Neljäs romaani kiinnittää Heikki Kännön suomalaiseen kirjallisuushistoriaan – esiin vyöryy huikaisevia kertomuksia taiteen merkityksestä

Uutuudessa kaikki toivo paremmasta huomisesta on tekoälyprojektin varassa. Tuhannella sivulla esiin vyöryy huikaisevia kertomuksia, taiteilijamyyttejä, taideteoksia ja puntaroituja ajatuksia taiteen merkityksestä.

Turkulainen Heikki Kännö valmistui alkujaan kuvataiteilijaksi, mutta kirjoittaminen on ollut hänen unelmansa pikkupojasta lähtien.

7.5. 2:00 | Päivitetty 7.5. 7:00

Romaani

Heikki Kännö: Ihmishämärä. Sammakko. 1 038 s.

Turkulaiskirjailija Heikki Kännö (s. 1968) on jo iskenyt pysyvän jälkensä suomalaiseen kirjallisuushistoriaan, vaikka Ihmishämärä on vasta hänen neljäs teoksensa.

Vuonna 2017 ilmestynyt Mehiläistie-esikoinen nousi useiden kirjallisuuspalkintojen ehdokaslistalle, ja vuotta myöhemmin julkaistu Sömnö voitti Runeberg-palkinnon. Vuonna 2020 Kännö nappasi Finlandia-ehdokkuuden Runoilija-romaanillaan.

Ihmishämärässä kirjailija käyttää kerrontansa lähteenä erityisesti Richard Wagnerin skandinaavisgermaanisista mytologioista ammentavaa Nibelungin sormus -oopperasarjaa. Tosin Kännön käsittelyssä tarina saa aivan uusia muotoja ja painotuksia.

Romaani etenee myös huomattavasti pidemmälle kuin Wagnerin luomus, joka päättyy jumalhämärään ja ihmisten aamunkoittoon. Kännön tarinan keskeinen juonikaari sijoittuu lähitulevaisuuteen, jolloin eletään teoksen nimen mukaisesti ihmishämärän aikakautta.

Ihmisten aiheuttama ilmastonmuutos kylvää tuhoa planeetan joka kolkalla. Eläinten sukupuuttoaallot ovat kiihtyneet, ja sodat sekä mellakat ovat johtaneet maailmanlaajuiseen lamaan.

Kaikki toivo paremmasta huomisesta on ladattu kehitteillä olevan tekoälyprojektin varaan, vaikka sen onnistumisesta ei ole takeita.

Romaanin kehyskertomuksessa kiinalaistaiteilija Ai Weiwei ja serbialainen performanssitaiteen uranuurtaja Marina Abramović luennoivat tarkkaan valituille opiskelijoille taidehistorian keskeisistä käänteistä. Tätä kautta esiin kumpuavat kysymykset siitä, kuinka taide auttaa ihmistä rakentamaan todellisuuden ja ymmärtämään sen luonnetta.

Romaanin luennoista ensimmäinen sijoittuu toisen maailmansodan aikaisiin juoksuhautoihin, lähelle Reinin alajuoksulla sijaitsevaa Kleven kaupunkia. Mudan ja sateen keskellä käydään filosofista keskustelua, joka vaikuttaa olevan täysin toisesta maailmasta kuin ympäristönsä.

Sotamies Oskar Schlüssel pohtii olemassaolon ja todellisuuden perimmäisiä rakennuspalikoita René Descartesin ja Gottfried Leibnizin ajatusten pohjalta. Hänen päätelmänsä on, että kaikki, mitä näemme, käytämme ja olemme, koostuu aineettomista palasista, Leibnizin metafyysisistä alkuosasista, monadeista. Oskarin mukaan tämä totuus voisi mahdollistaa jopa jälleensyntymän.

Seuraavassa tarinassa siirrytään romaanin rakenteelle keskeiseen lähitulevaisuuteen.

Klevessä sijaitsevalla Goldener Apfel -omenatilalla, vihreäturkkisia mehiläisiä kuhisevassa Heben puutarhassa kasvaa täydellisiä, kullanhehkuisia omenoita. Tilaa pyörittävän, ikäistään nuoremmalta vaikuttavan Engelberthan isoäiti inttää, että omenat ovat myyttistä amrita-lajia, joka aikoinaan takasi jumalille kuolemattomuuden.

Toisaalta hän väittää myös, että suvun kaikki naiset ovat osa perimmäisen alkuvoiman sykliä, joka yltää aina nuoruuden ja hedelmällisyyden Freia-jumalattareen asti.

Engelberthan aviomies, Baldovino Minkowski, on ontologiasta ja keskiaikaisista metodeista kiinnostunut veistostaiteilija. Yksi hänen töistään on pellolle kaivettu kanavien labyrintti, joka todentaa 1600-luvulla eläneen hollantilaisen filosofin, Benedictus de Spinozan, kuvaileman Jumalan olemuksen.

Baldovinon tärkein anti maailmalle on kuitenkin hänen osallisuutensa supertietokoneen ja tekoälyn kehitystyöhön. Näillä laitteilla on löydetty hiukkanen, jota ei ole olemassa missään ihmisen tuntemassa olomuodossa. Löytö muistuttaa Leibnizin teoriaa monadeista.

Merkittävää roolia kirjassa esittää myös Hans Otter, salaperäinen vanhus, joka saapuu Goldener Apfel -tilalle kultaisten omenien perässä. Miehen elämäntarina tulvii niin uskomattomia käänteitä, että Engelbertha ja Baldovino pitävät hänen puheitaan silkkana satuiluna.

Romaanin henkilöt perkaavat todellisuuden rakenteita yhdistelemällä innovatiivisesti lukuisia erilaisia metafyysisiä teorioita, filosofisia maailmankäsityksiä ja matemaattisia pohdintoja. Niiden pohjalta muodostuu yksi yhtenäinen malli, joka selittää olevaisuuden syvimmät rakenteet.

Mutta tämäkin huomio on vain pieni pintaraapaisu yli tuhatsivuisesta romaanimammutista, joka on täynnä huikaisevia kertomuksia ja kertomusten sisäisiä kertomuksia. Maailmoja ja maailmojen sisäisiä maailmoja. Ulottuvuuksien välisestä piirileikistä nyt puhumattakaan.

Hienosti kuvattujen henkilöhahmojen ja heidän kiihkeiden ihmissuhteidensa taustalla valaistaan lähitulevaisuuden teknisiä innovaatioita sekä ihmiskunnan hairahduksia. Väliin kurvataan kansantarujen jylhiin maisemiin, toisinaan keskelle keskitysleirien kauhuja.

Esiin vyöryy taiteilijamyyttejä, taideteoksia ja puntaroituja ajatuksia taiteen merkityksestä. Mytologiat tulevat lihaksi, ja tiede ja filosofia käyvät omaa metafyysistä paritanssiaan.

Kerronnan aikajana yltää aina myyttisistä jumalten päivistä kauas tulevaisuuteen. Henkilöt, tapahtumat ja teemat kerrostuvat, risteävät ja kiertyvät spiraalimaisesti yhteen.

Ihmishämärä on häkellyttävän monitasoinen ja kunnianhimoinen teos, joka ei pelkää haastaa lukijaansa.

Teksti on täynnä asiaa, mutta mukana on myös yksityiskohtaista kuvausta arkisesta elämästä. Lukuisista elementeistä huolimatta kokonaisuus toimii, joten teksti vie lukijaa kuin Hamelnin pillipiipari.

Uutuutta voi pitää Kännön tähänastisen kirjailijauran välitilinpäätöksenä. Romaani käsittelee monia hänen tuotantoonsa oleellisesti kuuluvia teemoja.

Lisäksi mukana on aiemmista romaaneista tuttuja henkilöitä, kuten Mehiläistien keskushahmo, saksalaistaiteilija Joseph Beuys, sekä Runoilija-romaanissa kohdattu saksalaisfilosofi Friedrich Nietzsche. Wagnerin tuotannolla oli puolestaan tärkeä rooli jo Kännön Sömnö-romaanissa.

Yhteyksistä huolimatta Ihmishämärä toimii täydellisesti itsenäisenä teoksena, eikä sen mielikuvituksellisten visioiden sisäistämiseen tarvita aiempien romaanien taustatukea.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat