Esa Illin kuunnelma teinipojasta ja viikonloppuisästä on samastuttava mutta superkliseinen

Näyttelijät suoriutuvat rooleistaan hyvin. Päähenkilöiden hahmot saavat syvyyttä pienistä yksityiskohdista.

Teijo Eloranta on isä ja Eino Korhonen hänen poikansa.

11.4. 2:00

Kriitikkona joutuu usein painimaan sen kanssa, miten suuri ongelma jonkin tarinan ja dramaturgian kliseisyys on. Kaikkihan on tavallaan keksitty jo moneen kertaan. Silti suurimpaan arvoon nousevat uutta luovat teokset. Mutta kuinka moneen kertaan pyörän voi keksiä uudelleen?

Esa Illin uutuuskuunnelma Boot Camp koskettaa varmasti monia, jotka pystyvät samastumaan sen päähenkilöiden kohtaloihin. Teini-ikäinen Eetu on hurahtanut sähköisiin peleihin ja lintsaa koulusta valvottuaan koneen äärellä kaikki yöt. Viikonloppuisä Jari turvautuu epätoivoisiin tekoihin kaapatessaan poikansa syrjäiselle mökille rauhoittumaan.

Teijo Eloranta vanhenevana isyyttä lusivana miehenä ja Eino Korhonen kapinoivana pikkugangstana suoriutuvat rooleistaan hyvin. Päähenkilöiden hahmot saavat syvyyttä pienistä yksityiskohdista.

Mutta silti: voiko olla kuluneempaa ideaa kuin isän ja pojan kriisi. Vanhemmuuden kipupisteet, eroperheet ja aikuiseksi kasvamisen tuska ovat kaikki fiktion superkliseitä.

Myös kuunnelman ilmaisu vilisee mielikuvituksettomia ratkaisuja, esimerkkinä isän minämonologi.

Anders Wikstenin äänisuunnittelu on alleviivaavaa preesensin ja imperfektin rajankäyntiä. Esimerkiksi pöllöjen ääniä käytetään kaikkialla radiodraamassa, elokuvissa ja teatterissa markkeeraamaan, että ollaan yksin syrjässä ja on pimeää.

Jos pöllöt olisivat todellisuudessa yhtä yleisiä kuin draamassa, niiden rauhoituksen voisi purkaa.

Boot Camp, Radio 1 klo 19.02 ja Yle Areena.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat