RSO:n ylikapellimestari Nicholas Collon pitää kaiken koossa, ja flow vie niin orkesteria kuin kuulijoitakin

Nicholas Collon ja Radion sinfoniaorkesteri yllättivät monipuolisella ohjelmistolla.

Kapellimestari Nicholas Collon ja sopraano Anu Komsi.

7.4. 13:05

Klassinen

Radion sinfoniaorkesteri ja Musiikkitalon kuoro Musiikkitalossa 6.4. Nicholas Collon, kapellimestari. Anu Komsi, sopraano. – Bacewicz, Poulenc, Lutosławski.

On helppo ymmärtää, miksi Radion sinfoniaorkesteri valitsi ylikapellimestarikseen Nicholas Collonin. Ylikapellimestarin tehtävä on tuoda tekemiseen jotain uutta, muutakin kuin ohjelmistoa. Keskiviikkosarjan konsertissa molemmat tavoitteet kohtasivat mitä onnistuneimmin.

Puolalaisen naissäveltäjän, Grażyna Bacewiczin (1909–1969) Kappale jousille, trumpetillle ja lyömäsoittimille oli oiva avaus. Stravinskyt on kuunneltu, mutta oma kieli kuuluu selvänä ja tarmokkaana.

Kuullut maisemat sijoittavat sen aikansa (1958) ympäristöön, missä sodan jälkeisen ajan kiihkeä kehitys saa kruunukseen autojen surahtelevan ja tööttäilevän vapauden riemun. Toista osaa vallitsee kuuntelemiseen kehottava epävarmuus, ilmassa leijuvat kysymykset.

Kolmannen osan, vivacen, kauhu hälytyksineen paljastaa sen trauman, minkä sota ja sen pelko ihmisiin syvälle jättää.

Bacewiczin päälle olikin hyvä kuulla Francis Poulencin ainutlaatuista väri-ilottelua. Nils Schweckendiekin valmentama Musiikkitalon kuoro ja orkesteri sytyttivät ilon ja valon Poulencin riemulliseen Gloriaan.

Sopraano Anu Komsi leikkasi pianissimoillaan taidokkaasti mukaan ylimaallisen elementin. On aina suuri etuoikeus saada kuulla Komsin tulkitsevan osuutensa, kaiken läpi ja silti musiikkiin sulautuen.

Musiikkitalon kuoro laulaa tarkasti ja hyvin. Voimallisimmat kohdat olisivat olleet vaikuttavampia, jos kuoron ilmaisu olisi ollut sisäistyneempää, nyt tuutattiin täysillä. Akustiikkaa tosin pääsee harjoittelemaan yleisön kera vasta keikoilla. Orkesterissa kaikki eri instrumentit saivat maalata Poulencin väripaletin runsailla sävyillä.

Witold Lutosławskin Konsertto orkesterille (1954) oli silkkaa flowta. Intrada oli todellakin esitysmerkintänsä mukainen allegro maestoso. Massiivisen teeman kuljetuksen jälkeen saatiin maistaa kevyempiä kansanlauluja. Toisen osan vivace piti herkeämättömästi mielenkiintoa yllä.

Collon ja säveltäjä pitivät raudanlujasti kiinni kolmannenkin osan rakenteista, kun passacaglia lähti vyörymään läpi orkesterin. Välissä hengitettiin hymniä, Finlandian tavoin, kunnes taas palattiin koko orkesterin voimallisen majesteettiseen loppuräjähdykseen. Säveltäjän täysosumateos, kuulijan energisoiva onni, tällaisena esityksenä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat