Euroopan merkittävimpiin kuuluvan nykynäytelmä­kirjailijan teokset nähdään vihdoin Kansallis­teatterissa

Caryl Churchillin profeetallisessa Sanantuojassa maailmanloppu kohtaa puutarhakutsut.

Leena Uotila (etualalla) Caryl Churchillin Sanantuoja-esityksessä.

7.4. 14:31

Surma ja Sanantuoja. Caryl Churchillin näytelmien Suomen kantaesitys Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 6.4. Suomennos Minna Leino ja Eva Buchwald. Ohjaus Minna Leino. Sanantuojan rooleissa Leena Uotila, Karin Pacius, Terhi Panula ja Marja Myllylä. Surman rooleissa Hannu-Pekka Björkman ja Lilja Helenius. ★★★★

Jo oli aikakin.

Nimittäin nähdä Caryl Churchillin tuotantoa Kansallisteatterin suurella näyttämöllä.

1960-luvulta asti kirjoittanut brittiläinen Churchill kuuluu Euroopan merkittävimpiin nykynäytelmäkirjailijoihin.

Vielä 83-vuotiaanakin näytelmän muotoa alati uudistavan Churchillin tekstit debytoivat nyt Kansallisteatterin tulkintana. Edellisestä kerrasta on 24 vuotta, silloin lontoolainen Out of Joint -teatteri vieraili Kansallisteatterissa Churchillin näytelmäkokonaisuudella Blue Heart (1997).

Churchillin näytelmiä on esitetty meillä varsin säästeliäästi muutenkin, vain kahdesti. Naisten rooleja tarkasteleva Huippumimmit (Top Girls, 1982) esitettiin Vaasan kaupunginteatterissa vuonna 1985 ja lähitulevaisuuteen sijoittuva Kloonit (A Number, 2002) Helsingin kaupunginteatterissa vuonna 2004.

Nyt Minna Leinon ohjauksessa esitetään kaksi pienoisnäytelmää, epilogina noin vartin pituinen Surma (Kill, 2019) ja sen jälkeen tunnin mittainen Sanantuoja (2016).

Hannu-Pekka Björkmanin tulkitsema monologi Surma vyöryttää lavalle Aiskhyloksen Oresteia-trilogiasta tutun tarun Atreuksen suvun verikoston kierteestä. Ironisen katseen läpi tulkittu verisaaga tarkastelee länsimaisen kulttuurin rakentumista verta tihkuville myyteille ja tuholle, jonka ihmiset pistävät keksimiensä jumalien tiliin. Siihen kyllästyvät jo jumalatkin ja pyytävät ihmistä lopettamaan, vaan kuinka käy?

Myytti kohtaa tulevaisuuden Sanantuojassa, jossa Leena Uotilan tulkitsema rouva Naskali saapuu Sallin (Karin Pacius) puutarhaan keskelle kolmen naisen kahvikutsuja.

Kuten useat Churchillin näytelmät, törmäyttää Sanantuojakin eri maailmoja ja aikatasoja, arkirealismia ja surrealismia. Sanantuojassa runollisuus kohtaa rujouden, huumori pohjattoman tragedian.

Ylipäätään on ilon aihe, että teatterissa voi nähdä näytelmän, jonka päärooleissa on neljä varttunutta naista. Erityisen voimakkaaksi kokemuksen tekee se, että Churchillin tekstissä naiset edustavat koko ihmiskuntaa ja ihmisyyden painolastia.

Tämän konkarinäyttelijät välittävät lavalla suvereenisti.

Muun muassa Vanhat mestarit -esityksen (2017) ohjauksesta ja Yuval Noah Hararin Sapiensin näyttämösovituksesta (2019) vastannut Minna Leino taitaa paljon puhuvan vähäeleisyyden. Leino on ohjannut Churchillin teksteistä ihmisyyttä pohtivan kokonaisuuden.

Yksi osoitus Churchillin tekstien nerokkuudesta on niiden antama liikkumavara tulkinnoille. Ajankohtainen maailmanpoliittinen tilanne syöttää teksteille entisestään tulkintoja.

Sanantuoja kairaa vähitellen neljän naisen aurinkoiseen kevätpäivään dystooppisia piipahduksia pimeisiin rinnakkaistodellisuuksiin, jotka eivät kuulosta nykykontekstissa edes kovin kaukaa haetuilta.

Profeetallisella vääjäämättömyydellä raamatullisen sanatuojan roolin saanut rouva Naskali kertoo yleisölle erilaisista maailmanlopuista: niissä nälänhätä alkoi, kun 80 prosenttia ruuantuotannosta kanavoitiin television ruokaohjelmiin, itsestään roihahtaneet markkinat sytyttivät maailman tuleen ja kemikaalivuotojen piinaamat potilaat saivat yksityissektorilta kaasunaamareita eri väreissä.

Myös puutarhassa istuvat naiset avautuvat vähitellen peloistaan ja elämästään. Viivi (Marja Myllylä) on ollut poissa kuvioista keittiöveitseen liittyvän episodin takia, Leena (Terhi Panula), ei uskalla poistua kotoaan ja Salli (Pacius) pelkää hysteerisesti kissoja.

Sanantuojat on upean visuaalinen esitys.

Upean visuaalisessa esityksessä Sallin puutarha kiertää radallaan vääjäämättömästi kuin aurinkokunta. Kati Lukan lavastus ja Kalle Ropposen vaikuttavat valot korostavat ihmiselämän kontrasteja, valoa ja varjoa.

Katsoja saa esityksestä kotiin viemisiksi paljon pohdittavaa. Churchill ei päästä katsojaa helpolla, mutta juuri siksi hänen tekstinsä ovat nautinto.

Lavastus Kati Lukka, pukusuunnittelu Noora Salmi, valosuunnittelu Kalle Ropponen, videosuunnittelu Kati Lukka ja Kalle Ropponen, äänisuunnittelu Johanna Storm. Produktiodramaturgi Jukka-Pekka Pajunen, dramaturgi Eva Buchwald.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat