Toimittajat eivät ole olleet ehkä koskaan yhtä ahtaalla kuin nyt Venäjän ajettua riippumattoman mediansa alas, sanoo sananvapaus­järjestön johtaja

Venäläisiä toimittajia on paennut esimerkiksi Latviaan, Liettuaan, Georgiaan, Puolaan ja Turkkiin, mutta kaikki eivät pääse lähtemään. Suuri ongelma on myös se, kuinka tehdä Venäjää käsittelevää journalismia Venäjän ulkopuolella.

Novaja Gazetan kyltti toimitalon seinässä Moskovassa. Kuva lokakuulta.

30.3. 2:00 | Päivitetty 30.3. 7:33

Venäläisiä toimittajia pakenee nyt ulkomaille. Koska työskentely Venäjällä on tehty niin vaikeaksi, moni näkee ainoaksi mahdollisuudekseen lähteä pois kotimaastaan.

Tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon venäläisiä toimittajia on lähtenyt ja mihin maihin, on vaikea tällä hetkellä saada, sillä moni pitää toistaiseksi matalaa profiilia.

”Toimittajat ilman rajoja -järjestön päämaja Pariisissa hakee koko ajan tapoja saada heihin yhteyttä, ja toimittajat myös itse etsivät keinoa, millä tavalla he pystyisivät jatkamaan työtään”, kertoo Suomen-järjestön puheenjohtaja Yrsa Grüne-Luoma.

”Osa Venäjälle jääneistä toimittajista on vaihtanut ammattia.”

Grüne-Luoma ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että myös Suomeen on tullut venäläisiä toimittajia.

”Toistaiseksi ei kukaan ole ottanut yhteyttä. Jos ja kun joku näin tekee, pyrimme tietysti häntä tukemaan mahdollisuuksiemme mukaan”, hän sanoo.

Journalistiliiton kansainvälisten asioiden asiantuntijan Salla Nazarenko mukaan heitä on jo Suomessa.

”Suomessakin on venäläisiä toimittajia, tiedän sen. Mutta ihmisillä on vähän sellainen olo, että he pitävät päätään alhaalla, koska yhtään ei tiedä, mistä seuraa mitä. Jos ei itselle niin läheisille.”

”Kuten Novaja Gazetakin sanoi aiemmin, vaikka koko media siirtyisi pois Venäjältä, miten teet journalismia, kun se käsittelee Venäjää. Se on heille hirveä ongelma”, Salla Nazarenko sanoo.

Se, mihin maihin toimittajat Venäjältä nyt siirtyvät, riippuu Nazarenkon mukaan pitkälti viisumiasioista ja rahasta eli minne heillä on mahdollista taloudellisesti asettua sekä siitä, miten maasta pääsee pois.

”Pakoa pois maasta on selvästi, mutta se ei ole kovin organisoitunutta ja siihen vaikuttaa moni asia”, Nazarenko sanoo.

”Venäläisiä toimittajia on mennyt Latviaan, Georgiaan, Puolaan, Liettuaan, Istanbuliin, Armeniaan ja jopa Uzbekistaniin, mutta vähemmän sinne. Lentoreitit ovat sellaisia, että Moskovasta pystyy lentämään helposti Kazakstaniin, mutta siellä kukaan ei halua työskennellä.”

Esimerkiksi Turkki ja Georgia eivät välttämättä ole tällä hetkellä turvallisia maita venäläistoimittajille.

Nazarenko muistuttaa, että lähes kaikki eivät pääse lähtemään Venäjältä, vaikka haluaisivatkin.

Esimerkiksi sekä verkkomedia Meduzan että Radio Libertyn toiminta perustuu kirjeenvaihtajaverkostoihin.

”Vaikka Meduzan pääasiallinen toiminta on Riiassa, pystyvätkö he evakuoimaan ja suojelemaan kaikkia kirjeenvaihtajiaan”, Nazarenko pohtii.

”Kuten Novaja Gazetakin sanoi aiemmin, vaikka koko media siirtyisi pois Venäjältä, miten teet journalismia, kun se käsittelee Venäjää. Se on heille hirveä ongelma.”

Nazarenkon tietojen mukaan jotkin venäläiset riippumattomat mediat suunnittelevat uuden toimiston ja toiminnan avaamista jossain muussa maassa.

Jotain liikehdintää jo on, sillä Tallinnaan ollaan parhaillaan perustamassa uutta verkkosivustoa, jonka tarkoitus on kertoa uutisia Venäjästä.

Ruotsalainen Bonnier News kertoi maanantaina perustavansa itsenäisen säätiön, joka alkaa pyörittää Tallinnassa venäjänkielistä sanomalehteä. Asiasta kertoo muun muassa ruotsalainen Dagens Media. Myös uutissivuston toimittajien halutaan olevan pääosin venäläisiä.

Lehden päätoimittajaksi on jo rekrytoitu venäläinen toimittaja ja entinen Esquire Russia -lehden päätoimittaja Filipp Bakhtin. Suunnitelmissa on myös palkata aluksi kymmenen toimittajaa.

”Aiomme luoda edellytyksen venäjänkieliselle, eri alustoilla toimivalle sivustolle, jonka tehtävä on kertoa totuus sodasta venäläisille Venäjällä ja Venäjän ulkopuolella”, Di-konsernin liiketoimintajohtaja Peter Fellman sanoo Dagens Medialle.

”Haaste tulee olemaan venäläisten tavoittaminen erityisesti Venäjällä.”

Ne, jotka jäävät Venäjälle tekemään toimittajan töitään, joutuvat miettimään, kuinka paljon he uskaltavat kirjoittaa.

”Jos Venäjällä aiemmin julistettiin ulkomaiseksi agentiksi, silloin seurattiin median toimintaa. Nyt se on laajentunut siten, että jos olet vaikka kirjanpitäjä tai ihan vain jossain tukitehtävässä jossain agentiksi julistetussa mediassa, etkä tuota mitään sisältöä, et ole enää turvassa. Eli tarkoitus on tehdä työstä ihan mahdotonta kaikin tavoin”, Nazarenko sanoo.

Grüne-Luoma on aikoinaan työskennellyt esimerkiksi Kiinassa ja Balkanin sodassa. Hän ei muista, että toimittajat olisivat koskaan olleet yhtä ahtaalla kuin mihin Venäjä on nyt median ajanut. Vertailukohtaa on vaikea löytää.

Nazarenkon mukaan kylmän sodankin kehitys oli monella tapaa hitaampi.

”Jos kuukausikin sitten olisi sanottu, missä tilanteessa Venäjällä nyt ollaan sananvapaudessa, olisi ollut tosi vaikea uskoa. Tämä vauhti ja mittakaava on tosi poikkeuksellinen”, Nazarenko sanoo.

Sekä Grüne-Luoma että Nazarenko pitävät todennäköisenä, että Eurooppaan syntyy Radio Free Europen kaltainen venäjänkielisen vapaan median verkosto.

Radio Free Europe on Yhdysvaltain kongressin rahoittama organisaatio, joka lähettää ohjelmaa Itä- ja Kaakkois-Euroopassa, Venäjällä, Kaukasiassa ja Lähi-idässä. Sen tavoite on edistää demokraattisia arvoja ja instituutioita kertomalla uutisia maissa, joissa vapaa lehdistö on hallinnon tukahduttama tai kehitysasteella.

”Mielestäni tämä tilanne johtaa väistämättä siihen. Ainakin jos sota jatkuu ja lait jatkuvat, niin uudenlainen informaatioesirippu laskeutuu ja kaikki Venäjästä riippumaton tieto tulee jatkossa ulkomailta. Siihenhän tämä vie ja sitä kohti pikkuhiljaa mennään ihan orgaanisesti”, Nazarenko sanoo.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat