Dokumenttisarja kantaa vakavaa huolta metsien tilasta ja tulevaisuudesta, mutta ohjelmaa raskauttaa rutikuiva asiallisuus

Kokoavat tiivistykset olisivat informaatiotulvan keskellä tehneet hyvää.

Jäkälät ovat herkkiä ilmansaasteille.

11.4. 2:00

Toimittaja Eeva-Stiina Lönnemo tapaa kolmeosaisessa dokumenttisarjassaan tutkijoita ja muuta tietäväistä väkeä kevätlumisissa tai kesäisissä metsissä. Sisätiloihin ei vetäydytä keskustelemaan, mutta metsän äänten rinnalla kuullaan tarpeettomastikin tehostemusiikin huminaa ja napsuntaa.

Luonto-ohjelmissa ihastellaan usein luonnon kauneutta ja elämänmuotojen moninaisuutta. Tässä mielessä Metsän ääni (2022) on melkeinpä vastakohta esimerkiksi Juhat luonnossa -sarjan haltioituneelle lähiluonnon aarteiden löytämiselle.

Toki metsistä bongataan nytkin kaikenlaista, mutta tuo retkeily jää pian taka-alalle. Sarjan punaiseksi langaksi nousevat asiakeskeisyydessään jopa luvattoman ilottomat keskustelut metsien tilasta ja merkityksestä, tulevaisuudesta ja vaalimisesta, ja niiden myötä elämänarvoistamme laajemminkin.

Metsässä puhuvien päiden jakaman informaation virtaa ei rytmitetä kokoavilla tiivistyksillä, mikä tekee kerronnasta hieman raskasta ja yksi-ilmeistäkin, ikävä kyllä itse asian kustannuksella.

Sarja päättyy kannanottoihin, joiden oikeellisuutta ei tässä yhteydessä kyseenalaisteta. Metsäteollisuus saattaa ajatella toisin.

Metsän ääni, Fem klo 20.25 ja Yle Areena.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat