Naiset ovat olleet olennainen osa myös Afrikan mantereella käytyjä itsenäisyystaisteluja: Maaza Mengiste kirjoitti romaanin etiopialaisen isoisoäitinsä inspiroimana

Varjokuningas-romaani kohdistaa katseen naisiin, jotka nousivat Benito Mussolinin fasistista hirmuhallintoa vastaan.

Etiopialais-yhdysvaltalainen Maaza Mengisten romaani oli Booker-palkintoehdokkaana.

30.4. 10:01

Romaani

Maaza Mengiste: Varjokuningas (The Shadow King). Suom. Aleksi Milonoff. Atena. 500 s.

Kädessäni on järkäle, joka vie vuoteen 1935. Tuolloin Italian asevoimat hyökkäsivät Etiopiaan ja miehittivät maan. Kansainvälinen yhteisö tuomitsi Italian toimet, jotka loukkasivat Etiopian itsemääräämisoikeutta. Kansainliitto määräsi Italialle talouspakotteita. Keisari Haile Selassie pakeni Britanniaan.

Kuulostaako tutulta?

Maaza Mengisten (s. 1974) romaani Varjokuningas asettuu tässä maailman tilanteessa peilipinnaksi Euroopassa juuri puhjenneelle sodalle. Romaanin Italia on hyökkääjämaa Venäjä, Etiopia itsenäisyyttään puolustava Ukraina.

Se, miksi Italian armeija Etiopiassa riehuu, on tavallaan sivuseikka. Kyse on valtasuhteista. Tarpeesta alistaa ja näyttää voimaa, olla muiden Euroopan mahtivaltioiden mukana valtaamassa siirtomaita.

Etiopian ja Italian sota päättyi toukokuussa 1936. Liittoutuneet saivat miehittäjät ajettua maasta kuitenkin vasta toisen maailmansodan aikana 1941, jolloin Etiopian itsenäisyys palautettiin.

Booker-palkintoehdokkaana ollut romaani pohjaa Mengisten isoisältä kuulemiin tarinoihin kyseisestä sodasta. Noissa tarinoissa korostuivat miesten sankariteot, ja Mengiste kiinnostui varjoon jääneiden naisten osuudesta sodankäynnissä.

Selvitystyön ansiosta hän löysi tarinan isoisoäidistään Geteystä, mikä antoi Varjokuninkaalle lähtökohdan – ja päähenkilön.

Romaanissa nuori orpotyttö Hirut työskentelee piikana Etiopian armeijan upseerin perheessä. Ainut omaisuus ja muisto vanhemmista on isän vanha kivääri. Siihen Hirut myöhemmin tarttuu ja nousee taistelijaksi muiden taistelijoiden rinnalle.

Vastassa on Italian moderni armeija ja keinot puolustamiseen ovat huomattavasti vastustajaa alkeellisemmat. Siksi on kehiteltävä erilaisia taistelustrategioita.

Kun Hirut huomaa yhden sotilaan yhdennäköisyyden Haile Selassieen, syntyy päätös italialaisten huijaamisesta. Keisari on palanut maanpaosta! Hirutista tulee tämän valekuninkaan henkivartija.

Romaanin todellinen varjokuningas – oikeastaan varjokuningatar – on kuitenkin Hirut itse. Ja nyt varjoon jääneiden on korkea aika astua valoon, Mengiste tuntuu sanovan.

Italian armeijan ohella Hirutilla on voitettavanaan oman yhteisönsä sisäiset esteet – niin luokkaan kuin sukupuoleen liittyvät. Tämä taistelu ei ole helppo, ja sen kirjailija haluaa tehdä näkyväksi: kovan hinnan, jonka perinteisiä rooleja uhmanneet, etulinjaan astuneet naiset maksoivat niin yhteisönsä kuin vihollisen alistamina.

Mengiste kuvaa romaanissaan oivaltavasti, miten viholliskuvia luodaan ja ylläpidetään. Miten raakalaisuuden mahdollistava toiseus rakennetaan, kerta toisensa jälkeen.

Voidakseen tappaa ja kiduttaa, toinen ihminen täytyy nähdä toisena, ihan erilaisena kuin itse.

Selkeänä piirtyvät myös Etiopian sisäiset luokkaerot, joilla on merkitystä rauhan aikana, mutta joiden arvo vesittyy lopulta sodan kauheuksien keskellä. Kaikki ovat yhtä lailla tykinruokaa, tittelit ja sukujuuret eivät enää auta.

Maanpaossa olevan keisari Haile Selassien suosikkiooppera Aida juonenkäänteineen tuo romaanin rakenteeseen kiinnostavaa vaihtelua ja kieleen omat vivahteensa. Juhlallinen ja mahtipontinen rekisteri yhtyy hyvin yksityiskohtaiseen ruumiilliseen kuvaukseen.

Mengiste on kuunnellut sukunsa tarinoita tarkasti ja kykenee eläytymään väkivaltaisiin tilanteisiin elävästi ja kehollisesti.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat