Kaksi vuotta sitten tapaturmaisesti kuolleen Tarja Roinilan jälkeen­jääneet kirjoitukset on koottu oivalliseksi valikoimaksi

Jos kääntäjän työ onkin mahdotonta, Samat sanat -teoksen luettuaan sitä pitää entistä tärkeämpänä.

Tarja Roinila kirjoittaa runojen kääntämisestä havainnollisesti ja kauniisti postuumisti julkaisuissa esseissään.

15.4. 14:04 | Päivitetty 15.4. 19:19

Esseet

Tarja Roinila: Samat sanat. Kirjoituksia kääntäjän elämästä. Toim. Mika Kukkonen. Teos. 242 s.

Kirjallisuuden ystävät eivät suinkaan ole immuuneja valmiiden ajatusten vetovoimalle. Sukupolvesta toiseen toisteltujen ajatelmien joukkoon kuuluu ilman muuta tämä: runouden kääntäminen on mahdotonta.

Väite voi olla tottakin, riippuen käännöstyön onnistumiselle asetetuista ehdoista, mutta se on inspiroinut kosolti laiskaa ajattelua ja kenties myös laiskaa kääntämistä. On nimittäin houkutus tulkita mahdoton työ turhaksi ja jättää panostamatta sellaiseen, mikä jo valmiiksi on tuomittu epäonnistumaan.

Edesmennyt kääntäjämestari Tarja Roinila (1964–2020) puolestaan ottaa työnsä mahdottomuuden vakavasti ja kirjoittaa runojen kääntämisestä havainnollisesti ja kauniisti näissä postuumisti julkaisuissa esseissään. Kääntäminen on työtä paitsi kahden kielen, myös lukemisen ja kirjoittamisen rajalla.

Hyvä kääntäjä lukee alkutekstin poikkeuksellisen huolellisesti ja sitten kirjoittaa lukemansa uudestaan. Mutta kirjoittaminen ja lukeminen ovat silti päällekkäisiä, eivät peräkkäisiä toimintoja. On mahdotonta sanoa, missä yksi loppuu ja toinen alkaa.

Jos kääntäjän työ onkin mahdotonta, Samat sanat luettuaan sitä pitää entistä tärkeämpänä. Kääntäminen on kaiken sivistyksen perusta.

Roinilan mukaan käännöksen yksikkö on teos, ei yksittäinen sana tai ilmaus, sillä suoria vastaavuuksia kahden kielijärjestelmän välillä ei sanakirjojen houkutuksista huolimatta ole. Keskittyminen teoksen kirjoittamiseen uudestaan kohdekielellä mahdollistaa poikkeamat kirjaimellisuudesta yksityiskohdissa, ja onnistunut käännös yleensä vaatiikin niitä.

Virkamiesmäinen sanasta sanaan tai lauseesta lauseeseen kääntäminen näkyy jäykkyytenä kokonaisuuden tasolla. Teoksen omalle sykkeelle ja hengitykselle ei tällöin jää tilaa.

Myös eri kielille ominaiset tavat ajatella ja hahmottaa maailmaa jäävät suomentajalta ajattelematta, jos hän etenee vain yksityiskohdasta toiseen, pohtimatta suurta kuvaa.

Samat sanat sisältää työpäiväkirjoja ja kuvauksia kääntäjän käytännön työstä, jossa usein korostuu etäisyys yllä kuvailtuun teos­ideaaliin.

Vaikka Roinila kääntäjänä pyrkii kokonaisuuslähtöiseen lähestymiseen, käytännön työn alkupuolella juuri yksityiskohdat vievät huomion. Sanakirjat selataan hiirenkorville Thomas Bernhardia suomennettaessa, filosofi Maurice Merleau-Pontyn parissa etsitään filosofisten käsitteiden eksakteja merkityksiä.

Filosofian äärellä Roinila on alkuun kunnioittavan juhlallinen, kunnes pääsee sisään filosofin kieleen, oppii ”puhumaan merleau-pontya”. Tekijän oman äänen tavoittaminen on usein mahdottomien ponnistusten takana, mutta lopulta siitä tulee Roinilan mukaan luontevaa kuin puhe.

Vaikka Roinila oli suomentanut aiemmin jo kuusi Bernhardin teosta, esikoisromaani Pakkasen (1962/2018) kimpussa hän on jälleen uuden äärellä. Kääntäjä joutuu kysymään, ymmärtääkö teoksesta oikeastaan mitään, vai onko kirjailija itse kirjoittanut noin kummallisen kirjan jostakin syystä.

Zen-yhteyksistä tuttu käsite ”aloittelijan mieli” on sovellettavissa Roinilan työskentelyyn. Lukuisten hänen tekemiensä huippukäännösten salaisuus vaikuttaa olevan siinä, että kokemuksen karttuessakin hän osasi ensin kohdata kirjat noviisina.

Ajatus runokäännösten mahdottomuudesta pohjaa Roinilan mukaan vanhentuneeseen, jo Platonin ajattelusta juontuvaan käsitykseen muodon ja sisällön erosta. Silloin proosassa sisältö on olennaisinta, kun taas runoudessa muotoa ja sisältöä ei voi erottaa toisistaan, mikä tekee runoudesta muodon taiteen.

Jos poistat runosta jotain tai lisäät siihen mitään, kyseessä on eri runo. Kielen vaihtamisesta puhumattakaan.

Roinila kuitenkin näyttää, että proosakääntäjäkään ei työskentele missään viestejä välittävässä lennätinlaitoksessa. Harvoinpa on proosan muotoa pohdittu huolellisemmin kuin Bernhardin Vanhat mestarit -teoksen jälkisanoissa, jotka on liitetty tähän valikoimaan. Pohdinta alkaa pienen tuntuisesta yksityiskohdasta: miten suomentaa doch, joka tuntuu toistuvan Vanhoissa mestareissa yhtenään?

Yksityiskohdalla voi hyvinkin olla ratkaiseva merkitys kokonaisuuden kannalta.

Roinilan tapaturmainen kuolema kaksi vuotta sitten oli suuri menetys myös kirjallisuudelle ja kirjallisuuselämälle. Laajasti verkostoituneen ja yhtä hyvin lokaalisti kuin globaalisti lukemista edistäneen kääntäjän työn koko arvon osasin ainakin itse nähdä, niin kuin usein käy, vasta retrospektiivissä.

Roinila suunnitteli esseekirjaa pitkään ennen kuolemaansa, mutta Samat sanat ei valitettavasti ole tämä kesken jäänyt teos. Alaotsikon ”kirjoituksia kääntäjän elämästä” on paljastava ilmaus, sillä monet teksteistä ovat kolumneja, ennen julkaisemattomat lähinnä luonnoksia.

Kenties ”kääntäjäelämän” voisi kirjoittaa yhteenkin, sillä aika niukasti tekstit käsittelevät elämän osa-alueita, jotka eivät tekijänsä leipätyöhön liity.

Tekeillä olleen kirjan henkeä voinee parhaiten aistia aiemmin HS:ssa lyhennettynä julkaistusta, kaksikielisyyttä käsittelevästä esseestä Monta kieltä, monta elämää sekä aiemmin Parnassossa julkaistusta, runon kääntämiseen verrattomalla tarkkuudella sukeltavasta Kirjoita niin kuin siinä on -esseestä.

Valikoiman koostaja Mika Kukkonen on kuitenkin tehnyt erinomaista työtä olemassaolevan ja jälkeenjääneen materiaalin parissa. Lyhyetkin luonnokset rytmittävät teoksen kulkua hyvin ja tuntuvat motivoiduilta.

Ja harvoinpa sitä saa nauttia esimerkiksi Jano- ja Tuli&Savu -runouslehdissä julkaistuja erinomaisia kirjoituksia vuosien kuluttua uudelleen kirjamuodossa.

Oikaisu 15.4. kello 19.18: Vaihdettu otsikko, jossa tituleerattiin Tarja Roinilaa virheellisesti runouden kääntäjäksi. Hän käänsi sekä proosaa että runoutta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat