Texasin ja Meksikon raja-alueesta kertova Rajaseutu on nykyään akateemisen tutkimuksen lähde: Arizonan kouluissa romaani kiellettiin

Meksikolainen Gloria Anzaldúa on noussut merkittäväksi lesboidentiteetin ja feminismin teoreetikkona.

Santa Fen kaupungissa juhlittiin Chicano kulttuuria vuonna 2019.

9.4. 12:49

Tietokirja

Gloria Anzaldúa: Rajaseutu / La frontera – uuden mestizan kutsu (La Frontera). Suom. Heta Rundgren ja Oscar Ortiz-Nieminen. Tutkijaliitto. 301 s.

Vielä hetki sitten Yhdysvaltoja hallitsi presidentti, joka ryhtyi rakennuttamaan muuria maan etelärajalle. Kuvaannollinen muuri siellä jo oli. Tuolta rajaseudulta kirjoitti Gloria Anzaldúa (1942–2004), jonka teos Rajaseutu (alk. 1987) on ilmestynyt suomeksi.

Rajaseutu on omaelämäkerrallinen teos, jonka kertoja näyttäytyy henkilökohtaisimmillaankin paikassa, ajassa ja kulttuurissa. Se yhdistelee runoutta ja proosaa, mytologiaa ja lapsuusmuistoja kahdella kielellä, englanniksi ja espanjaksi.

Teoksessa kohtaavat kulttuurit, hengellisyydet, seksuaalisuus ja sukupuoli, runous ja proosa, elämäkerta ja filosofia, ihmiset ja eläimet sekä kielet. Anzaldúa on noussut merkittäväksi lesboidentiteetin ja feminismin teoreetikkona.

Rajaseutu ajoittuu Chicano-liikkeen 1980-luvun aktivismiin. Chicana-feminismi haastoi patriarkalismia, macho-asenteita ja kolonialismia. Chicanot ovat meksikolaislähtöistä väestöä Texasin ja Meksikon raja-alueella.

Suomennoksessa espanja on osa leipätekstiä, käännökset ovat viitteissä. Kaksikielisyys on tärkeä osa teosta. Heta Rundgren ja Oscar Ortiz-Nieminen ovat tehneet huolellista ja vivahteikasta työtä. Suomennos olikin J. A. Hollo -käännöspalkinnon ehdokas.

Anzaldúa listaa omiksi kielikseen kahdeksan varianttia englannin ja espanjan murteista ja slangeista. Niiden käyttötarkoitukset ovat erilaisia:

”Pachuco - - kapinoi sekä englannin että espanjan yleiskieltä vastaan. Se on salainen kapinakieli. Kulttuurin aikuiset ja ulkopuoliset eivät ymmärrä sitä.” Chicanoespanjaan Anzaldúa liittää häpeän – kun äidinkieli hävitetään kaikista julkisista yhteyksistä, sen käyttö stigmatisoi. Se ei edes tunnu ”kirjallisuuden” arvoiselta kieleltä.

Arizonan osavaltiossa Rajaseudun lukeminen kiellettiin kouluissa 2010-luvulla. Ironista sinänsä, että siitä tuli osa kuvailemaansa kiellettyjen kielten ja kirjallisuuksien historiaa: Anzaldúa kertoo antaneensa oppilailleen salaa luettavaksi chicanoespanjaksi kirjoitettuja teoksia, kun koulun rehtori ne kielsi.

Anzaldúa suhtautuu kulttuuritaustaansa varauksin. Hänestä katolinen kirkko ja macho-kulttuuri muodostavat lesbon ruumiissa kaksoiskiellon: sekä queerin seksuaalisuuden että itse seksuaalisuuden. Sukupuolten vaikea asema on myös hänen kritiikkinsä kohteena:

”Jotkin kulttuurini piirteet kauhistuttavat minua: se, miten naiset on lamautettu toimintakyvyttömiksi - - inhoan sitä kuinka kulttuurini tekee miehistä macho-karikatyyrejä.”

Raja, etenkin kolonialistisessa ja rasistisessa järjestelmässä, merkitsee kulttuurien kohtaamisten sijaan lamaannuttavaa sortoa. Vuosikymmeniä jatkuneet pakkosteriloinnit, maan varastaminen ja elinolojen kurjistuminen kolonisoitujen parissa näkyvät Rajaseudussa.

Vertauskohtaa etsivä voisi hapuilla Suomessa tutumman Frantz Fanonin (1925–1961) suuntaan, joka kirjoitti kolonialismista afrikkalaisesta perspektiivistä, kokemuksellisesta näkökulmasta.

Sorron ruumiillisuuden tunnustaminen on avain ”uuden mestizan kutsuun”, joka on Rajaseudun alaotsikko. Se merkitsee sorron historian hyväksymistä, ja monitulkintaisuudesta ja ristiriitaisuuksista kehkeytyviä uusia merkityksiä.

Olennaista on haastaa merkityksiä ja tunnistaa se, minkä mukanaan kantaa: ”se, mikä minussa on queeriä, on läsnä kaikissa kansoissa.”

Meksikolaisen kansanperinteen itkijänaisen, Llorona-aaveen, kautta Rajaseudun runot käsittelevät naisten kovaa ja pölyistä maailmaa. Äidille omistetussa runossa Anzaldúa kirjoittaa:

”Hän vannoo pääsevänsä pois / kohmettavasta kylmyydestä, läkähdyttävästä kuumuudesta. /Jos tuuli antaisi hänelle höyhenet sormien sijaan / hän punoisi sanat ja kuvat yhteen / Pero el viento sur le tiró su saliva / pa’ ’trás en la cara.” (Suom. Mutta tuuli puhalsi hänen sylkensä takaisin hänen kasvoilleen.)

Teoksen voima on sen mielikuvituksessa. Esimerkiksi siinä, miten se lataa pilkallisen mestiza-sanan säteileväksi ja positiiviseksi. Suomentajan jälkisanoissa Rundgren muistuttaa, että eräs syy käyttää rodullistavia termejä osana antirasistista toimintaa on juuri se, että sanojen myötä piiloutuisivat rasistiset rakenteetkin.

Silti rodun tai etnisyyden käyttö tuntuu hieman hankalalta tekstissä, jossa Amerikan alkuperäisväestö, ”gringot” ja eri espanjalaisperäinen väestö kohtaavat – ehkä toivoisin nyansoidumpia suhteita, täsmällisempiä erojen leikkejä. Silti Anzaldúa purkaa vastakohtaisuuksia, hierarkioita ja niihin sisältyvää häpeää ja sortoa.

Rajaseudun merkitys ei ole ihan vähäinen: useat akateemisen tutkimuksen suunnat, jotka hyödyntävät rodun, seksuaalisuuden, sukupuolen tai kielen teorioita ovat ammentaneet siitä.

Anzaldúa ottaa etäisyyttä länsimaiseen taidekäsitykseen, joka keskittyy virtuoosimaisuuteen ja korostaa laatua. Muissa kulttuuriyhteyksissä ”teoksia ei kohdella vain esineinä, vaan myös persoonina.” Sellaiselta tuntuu Rajaseutukin, elolliselta.

Rajaseutu on ennemmin koettu kuin luettu. Tekstin kaunokirjallinen ulottuvuus tekee siitä polttelevan ja mieleenpainuvan. Kuin näkisi, ainakin hetken aikaa, monin silmin, eikä enää unohtaisi näkemäänsä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat