Mielenosoittaja kantoi Stepan Banderan valokuvaa vuonna 2017 Kiovassa. Bandera oli syntynyt vuonna 1909 Ukrainassa alueella, joka kuului tuolloin Itävalta-Unkariin.

Haamu, joka piinaa Putinia

Ennen Ukrainan-sotaa en ollut kuullutkaan Stepan Banderasta, joten otin hänestä selvää, kirjoittaa elokuvatoimittaja Veli-Pekka Lehtonen esseessään.


9.4. 2:00 | Päivitetty 9.4. 7:14

Uutisista tuli eteeni paikkakuntia, joista en ollut kuullut. Horlivka. Zaporižžja. Butša. Jäin kiinni. Olin seurannut Ukrainan historiaa ja tapahtumia heikosti.

Mieltäni jäi kaivamaan nimi Ukrainan historiasta: Stepan Bandera. Mies, joka oli kuollut jo vuonna 1959. En tiennyt hänestä juuri mitään.

Vladimir Putin sen sijaan tuntui toistelevan Banderan nimeä alituiseen. Viime kesän Ukraina osana Venäjää -esseessään Putin mainitsi Banderan useammin kuin Stalinin tai Brežnevin.

Mietin, miksi ammoin kuollut mies riivaa Putinia.

Soitin historiantutkija Oula Silvennoiselle. Hän tietenkin tiesi Banderan, ukrainalaisen nationalistin. Pyysin häneltä tietoa, miksi Bandera on ollut vaarallinen. ”Banderan kaltaiset olivat kaiken pahan symboli neuvostoaikana”, kuului Silvennoisen selitys tiivistettynä.

Bandera halusi Ukrainan vapaaksi, eikä se sopinut Neuvostoliitolle. Bandera oli vaarallinen Neuvostoliitossa myös siksi, että hänet tiedettiin natsiksi.

Ryntäsin kirjastoon. Selasin vanhoja Hesareita. Halusin lisää tietoa Banderasta.

Lvivissä on Stepan Banderaa kunnioittava muistomerkki. Kuva on vuodelta 2009.

Soitin toisille tutkijoille.

Pirautin historioitsija Aleksi Mainiolle ja kysyin, miksi Banderan kaltainen menneisyyden haamu on kaivettu vastustajaksi juuri nyt. Mainio piti puhelimessa esitelmän Neuvostoliittoa vastustaneista, eri maiden emigranteista Suomesta Armeniaan eri vuosikymmeninä.

Mieleeni jäi Mainion puheista erityisesti hetki, jolloin nuori Putin viimeistään sai kuulla Stepan Banderasta. ”Banderan salamurha on menestystarina KGB:n historiassa. Se on siksi varmasti tuotu esiin KGB-koulussa. Nyt Venäjällä halutaan palata KGB:n kunnian päiviin. Ja on jo palattukin”, Mainio sanoi puhelimessa.

Bandera salamurhattiin 50-vuotiaana. Taisi olla kuudes yritys, joka jahtaajilta onnistui. Salamurhan Putin unohti esseessään mainita, vaikka hän sen tiesi. Banderan murhasi sama turvallisuuspalvelu, johon Putin kerran kuului. KGB.

Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa muistettiin vuonna 2019 marssimalla Stepan Banderan syntymän 110-vuotispäivää.

Putin korostaa, että Bandera oli natsi. Se hän olikin. Ja juutalaisvastainen. Ei puhdas pulmunen ollenkaan.

Kun Banderan nimen mainitsee, pelaa aina vähän Putinin pussiin. Banderan johtama nationalistijärjestö OUN toimi toisen maailmansodan aikaan yhdessä vaiheessa saksalaisten kanssa, ja seurauksena oli karmeita sotarikoksia. Uhreina oli tuhansia juutalaisia ja puolalaisia. Ilmassa oli kostoa, puolin ja toisin.

1930-luvulla Bandera oli jo kahnauksissa, tuolloin Puolan kanssa. Vuonna 1934 Bandera kumppaneineen tuomittiin vankeuteen puolalaisen ministerin murhasta.

Toisen maailmansodan aikaan Bandera päätyi itsekin keskitysleirille. Hitlerin Saksa ei halunnutkaan vapaata Ukrainaa eikä Banderaa sen johtoon – kuten ei halunnut Neuvostoliitto eikä Puolakaan. Sodan päättymisen jälkeen Bandera jatkoi aseellista sissisotaa Neuvostoliittoa vastaan kunnes pakeni Saksaan. Ukrainan emigranttien apuna olivat tuossa vaiheessa britit ja amerikkalaiset.

Ymmärsin, että Bandera on esimerkki ristiriitaisesta historian hahmosta. Mikä hän lopulta oli, siitä keskustellaan Ukrainassa yhä: kansallissankari vai ei. Maan äärioikeistolle Bandera on ikoni.

Lue lisää: Ukrainan joukkojen Azov-rykmentillä on uusnatsitaustaa ja ongelmia maineensa kanssa – Venäjä vahvistaa sillä propagandaansa ”puhdistaa” Ukraina natseista

Paettuaan Saksaan Bandera junaili OUN-järjestön kautta propagandaiskuja Neuvostoliittoon. Hän julkaisi matkaoppaita, joissa Moskovan normikohteiden sijasta esiteltiin KGB:n vankiloita ja laivasi Odessaan ”appelsiineja”, jotka sisälsivät hedelmälihan sijasta propagandalehtisiä.

Brittikirjoissa kerrotaan, miten Banderan värväsi brittien vakoiluverkostoon mies nimeltä Harry Carr. Se on suomalaisittain kiinnostavaa, sillä sama herra Carr toimi 1920-luvulta vuoteen 1941 Helsingissä peitetehtävissä eli brittien salaisen palvelun agenttina. Värväsikö Carr siis Banderan Helsingissä? Oliko kontakti luotu täällä?

Se on mahdollista, mutta lähdettä tälle väitteelle ei ole. Tarkistin asiaa ulkoministeriöstä: Stepan Bandera -nimistä henkilöä ei ole tullut koskaan Suomeen. Toki se ei vielä tarkoita, etteikö maassa olisi oltu. Etsivän keskuspoliisin henkilökorttikin Banderasta on vain viitteellinen.

Etsivä keskuspoliisi oli turvalllisuusviranomaisena Suojelupoliisin edeltäjä, joka keräsi kiinnostavista vaikuttajista tiedot henkilökortteihin. Stepan Banderasta 1930-luvulla tehtyä korttia säilytetään Kansallisarkistossa.

Soitin taas asiantuntijalle, tutkija Juho Kotakalliolle. ”Carr ja Bandera eivät välttämättä tavanneet, mutta yhteys on selvästi olemassa”, Kotakallio sanoi. Mutta luotiinko yhteydenotto Helsingissä ja onko ukrainalaisen vastarinnan yksi merkittävä pesä aina ollut Helsingissä? Ehkä, ehkä ei.

1930-luvulla Helsingissä vaikutti useita ryhmiä, jotka pyrkivät kampittamaan bolsevistista Neuvostoliittoa. Yksi ryhmistä oli ukrainalaispakolaiset, joilla oli kontaktit nationalistiseen OUN-järjestöön ja sen johtajaan Jevhen Konovaletsiin, Banderan edeltäjään. Brittiagentti Carr seurasi tätä ryhmää tiiviisti Helsingissä. Carrin missiona oli rahoittaa ja tukea vastarintaa bolsevikkeja vastaan.

Vehkeilijöitä vahti Helsingissä tietenkin myös Neuvostoliiton turvallisuuselin NKVD – ja kas: Konovalets kuoli vuonna 1938. Tai kuoli ja kuoli, tämäkin Ukrainan johtoon mielinyt salamurhattiin, Rotterdamissa 1938.

Ajastinpommi oli piilotettu suklaarasiaan, jonka vastarintajärjestöön soluttautunut myyrä oli kiikuttanut suklaanhimoiselle kapinajohtajalle katukahvilaan. ”Asetin rasian pöydälle hänen viereensä vaakasuoraan”, NKVD-agentti Pavel Sudoplatov kertoi huolettoman tuntuisesti myöhemmin muistelmissaan. ”Hyvästelimme kädestä, ja lähdin omaan suuntaani hilliten huolellisesti haluni pinkaista juoksuun.”

KGB värväsi Bohdan Stašinskin työntekijäkseen tämän jäätyä kiinni pummilla matkustamisesta junassa. Vuonna 1961 Stašinski loikkasi länteen.

Bandera salamurhattiin uudemmalla tekniikalla, KGB-laboratorion kehittämällä myrkkypistoolilla. Bandera oli lokakuussa 1959 pysäköinyt Opelinsa kadun varteen Münchenissa ja astunut kotitalonsa ovesta vihanneksia kädessään, kun porraskäytävässä odottanut agentti Bohdan Stašinski laukaisi syanidiampullin Banderan naamalle.

Stašinskista on kirjoitettu vetävä kirja nimeltä The Man with the Poison Gun. Vuonna 1957 Stašinski oli murhannut syanidilla Münchenissä toisen ukrainalaisen emigranttipomon, kirjailija Lev Rebetin.

Myrkkymurha toi mieleeni nimiä nykypäivästä: Litvinenko, Skripal, Navalnyi.

Kun Stašinski myöhemmin tunnusti tekonsa, syanidipistoolista tuli niin kuuluisa, että kirjailija Ian Fleming laittoi samanlaisen aseen agentti 007:n käteen kirjassa James Bond ja kultainen ase.

Kun James Bond ja kultainen ase -kirjan pohjalta tehtiin elokuva vuonna 1974, Bondia näytteli Roger Moore.

Bandera näki itsensä Ukrainan johtajana, mutta salamurhan jälkeen hän painui unholaan historian sivuhenkilönä. Nyky-Venäjälle hänen nimensä on punainen vaate, sillä natsien rooli vihollisina ei tunnu Venäjällä koskaan laimenevan. Ainakaan niin kauan kuin omasta menneisyydestä ei arvata tehdä tiliä.

Soitan vielä tutkijalle. ”Venäjä on pitkän aikaa koettanut muokata historiaa mieleisekseen. Heidän kansallinen narratiivinsa lähtee toisesta maailmansodasta eli venäläisittäin suuresta isänmaallisesta sodasta, mutta se historia ei ala vuodesta 1939 vaan 1941. Eli vuodesta, jolloin ollaan natseja vastaan, vaikka aiemmin heidän kanssaan oltiin liitossa”, tutkija Juho Kotakallio sanoo.

Lasken puhelimen ja mietin, mitä opin historian pikakertauksesta. Ainakin sen, että Banderan haamu ei tule jättämään Kremliä rauhaan niin kauan kuin Putin haluaa hallita maita Venäjän rajojen ulkopuolella.

Opin muutakin. Maaliskuussa kerrottiin, miten Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi olisi välttynyt Kiovassa jo useilta salamurhayrityksiltä.

Taidan nyt paremmin tietää, mistä ajatus Ukrainan johtajan salamurhasta on lähtöisin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat