Tampereen Työväen Teatterin Kuoleman­tanssi on tanssillisesti, musiikillisesti ja visuaalisesti upea kokonaistaideteos

August Strindberg tanssii varmasti haudassaan naturalismista vapautetun näytelmänsä kunniaksi.

Teppo Järvisen lavastus tarjoaa suuren visuaalisen elämyksen.

7.4. 16:17

Kuolemantanssi. Tampereen Työväen Teatteri, ensi-ilta suurella näyttämöllä 6.4. August Strindbergin näytelmän sovitus ja ohjaus Tiina Puumalainen. ★★★★

Tampereen Työväen Teatterin uusi Kuolemantanssi on verraton teos.

Suuren näyttämön tiheällä tunnelmallaan täyttävä esitys on aineksiltaan niin täyteläisen runsas, että sen lajityyppiä on mahdotonta määritellä.

Kokonaisuus on joka tapauksessa hallitun tyylikäs.

Teatteri on nimennyt Kuolemantanssin draamalliseksi tanssiteokseksi, mikä lopputulokseen nähden tuntuu miltei vähättelyltä.

Tiina Puumalaisen sovittama ja ohjaama esitys on ensinnäkin täyttä draamaa. August Strindbergin näytelmä Kuolemantanssi (1900) ei toimi pelkkänä esityksen pohjatekstinä. Näytelmä muodostaa teoksen vahvan ytimen, jonka päältä esiintyjät ensimmäisillä liikkeillään onnistuvat pyyhkäisemään pois kaikki mahdolliset pölykerrokset.

Strindbergin avioliittohelvetin kuvaus paljastaa elinvoimaisuutensa kaikessa julmuudessaan, terävyydessään ja koskettavuudessaan.

Esitys ei myöskään ole mikään pelkkä tanssiteos.

Puumalainen on sovittanut Strindbergin keskustelunäytelmän taitavasti runolliseksi ääniteokseksi, johon on liitetty mukaan katkelmia kirjailijan muusta draamatuotannosta. Sanojen merkitys ja puheen tarkoitus muodostavat oman arvoituksellisen todellisuudentasonsa, johon sulautuvat tapahtumapaikkana olevalta varuskuntasaarelta kantautuvat äänet.

Tanssijoina ansioituneiden esiintyjien replikointi on äänitetty etukäteen, mikä vapauttaa heidät näyttämöllä liikekielen ilmaisemiseen ja luo esitykseen sopivalla tavalla aavemaisen tunnelman.

Esityksen musiikki on syntynyt kolmen miehen yhteistyönä jokaisen erityislaatua hyödyntäen.

Musiikin kirjo ulottuu klassikkoteoksista lainatuista katkelmista silkkaan akustiseen kakofoniaan.

Kivisen linnoituksen ja sen asukkaiden kivisten sydänten äänimaisemaa ilmennetään tehokkaasti jousien kirskunnalla ja koskettimien kolahtelulla.

Sirpa Suutari-Jääskö, Jorma Uotinen ja Jukka Haapalainen Tampereen Työväen Teatterin Kuolemantanssissa.

Kuolemantanssi tarjoaa myös suuren visuaalisen elämyksen. Teppo Järvisen lavastus kaarevine pintoineen ja valuvine videokuvineen on kuin päättymätön optinen harha, joka imaisee oman pakopisteensä aiheuttamaan pyörteeseen myös katsojan.

Kuolemantanssin kolme esiintyjää vastaavat myös teoksen koreografiasta.

Jorma Uotinen tekee hurjan roolityön varuskuntasaaren vanhenevana ja katkeroituneena kapteenina, joka on kehittänyt julmuudesta taitolajin.

Uotinen käyttää vaikuttavalla tavalla hyväkseen tavaramerkikseen muodostuneita perusliikkeitä antamalla niille uudessa asiayhteydessä aivan uuden sisällön.

Sirpa Suutari-Jääskö on omalla tavallaan vahva kapteenin vähäeleisenä puolisona Alicena, entisenä näyttelijänä, joka intensiteetillään onnistuu peittoamaan kaikki muut.

Kuolemantanssin kolmas henkilö, karateeniaseman päälliköksi tuleva Kurt, jää näytelmän tulkinnoissa usein sivustaseuraajaksi. Jukka Haapalainen nostaa Kurtin triangelidraaman tasavertaiseksi osapuoleksi ja rakentaa hienovireisesti kehittyvän suhteen näytelmän molempiin muihin henkilöihin.

Uskoisin Strindbergin tanssivan haudassaan tämän naturalismista vapautetun teoksensa kunniaksi.

Musiikki Hannu Rantanen, Pekka Siistonen ja Jarkko Tuohimaa. Koreografia ja roolityö Sirpa Suutari-Jääskö, Jorma Uotinen ja Jukka Haapalainen. Äänisuunnittelu Jarkko Tuohimaa, visualisointi Teppo Järvinen, Tiina Puumalainen, Sami Rautaneva ja Saara Hedman, kampaukset ja maskit Sari Rautio.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat