Laura Birnin vaikuttava roolityö kannattelee Helene-elokuvaa, mutta pääparin väliltä puuttuu kipinä

Antti J. Jokisen ohjaama Helene-elokuva elää Laura Birnin herkän ilmaisun nojassa.

Laura Birn on erinomainen valinta taiteilija Helene Schjerfbeckin rooliin. Birniä perehdytti Schjerfbeckin tekniikoihin taiteilija Anna Retulainen, joka myös maalasi elokuvaan toisintoja teoksista.

9.4. 2:00 | Päivitetty 9.4. 9:57

Draama

Helene ★★★

Suomi 2020

Teema klo 21.15 ja Yle Areena (K7)

Taiteilija Helene Schjerfbeckin (1862–1946) elämässä olisi elokuvallisia aineksia valittavaksi asti. Ohjaaja Antti J. Jokinen on keskittynyt Schjerfbeckin ja Einar Reuterin (1881–1968) suhteeseen ja ladannut draaman suomin vapauksin päähenkilön koettavaksi pakahduttavia tunteita.

Einar Reuter oli Torniossa syntynyt metsänhoitaja, kirjailija ja taiteenharrastaja, joka oli ihastunut Helene Schjerfbeckin maalauksiin ja hankkinutkin joitakin. Reuter, taiteilijanimeltään H. Ahtela, maalasi itsekin, ja toimi myös vuosia kuvataidekriitikkona Uusi Suomi -lehdessä. Reuter lanseerasi teksteissään suomen kieleen käsitteen asetelma.

Kirjailija Rakel Liehun elämäkertaromaaniin pohjautuvassa elokuvassa Helene Schjerfbeckin orastava toive suhteesta itseään reippaasti nuoremman miehen kanssa kääntyy tuskaiseksi pettymykseksi, ja Schjerfbeckin rooliin erinomaisesti istuvan Laura Birnin kasvoilla tuo kaikki kuvastuu niin, että katsojankin sisuksissa jyllää ja silmäkulma kostuu.

Johannes Holopainen on Einar Reuter.

Elokuva elää Birnin roolityön kautta, kuvaaja Rauno Ronkaisen kuvissa, jotka ovat komean maalauksellisia ja viipyileviä. Toisella katsomalla rytmi tuntui välillä häiritsevänkin hitaalta — johtuen varmaan pienemmästä ruudusta: elokuvaan on tietysti antoisinta upota elokuvateatterissa.

Eniten alkoi kuitenkin häiritä se, että Einar Reuteria sinänsä hyvin näyttelevän Johannes Holopaisen ja Laura Birnin välillä ei oikein kipinöi. Reuter ei anna tarpeeksi sytykettä sille palolle, jota Schjerfbeck kokee yhteisinä kesäpäivinä Tammisaaressa.

Helene on kuitenkin monin tavoin valovuosia edellä joistakin suomalaisia suurmiehiä esitelleistä elokuvista myös epookin kuvauksen ansiosta. ”Hyvinkää” tosin on kuvattu Virossa, minkä huomaa rakennuksista. (Ja lopun nykypäivän teoskavalkadi poikkeaa tyylilajista.)

Pirkko Saision esittämä Olga-äiti on paitsi pisteliäs, myös moniulotteinen, ja roolitus toimii muutenkin: Krista Kosonen luo uskottavan ystävän Helena Westermarckin, Schjerfbeckin arkkitehtiveljeä Magnusta näyttelee Eero Aho, ja Jarkko Lahti luo mainion taidekauppias Gösta Stenmanin hahmon.

Stenman on Helene Schjerfbeckin tarinassa keskeinen henkilö, loppuun asti. Hän järjesti sairastavan taiteilijan jatkosodan jaloista Tukholmaan ja sieltä edelleen Saltsjöbadeniin.

Nuo loppuvaiheet ja yhä pelkistetymmiksi käyvän mestarillisen omakuvien sarjan viimeiset teokset olisivat oman draamansa aihe. Viimeiset omakuvansa Helene Schjerfbeck maalasi Saltsjöbadenin kylpylähotellissa, jossa hän myös kuoli vuonna 1946.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat