Amerikkalaisten itseironia ei nyt riitä: ”Amerikan Euroviisut” on innoton kilpailu, jonne on turha odottaa voinkirnuamista tai hamsteri­juoksupyörää

Euroviisut vietiin Amerikkaan ilman karnevaalihenkeä, joten huomio kiinnittyy musiikin keskinkertaisuuteen, kirjoittaa kulttuuritoimittaja Samuli Tiikkaja.

Snoop Dogg ja Kelly Clarkson juontavat American Song Contest -kilpailun.

9.4. 11:53

Useimpina vuosina Euroviisuissa on ollut keskinkertaisten maailmanparannusviisujen joukossa ehkä yksi kappale, joka osoittaa aitoa musiikillista keksintää ja taitoa. Aika usein huippukappaleet ovat ruotsalaisten hittisäveltäjien varmaa takuutyötä, kuten Loreenin esittämä Euphoria tai Måns Zelmerlöwin esittämä Heroes.

Mutta muuallakin osataan, kuten Ukrainan viimevuotinen euroviisukappale, Go_A-yhtyeen loisteliaan tarttuva Šum osoitti.

Ja toisaalta Euroviisuissa on aina mahtavaa karnevaalitunnelmaa, vaikka itse kilpailukappale olisikin vaatimattomampaa tekoa. Miten voisi unohtaa esimerkiksi Ukrainan Vjerka Serdjutškan, Itävallan Conchita Wurstin tai Suomen Lordin?

Ei siis ihme, että Euroopan ulkopuolelta on katsottu viisuhuumaa hämmennyksen ja lumouksen vallassa. Australia pääsi kilpailuun mukaan vuonna 2015, ja toisaalta amerikkalainen koomikko Will Ferrell ideoi euroviisuaiheisen Netflix-elokuvan The Story of Fire Saga nähtyään Euroviisuja vaimonsa kotimaassa Ruotsissa.

Euroviisujen satojen miljoonien katsojamäärät varmasti olivat tärkeä tekijä siinä, että formaatti päätettiin viedä Yhdysvaltoihin. Euroviisuista lisensoitua American Song Contest -kilpailua esittää NBC, yksi maan perinteisistä suurista televisiokanavista, ja alkuerät ovat parhaillaan menossa. Viiden alkuerän jälkeen luvassa on kaksi semifinaalia ja lopulta finaalilähetys 9. toukokuuta.

Vastakkain kilpailussa ovat Yhdysvaltojen osavaltiot ja territoriot sekä vielä pääkaupunki Washington DC, yhteensä 56 kilpailijaa.

Eli mahtavaa amerikkalaista musiikkikarnevaalia on luvassa?

Valitettavasti ei. Puitteet ovat kyllä kunnossa: Kilpailijoina on tuntemattomampien uusien artistien ohella Jewelin, Macy Grayn ja Michael Boltonin kaltaisia veteraaneja. Samoin useammassakin kappaleessa tekijänä on tunnettuja hitinkirjoittajia, kuten Andreas Carlsson tai Desmond Child.

Silti ASC:n kappaleet ovat ainakin tähän asti olleet biisinkirjoitusleirien metritavaraa, ammattitaitoista mutta innotonta.

Vaikka nimellisesti tarkoitus on etsiä kunkin osavaltion ominaispiirteitä heijastavia kappaleita, käytännössä sävellyspuolella jyräävät kansainväliset sävellystiimit, kuten Euroviisuissakin. Esimerkiksi Oklahoman K-pop-kappale on paljolti vankkaa ruotsalaistekoa.

Ja silti – tai ehkä juuri siksi – ASC:n musiikillinen anti on radion soittolistojen sävelmattoa, amerikkalaista turvamusiikkia. Mutta totta kai on mahdollista, että jäljellä olevissa osakilpailuissa ruutuun pätkähtää yllättäen loistobiisi tai pari, jolloin oltaisiin jo keskiverto-Euroviisujen tasolla.

Entä Euroviisujen toinen puoli, ilotteleva karnevaalihenki? Siihen ei taida amerikkalaisartistien itseironia riittää. Puolalaista voinkirnuamista tai ukrainalaista hamsterijuoksupyörää on ASC-lavalle turha odottaa.

Will Ferrell tiesi mistä puhui promotessaan euroviisuelokuvaansa pari vuotta sitten Conan O’Brienin haastattelussa: ”Musiikkikilpailuissa me amerikkalaiset haluamme näyttää mahdollisimman coolilta. Euroviisuissa on aivan päinvastoin.”

American Song Contestin uudet jaksot tulevat Yle Areenaan viikon alkupuolella. Tekstitetyt jaksot nähdään Yle TV2 -kanavalla perjantaisin ja uusintana sunnuntaisin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat