleisön ja esiintyjien kohtaamisissa. Maailman paskimmat poikaystävät – samt en och annan flickvän rullaa eteenpäin luontevasti kaksikielisenä.

Maailmanhistorian paskimmat poikaystävät – samt en och anna flickvän. Perustuu Liv Strömquistin sarjakuviin. Työryhmä Marielle Eklund-Vasama, Pinja Hahtola, Jere Kolehmainen, Iida-Maaria Lindstedt.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat