Otso Kautto eli nuorena kaksoiselämää, mutta lopulta teatteri veti maajoukkuetason uimarista pitemmän korren

Entisestä laitosteatterin kriitikosta tuli laitosteatterin johtaja. ”Kun on aikansa takarivistä huudellut, pitää siirtyä itse eteen katsomaan”.

”Kun ikää tulee niin deadlinen käsitys muuttuu konkreettiseksi.” Otso Kautto kuvattiin työhuoneessaan Tampereen Työväen Teatterilla.

9.4. 2:00 | Päivitetty 9.4. 9:51

Vuonna 2019 Tampereen Työväen Teatterin johtajana aloittaneen Otso Kauton kauden alku on ollut yhtä kriisiä.

”Ensin TTT:ltä yritettiin viedä valtionosuuksia, kun se kamppailu saatiin maaliin, tuli korona. Ja nyt työskennellään keskellä eurooppalaisen turvallisuuspolitiikan muutosta”, Kautto summaa.

Kriisijohtajuus sopii ohjaajaksi kouluttautuneelle Kautolle.

”Se on lähellä ohjaamista. Olen nopea päättämään silloin kun täytyy. Isossa instituutiossa se tuo turvallisuuden tunnetta ja työrauhaa.”

Päätöksiin kuului muun muassa Tampereen Työväen Teatterin sulkeminen koko viime kevääksi. Kautto koki, että aluehallintoviranomaisten päätöksien odottaminen yleisötilaisuuksien avaamisesta vain rampauttaisi teatteria.

Kautosta suomalaisen johtamisen suurin ongelma on, että pelätään virheiden tekemistä. ”Päätösten sijasta asioiden annetaan ajautua sellaiseen pisteeseen, että maailma päättää puolestasi.”

Vanha laitosteatterin kriitikko kokee olevansa velkaa laitosteattereille. ”Olen saanut tehdä laitoksissa paljon hienoja töitä. Kun on aikansa takarivistä huudellut, pitää siirtyä itse eteen katsomaan.”

On laitosteatterissa edelleen kritisoitavaa. Suomalaisen laitosteatterin rakenne muistuttaa Kautosta vielä perinteiseltä toimintavaltaan paljolti sellutehdasta.

”Pystytään tuottamaan paljon tasalaatuista tavaraa, mutta tehdasmainen tuotantorakenne ei tue erityislaatua, syntyy liian vähän yksittäisiä helmiä, jotka pyörisivät ohjelmistossa kauan.”

Teatterinjohtajalla on itsellään juuri takana onnistumisen helmi, Hamlet-rockmusikaalin ohjaus Tampereen Työväen Teatterissa syksyllä 2020. Kautolla on musikaalista porttiteoria: nuoriso saadaan teatteriin musikaalien kautta.

Otso Kauton mukaan nuoriso saadaan teatteriin musikaalien kautta.

Urallaan Kautto on loikkinut marginaalin ja laitosteatterin, avantgarden ja valtavirran välillä. Vuonna 1985 hän oli perustamassa kiertävää ammattiteatteri Quo Vadista, jossa työskenteli Tampereen Työväen Teatteriin siirtymiseensä asti.

Kautto nimittää Quo Vadista ”nomadiseksi yksiköksi ja heimoksi”. Teatterilaisten perheenjäsenet lapsia myöten olivat mukana toiminnassa.

”Ei ollut varaa maksaa palkkoja, joten kiertueet järjestettiin lomilla. Pystyimme murskaamaan työn ja vapaa-ajan välisen rajan”, Kautto muistelee.

Omintakeisen näyttämökielen luonut Quo Vadis kiersi viidessätoista maassa ja näytelmiä kääntyi kymmenelle kielelle.

”Ilman Quo Vadista en olisi päässyt esiintymään Pariisiin, Madridiin, Iraniin ja Egyptiin. Sitä kautta tuli kansainvälistä menestystä.”

Kautolla on myös aiempaa teatterinjohtajakokemusta laitosteatterista. Vuonna 1991 hän aloitti Teatteri Pienen Suomen johtajana. Silloinkin elettiin kriisiaikaa, oli lama ja teatterilla rahoitusongelmia.

”Kansallisteatterin vierailijan paikka pelasti minut siitä pestistä. Vannoin ettei enää ikinä”, Kautto sanoo ja nauraa.

Debyyttiohjaus Kansallisteatterin vakinaisena vierailijana oli Tony Kushnerin kohutun Angels in American Suomen kantaesitys vuonna 1994. Se oli menestys.

Nuori ohjaaja oli saavuttanut vähän reilu kolmikymppisenä jo paljon. Mielestään kaiken, mitä teatterilta voi saada.

Kauton sielua kaihersi vielä nuoruuden haave kirjailijuudesta. Vuonna 1994 hän pakkasi perheensä, puolison ja neljä tytärtä, pakettiautoon ja matkusti Ranskaan Bosdarrosiin.

Kului kuutisen vuotta, joita Kautto kutsuu ”työikäisenä vietetyiksi eläkeläisvuosiksi”. Quo Vadis piti harjoituksia vuorilla kävellen, Kautto surffasi ja kirjoitti.

”Ensin notkistin vähän mustetta kääntämällä Molièrea ja Calderonia. Se puhkaisi pitkän kirjoittamattomuuden kuplan.”

Vuonna 2003 ilmestyi Kauton Ranskassa kirjoittama esikoisromaani Matka Mundakaan.

Ihan itsestäänselvyys ura teatterin parissa ei Kautolle ollut. Teatteria ja kirjallisuutta harrastava nuori oli myös maajoukkuetason uimari. ”Elin kaksoiselämää. Taiteilijapiirissä piilottelin leveitä hartioitani isoihin villapaitoihin.”

Vuonna 1983 Kautto seisoi kolmen tien risteyksessä.

”Olin juuri päässyt Turun yliopistoon opiskelemaan genetiikkaa ja uintituloksilla olisi saanut yhdysvaltalaisesta yliopistosta täysstipendin. Samana vuonna pyrin Teatterikorkeakouluun ohjaajalinjalle, koska sillä sai pitkän vapaan armeijasta.”

Risteyksestä valikoitui kolmas tie.

Sillä tiellä Kautto kokee, että hänessä on vielä kirjoittamatonta draamaa, proosaa ja lyriikkaa, kunhan teatterinjohtamiselta vain ehtisi.

Teatterinjohtajana hän haluaa olla tekemässä TTT:stä ”eurooppalaista malliteatteria, jossa vakinaisella ensemblella toimivan laitoksen, pienen ryhmän ja vierailuteatterin parhaat puolet kohtaavat.”

Otso Kautto

  • Syntynyt 1962 Helsingissä.

  • Opiskeli Teatterikorkeakoulussa 1983–1987, valmistui teatteritaiteen maisteriksi 2003. Tekeillä väitöskirja rituaalin tajusta.

  • Toiminut teatterin johtajana perustamassaan Teatteri Quo Vadiksessa 1985–2011, Teatteri Pienessä Suomessa 1991–1994 ja Tampereen Työväen Teatterissa vuodesta 2019.

  • Ohjannut noin 90 esitystä, joista viimeisimpinä Hamlet-rockmusikaali (2020) ja Fransiskus ja Hildegard (2021) Tampereen Työväen Teatteriin.

  • Kirjoittanut useita näytelmiä, mm. kilpauimisen maailmasta, kuten Valmentaja (2004) ja Kipukynnys (2007). Näytelmiä käännetty 10 kielelle.

  • Esikoisromaani Matka Mundakaan (2003) oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

  • Palkintoja mm. Nuoren taiteen Suomi -palkinto 1994, Ida Alberg -mitali 1993, Olavi Veistäjä -palkinto 2009.

  • Naimisissa, neljä lasta ja kolme lastenlasta.

  • Täyttää 60 vuotta maanantaina 11. huhtikuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat