Neuvostoliitto kielsi kauniiden pisanka­munien tekemisen, mutta perinne elää Ukrainassa yhä vahvana – Pisankat ovat kuin rukouksia rauhasta

Kauniit pisankamunat kuuluvat ortodoksiseen pääsiäiseen. Sveta Peuralle ne ovat elämäntapa. Tänä vuonna hän on maalannut sinikeltaisia munia osoittaakseen tukeaan Ukrainalle.

Taitelija Sveta Peuran pisanka-tekniikalla tekemiä ukrainalaisia pääsiäismunia.

17.4. 2:00 | Päivitetty 17.4. 11:20

Monissa kulttuureissa ja kansalliseepoksissa maailman kerrotaan syntyneen alkumunasta. Suomessa se oli sotkan muna, josta Kalevalakin kertoo.

Muna symboloi myös uudestisyntymistä, kevättä ja ylösnousemusta. Munien maalaamisella on pitkä historia, joka ulottuu pakanallisiin ja esikristillisiin kulttuureihin asti. Yleensä munien maalaaminen ja koristelu liittyy valon ja kevään juhlaan, pääsiäiseen.

Munaa pidetään muodoltaan ja sisällöltään täydellisenä – kovan kuoren suojaamassa paketissa on kaikki ainekset uuteen elämään.

Pisanka tarkoittaa tekniikkaa, jossa linnunmunan kuori koristellaan siten, että siihen piirretään juoksevalla mehiläisvahalla kuvioita kitskaksi kutsutulla terävällä välineellä. Tähän voidaan käyttää myös nuppineulaa tai linnunsulkia. Väri tarttuu vain niihin kohtiin, jotka on jätetty vahaamatta.

Tekniikka muistuttaa batiikkivärjäystä. Vahattu muna värjätään upottamalla se värillisiin liemiin. Mikäli pisankaan halutaan monia kuvioita ja värejä, tehdään useita vahauksia ja väriupotuksia. Kierrosten välissä munan täytyy kuivua.

Lopuksi vaha poistetaan lämmön avulla, pisanka kuivataan ja lakataan tai öljytään, jotta sen pinnalla olevat värit eivät irtoaisi ja sotkeentuisi keskenään.

Sveta Peura tekee monenlaisia nukkeja antiikkinukkien reproduktioista fantasianukkeihin ja opettaa nukkemuotoilua.

Laukaan Kuusaassa asuva nukke- ja pisankataiteilija Sveta Peuralle pääsiäiseen valmistautuminen alkaa yleensä laskiaisesta ja monesti hän on viettänyt keskitalven pakkasiltoja värjäämällä ja koristelemalla kananmunia ikivanhan perinteen mukaisesti.

Toisin oli tänä vuonna. Laskiaissunnuntaita vietettiin järkyttyneissä tunnelmissa; vain kolme päivää aikaisemmin Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan. Peura oli kauhuissaan tilanteesta eikä kyennyt maalaamaan mitään:

”Pisankat liittyvät vahvasti hengellisyyteen ja ortodoksisuuteen. Ne ovat kuin rukouksia, kaiken hyvän toivotuksia ja uuden elämän symboleja. Niiden maalaaminen on iloinen asia. Nyt mikään ei tuntunut iloiselta”, hän kertoo.

Tyhjennetyt munat säilyvät parhaiten, mutta munista, joissa on keltuainen ja valkuainen tallella, Peura käyttää nimitystä elävä muna. Näissä munissa on tallella kasvun ja kehittymisen mahdollisuus, ja niiden tehtävänä on parantaa ja antaa voimaa sairaille ja väsyneille.

Munien maalaaminen ja koristelu liittyy valon ja kevään juhlaan, pääsiäiseen.

Länsi-Siperian Tobolskista kotoisin oleva Peura muutti Suomeen suomalaisen miehen perässä 2000-luvun alussa. Vaikka taiteilija kuuluu nykyisin evankelis­luterilaiseen kirkkoon, hän maalaa pisankoja. Peuran mielestä kirkkokuntaa tärkeämpää on usko sinänsä.

Peura oli jo nuorena kiinnostunut pisankoista, mutta ateistisessa Neuvostoliitossa niiden maalaaminen oli kiellettyä, kuten kaikki muukin uskontoon liittyvä. Suomessa asuessaan hän on opetellut maalaamaan munia osallistumalla pisankakursseille Venäjän Jaroslavlissa.

Pisankaperinne elää erityisen vahvana Ukrainassa, missä se on edelleen keskeinen osa kansanperinnettä. Kun Ukraina oli osa Neuvostoliittoa, oli pisankojen maalaaminen sielläkin kiellettyä. Maaseudun vanhat naiset ylläpitivät traditiota kaikessa hiljaisuudessa:

”Karpaattien vuoristokylissä asuvat mummot kokoontuivat työpäivän jälkeen salaa toistensa kodeissa ja maalasivat pisankoja. Samalla he päivittivät kuulumisia ja ylläpitivät ystävyyssuhteita.”

Tavalliset ihmiset maalaavat Ukrainassa pisankoja pääsiäiseksi, mutta perinteeseen erikoistuneet pisankataiteilijat, kuten Sveta Peuran ystävä Zoya Stashuk ja nyt jo edesmennyt Taras Gorodetsky, ovat maalanneet niitä ympäri vuoden. Ennen sotaa Stashuk piti Kiovassa käsityökoulua, jossa oli oma pisankaosasto. Kolomyian kaupungissa Länsi-Ukrainassa pisankoille on omistettu kokonainen museo. Rakennus on pisankan muotoinen.

Muutama viikko sitten Peura julkaisi Facebookissa postauksen, jossa hän pohti, voiko pahaa, kuten Ukrainassa käytävää sotaa vastaan taistella hyvällä ja kauneudella, kuten taiteella? Zoya Stashuk vastasi hänelle: Maalaa munia. Niissä yhdistyy kauneus, hyvät ajatukset ja toivo paremmasta. Niin Peura ryhtyi maalaamaan sinikeltaisia pisankoja.

Sinikeltaiset munat muistuttavat Ukrainan tilanteesta.

Pisankat ovat täynnä tietoa. Kaikilla koristekuvioilla ja väreillä on omat merkityksensä: kuusenoksakuvio viittaa suojeluun, tähti valoon, sininen väri enkeleihin, sieluun, jumaluuteen ja ajan kulkuun. Vihreä väri viittaa kevääseen, uudestisyntymiseen ja fyysiseen terveyteen, keltainen puolestaan aurinkoon, viljaan ja hyvään satoon. Kukat, kuten ruusut, symbolisoivat naiskauneutta.

Pisankamuniin kirjoitetaan rukouksia, tervehdyksiä ja kaiken hyvän toivotuksia. Munia annetaan lahjoiksi vastasyntyneille vauvoille, tuoreille avioparille, perheenjäsenille, ystäville ja syntymäpäiväsankareille. Pääsiäisenä kirkkoherralle annetaan aina kaksi pisankaa. Myös vainajat saavat omat pisankansa viimeiselle matkalleen.

Perinteisten värien ja koristelumallien ohella munat voivat nykyisin olla hyvinkin persoonallisia ja kuvastaa tekijänsä tyyliä. Ennen vanhaan maalaaminen oli tarkkaan säädeltyä. Karpaattien vuoristoalueella Ukrainassa on yhä voimissaan niin sanottu sukupisankaperinne. Sen mukaan tietyt koristelumallit kuuluvat tietyille suvuille, niitä ei saa muuttaa lainkaan eivätkä muut suvut saa käyttää niitä. Koristellut sukupisankat syödään yhdessä pääsiäisenä.

Muutama vuosi sitten Peura halusi kokeilla, minkälaisia koristeita kananmunaa suuremmista hanhenmunista syntyisi. Kokeilujen tuloksena syntyi yksinkertaisuudessaan vaikuttava rukousmuna, jota kiertää suomenkielinen Isä meidän rukous. Hanhenmuna oli kuin sille mitoitettu – teksti mahtui munankuoreen viimeistä pistettä myöten.

Tämä ei ole perinteinen pisanka, vaan rukousmunan valmistamiseen käytettiin etikkaa. Sen happamuus syö munankuoresta kalkkia ja jäljelle jää reliefimäinen pinta.

Munien maalaaminen on hidasta ja kärsivällisyyttä vaativaa työtä. Se merkitseekin Sveta Peuralle rukousta tai meditaatiota.

”Olennaista on rauhoittuminen ja omiin ajatuksiinsa syventyminen, ei se, mitä saa aikaiseksi.”

Peura haluaa kertoa suomalaisille tänne tulevista ukrainalaispakolaisista maalaamalla sinikeltaisia pisankoja. Hän kuvailee ukrainalaisia energisiksi, ahkeriksi ja elämänmyönteisiksi.

”Pisankoissa on paljon iloa, värejä, ornamentteja, kukkia ja mehiläisiä, aivan kuten ukrainalaisissa kansallispuvuissakin. Pisankakulttuuri osoittaa, miten vahvoja ukrainalaiset ovat. He kykenivät säilyttämään tämän hienon perinteenkin, vaikka se oli aikoinaan kiellettyä myös Ukrainassa.”

Peuran mukaan pisankat luovat toivoa paremmasta. Siitä, että taivas on joskus Ukrainassa jälleen sininen ja viljapellot lainehtivat keltaisina.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat