Seppo Pohjolan jousi­kvartetoissa kuuluu tuttuja kansanlauluja, mutta säveltäjä ei siteeraa lauluja naiivisti, vaan oman aikamme suodattimien läpi

Seppo Pohjolan uusimmat jousikvartetot saivat kantaesityksensä sävellyskonsertissa.

Seppo Pohjolan sävellyskonsertissa sai kantaesityksen kaksi jousikvartettoa ja kaksi laulua. Kuva vuodelta 2016.

1.4. 15:42

Nykymusiikki

Seppo Pohjolan sävellyskonsertti Sellosalissa 31.3. Uusi Helsinki -kvartetti, Eveliina Sumelius-Lindblom, piano, Aki Alamikkotervo, tenori.

Jousikvartetto on ollut Seppo Pohjolalle tärkeä teostyyppi hänen säveltäjäntiensä alusta lähtien. Nyt Pohjolan sävellysluetteloon on ilmaantunut kaksi jousikvartettoa lisää, numerot 6 ja 7, jotka saivat kantaesityksensä.

Beethovenin jousikvartettojen henki on selvästi ohjannut kvartettojen sävellysprosessia. Perinne ei sido, vaan inspiroi ja antaa uutta ilmaisuvoimaa.

Beethovenille jousikvartetto oli ”järkevien ihmisten välistä keskustelua”, jossa kaikki äänet ovat itsenäisiä ja samanveroisia.

Uusi Helsinki -kvartetin soitossa jokaisen soittajan yksilöllinen ääni tuli värikkäästi ja vivahteikkaasti kuuluville, ja samalla kuuli myös yhteisen viidennen, vahvan kvartetto-persoonallisuuden äänen.

Kuudennessa jousikvartetossa häämöttää kolme suomalaista kansanlaulua: On neidolla punapaula, Läksin minä kesäyönä käymään ja Yksi ruusu on kasvanut laaksossa.

Pohjola ei siteeraa tuttuja lauluja naiivisti, vaan oman aikamme suodattimien vieraannuttamana. Punapaula antaa musiikille tanssi-impulssin ja kaksi muuta laulua kaihertavaa tunteikkuutta.

Kansanlauluja Pohjola käsittelee Beethovenin motiivis-temaattisen työn tyyliin, mikä tekee kudoksesta rikasta, ironisen assosiatiivista ja usein dynaamisen ärhäkkää.

Kun pizzicatoja ilmaantuu, mukaan alkaa tulla myös yllätyksellistä huumoria. Kuudes kvartetto on persoonallinen teos, jossa perinteen kunnioittaminen, aikamatkailu ja vahva moderni ilmaisupaine yhdistyvät.

Seitsemännen kvarteton Pohjola on omistanut puolisolleen Sannalle. Se alkaa vitsikkäästi hitaalla humpparytmillä, ”suomalaisella samballa”, mutta vakavoituu ja romantisoituu huumorin pilkettä ja seikkailumieltä unohtamatta.

Pohjola pitää kolmijakoisista, valssimaisista rytmeistä, jotka luovat musiikkiin haaveellista keinuntaa. Kummallakin kvartetolla on voimakkaat ja vaihtelevat rytmiset karaktäärit, mitä sitäkin voi pitää beethoveniaanisena, klassisena piirteenä. Beethoveniaaninen motiivis-temaattinen työ antaa tällekin kvartetolle vaihtelevan energialatauksen.

Pianisti Eveliina Sumelius-Lindblom aloitti konsertin hauskalla Three Rag Babies pianoteoksella. Näissä ”vauvoissa” kuuli 1920-luvun Pariisia, stravinskymaista jazz-hurjastelua ja ravelmaista valssihaaveilua.

Kantaesityksinä kuultiin myös kaksi laulua Susinukke Kosolan surrealistisiin, synkkiin runoihin. Aki Alamikkotervo deklamoi ja saarnasi iskevällä tenorillaan runojen kammottavuutta ja elämänläheisyyttä yhdistäviä kielikuvia. Eveliina Sumelius-Lindblomin piano oli pakkomielteenomaisesti jyräävä musiikillinen moottori.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat