Digitaalisia ryijyjä taiteilija Kevin Aboschin tapaan. Yksi niistä tulee Huvila-alueen yhdeksän metriä korkean portin sisäänpääsyverhoksi.

Tämä mies pystyi myymään valokuvansa perunasta miljoonalla eurolla – nyt hän tuo Helsinkiin digitaalisia ryijyjä

Kryptotaiteesta tunnettu Kevin Abosch tekee Juhlaviikoille keinoälyn avulla ”digitaalisia ryijyjä”, joista yksi nousee yhdeksän metriä korkeaksi Huvilarannan portiksi.


21.4. 2:00 | Päivitetty 21.4. 6:24

Hän tuli tunnetuksi näyttelijä Johnny Deppin ja Piilaakson it-johtajien suosikkivalokuvaajana.

Hänen tunnetuin valokuvansa on potretti perunasta, joka myytiin miljoonalla eurolla.

Hän on kiinalaistaiteilija Ai Weiwein yhteistyökumppani ja lohkoketjutekniikan taiteellinen hyväksikäyttäjä, joka on ”hajauttanut” itsensä eräänlaiseksi kryptovaluutaksi omaa vertaan sisältävässä IAMA Coin -teoksessa.

Mutta nyt Helsingin juhlaviikkojen tilausteosta viimeistelevä Kevin Abosch, 52, on löytänyt mielestään jotain vielä coolimpaa.

”Ryijyt!”

”Teen Juhlaviikoille suomalaisvaikutteisia digitaalisia ryijyjä!”

Digitaalisia ryijyjä? Mitä se tarkoittaa?

”Syötin tietokoneelle valtavan määrän suomalaisia ryijymalleja 1880-luvulta 1950-luvulle ja panin keinoälyn oppimaan niiden tyylin.”

Tämä vaikuttaa hieman samalta kuin HS:n taannoiset Musta laatikko -esitykset, joissa professori David Cope ohjelmoi tekoälyn tekemään pianoteoksia Jean Sibeliuksen tyylillä. Esityksissä yleensä noin puolet Kansallisteatterin Musta laatikko -yleisöistä piti sokkotestissä keinoälyn Sibelius-sävellystä mieleisempänä kuin Sibeliuksen omaa sävellystä.

Abosch on kiinnostuneempi lähestymistavasta, jossa Cope on ohjelmoinut koneelle oman tyylinsä ja jalostaa keinoälyn tarjoamasta musiikista jotain omaa, jota ei tulisi muuten keksineeksi.

”Olisi pitkästyttävää ja liian helppoa opettaa kone tekemään ryijymalleja, joita ei voi erottaa aidoista historiallisista suomalaisryijyistä”, hän sanoo.

”Nämä teokset pohjautuvat suomalaisiin ryijymalleihin, mutta siirtävät niiden emotionaalisen arvon nykyaikaiseen kontekstiin”, hän sanoo ja melkein huohottaa puhelimeen.

Taiteilijalla on ilmeisen kovat kierrokset. Hän kertoo kävelevänsä pitkän puhelinhaastattelumme aikana ympäri hotellihuonetta Etelä-Ranskassa ja hörppivänsä jatkuvasti kahvia kävellessään.

Kevin Abosch sanoo, että suomalaiset ryijyt olivat lähtökohta, jota hän ei kuitenkaan kopioi keinoälyn avullakaan sellaisenaan. ”Aitouteen pyrkivinä suomalaisryijyinä nämä olisivat tietysti epäonnistuneita.”

Miten ryijyprojekti syntyi?

”Ohjelmoin luupin, jossa keinoäly tarjoaa loputtomasti vaihtoehtoja samalla, kun se sisäistää suomalaisryijyjen tyylin. Näin näen asioita, joita en muuten näkisi.”

Hän valikoi joitakin malleja ja näytti niitä suomalaisille ystävilleen. Aluksi jotain puuttui. Kun hän sääti algoritmia palautteen mukaan, tulokset paranivat.

”Halusin, että tuloksilla on jokin yhteys ryijyyn sellaisena kuin suomalaiset ryijyn kokevat, mutta lopputulos ei saa olla menneisyyttä vaan tulevaisuutta.”

Entä valmistetaanko nämä mallit kuten oikeat ryijyt?

”Ei tässä projektissa. Laajennetun Huvila-alueenne portista tulee yhdeksän metriä korkea, ja yksi ryijymalleista on siinä verhona. Näitä tulee myös muihin Juhlaviikkojen avainpaikkoihin.”

”Siitä tulee hienoa”, hän vakuuttaa. ”Ensin siis digitalisoin ryijydatan ja sitten tuon ryijyn takaisin fyysiseen maailmaan, mutta en kuitenkaan perinteisellä ryijytekniikalla.”

Hän haluaa koostaa projektista myös kirjan. Entä kaupalliset kikat lohkoteknologian avulla?

”Niitä mietin ehkä myöhemmin.”

Tämä on mahdollista, sillä Juhlaviikot tilasi häneltä ”vain” oikeuden tämän RYJ-teossarjan käyttöön festivaalin visuaalisessa identiteetissä sekä markkinointiviestinnässä.

Näin myös tilaustyön hinta oli Juhlaviikkojen taiteellisen johtajan Marko Ahtisaaren mukaan ”normaali taiteilijapalkkio”, vaikka Abosch tunnetaan teostensa kovista myyntihinnoista.

Kevin Abosch lehdistötilaisuudessa Etelä-Koreassa vuonna 2018.

Abosch syntyi Los Angelesissa vuonna 1969 ja kasvoi vuoroin siellä, Britanniassa, Saksassa ja Irlannissa. Hän kutsuu itseään irlantilaiseksi ja omistaa Irlannin passin.

”Isäni Alfred Abosch puhui myös saksaa ja oli toisen maailmansodan aikaan Britannian sotilastiedustelussa ja MI5:n palkkalistoilla. Myöhemmin hän työskenteli tuonti- ja vientitehtävissä tekstiilialalla. Ehkä mukana oli ryijyjäkin!”

Kotona pieni Kevin oli vanhempiensa taiteilijaystävien vaikutuspiirissä.

”Taidetta näytettiin minullekin, lapselle. Joskus sanoin, että tuosta en pidä, ja he kysyivät miksi. Lopulta arvioin, että torjunta johtui tuntemattoman pelosta. Kun voitin sen, aloin päästä taiteeseen sisälle.”

Ensin Abosch opiskeli mikrobiologiaa, mutta valokuvaus vei voiton.

”Suomen Lapissa olisin varmaan kuvannut poroja, mutta Hollywoodissa kuvasin aluksi sille alueelle tyypillistä lajia eli julkkiksia.”

Digiaikaan Abosch siirtyi ensimmäisten joukossa, mistä oli apua.

”Esimerkiksi ihon epätasaisuuksien silotteleminen potreteissa on digiaikana entistä nopeampaa.”

Ensimmäisestä ammatillisesta sessiosta hän nyhti eräältä levy-yhtiöltä 2 500 dollaria röyhkeytensä ja yhteyksiensä avulla. Siitä noustiin yli sadantuhannen dollarin kuvauspalkkioihin, ja kohteita on riittänyt Piilaakson johtajista Harry Belafonteen ja Yoko Onoon.

Kevin Aboschin potretti Harry Belafontesta.

Kevin Aboschin valokuva Yoko Onosta.

Kevin Aboschin valokuva Malala Yousafzaista.

”Kiireiset Piilaakson johtajat ja kestojulkkikset ovat pitäneet siitä, miten nopeasti työskentelen. Mutta vielä tärkeämpää on, että saan heidät pudottamaan naamion lyhyessä ajassa.”

Mistä se johtuu?

”Se on luontaista. Mutta taito vahvistui, kun olin kokenut romahduksen ja jäänyt välillä kodittomaksi.”

Hetkinen, mikä romahdus ja koska se tapahtui?

”Se oli vuosina 2004 ja 2005. Minulla oli yhä enemmän töitä vuosituhannen vaihteessa, ja kun isäni kuoli, en oikein ehtinyt käsitellä sitä. Sillä oli vaikutusta”, hän sanoo.

”Pidin itseäni tosi fiksuna ja kohtaloni hallitsijana. Kuten Carl Jung sanoo, siitä voi jatkaa vain alaspäin, ja lopulta alitajuntani teki tenän.”

Abosch menetti toimintakykynsä, työnsä ja kotinsakin. Lopulta hän jaksoi mennä edesmenneen isänsä lääkärille. Kyseessä oli ainoa lääkäri, jonka kaikkivoipuuden illuusioon harhautunut taiteilija tunsi.

”Diagnoosi ei ollut masennus, vaan enemmänkin syvä ahdistus. Olin täysin avuton, mutta siitä piti nousta käynnistämättä samaa kierrettä uudelleen. Minun täytyi oppia, että menestystä ei voi omistaa tai kohtaloaan kontrolloida.”

Hän tajusi, miten hauraita ja särkyviä me kaikki olemme.

”Hauraus ei ole rumaa. Suurinta voimaa on haurauden tunnustaminen.”

Romahduksen jälkeen potretit saivat uutta herkkyyttä.

”Kun menee kuvaamaan haurauttaan piilottamatta, myös kuvattava pudottaa egonsa. He näkevät itsessään jotain, joka lähes itkettää heitä. He sanovat halunneensa olla tuo kuvan tyyppi, mutta koskaan aikaisemmin he eivät olleet nähneet itseään niin”, Abosch sanoo.

”Heidän tyttärensä ovat saattaneet sanoa isästään, että tämän kuvan jälkeen näen, että hän ei olekaan enää hirviö. Hän ei enää ole pelottava.”

Kevin Aboschin Potato #345 on miljoonan euron valokuva.

Kaikki muuttui vuonna 2015, jolloin Abosch kertoo myyneensä potretin perunasta eli valokuvan Potato #345 ”hyvin suurella summalla”. Esimerkiksi The New York Timesin mukaan tuo summa oli tasan miljoona euroa.

”Sen jälkeen elämä on ollut yhtä hullunmyllyä”, Abosch kertoo.

Viimeistään tästä lähtien myös etabloituneet taidepiirit halusivat Aboschin. Hänen näyttelyjään on nähty Pariisin Jeu de Paumesta Pietarin Eremitaasiin.

Viime vuosina Abosch on siirtynyt yhä syvemmin myös kryptotaiteeseen, lohkoketjujen hyödyntämiseen ja käsitetaiteeseen.

”Minun sukupolveni on ensimmäinen, joka sai jo lapsena tietokoneen ja oppi ohjelmoimaan yksinkertaisia pelejä hyvin varhain”, hän taustoittaa.

”Tietokone on siveltimeni. Hyödynsin esimerkiksi lohkoketjuteknologiaa taiteessani jo ennen kuin sitä ryhdyttiin käyttämään kryptovaluuttojen louhimiseen.”

Lohkoketjuteknologia on yksinkertaistetusti selitettynä tapa, jolla toisilleen vieraat toimijat voivat yhdessä tuottaa ja ylläpitää tietokantoja hajautetusti. Jos luottamus järjestelmään on riittävä ja käyttäjiä kertyy, tämä mahdollistaa esimerkiksi digitaalisen aitoustodistuksen (NFT) käytön ja vaihdannan valuutanomaisesti.

”Salaus ja aukikoodaus ovat kiinnostaneet minua siitä lähtien, kun isäni kertoi sotatarinoita natsien salakirjoituksen avausyrityksistä”, Abosch sanoo.

Taiteellisesti häntä kiinnostaa se, kuinka aakkosnumeeriset eli kirjaimista ja numeroista koostuvat koodit voivat sisältää elämän ja kuoleman kysymyksiä ja ihmisen koko tunnekirjon.

”Pääteemoina näissä töissäni on arvo ja identiteetti. Mitä nopeammin ihmiset ryhtyvät keskustelemaan niistä teoksieni ääressä, sen parempi. Usein taiteellinen ja rahallinen arvo toki sekoittuvat, mutta siitäkin syntyy arvokeskustelua.”

Yellow Lambo -neonvaloveistos myytiin summalla, jolla saisi uuden Lamborghini-auton.

Otetaan esimerkki: YELLOW LAMBO-teos viittaa keltaiseen Lamborghini-autoon, jota kryptointoilijat käyttävät symbolina sijoitusten potentiaalisista voitoista.

Se on siis yhä menestyksen symboli, kuten it-kaupoilla vuonna 2000 äkkirikastuneilla Rytsölän veljeksillä aikoinaan. He ostivat oikeat Lamborghinit heti rikastuttuaan.

Abosch on tehnyt teoksensa valoveistokseksi, joka sisältää aakkosnumeerisia merkkejä teoksen digitaalisesta tunnisteesta.

”Jos Lamborghini on menestyksen symboli, niin auto itsessään on proxy (tietotekniikan termein välityspalvelin)”, hän selittää.

”Salausavain YLAMBO on välityspalvelimen välityspalvelin ja lopuksi valoveistos kaikessa neonloistossaan on kuin kolminkertaisesti tislattu välityspalvelin.”

Lopputuloksen osti entinen Skype-pomo Michael Jackson 400 000 dollarilla. Oikean Lamborghinin voi saada – toki mallista riippuen – halvemmalla kuin kyseisen taideteoksen.

IAMA Coin -teos puolestaan syntyi, kun Abosch pyysi lääkäripuolisoaan ottamaan hänestä verta ja piirsi sitten omalla verellään sadalle paperinpalalle aakkosnumeerisia koodeja, jotka ovat osa lohkoketjuun sijoitettua teoksen kryptotunnistetta.

”Rakastin ideaa, että vereni on osa digitaalista taideteosta ja minä olen siinä keskellä.”

Teoksen digitaalinen tunniste jaettiin kymmeneen miljoonaan osaan, joita voi jakaa edelleen.

”Tarkoituksena oli määrittää uudelleen arvon käsite.”

Mutta kun taiteilija on nimekäs ja kyse on kryptohuumasta, millä tahansa projektilla on sijoittajille arvoa.

”Keräilijät ryhtyivät heti kysymään, kuinka monta osaa he voivat ostaa ja omistaa, vaikka kaikki osat ovat identtisiä!”

Näin hänen verestäänkin tuli symbolisesti kauppatavaraa kryptomaailmassa.

Priceless-teos Ai Weiwein kanssa pyrki hieman vastaavasti jakamaan digitaalisen omistusoikeuden niin laajalle, että omistuksella sinänsä ei pitäisi olla rahallista arvoa. Silti pieniäkin osuuksia voi käyttää vaihdantaan kuten valuuttaa.

”Tämä on vain yksi osoitus laajemmasta ilmiöstä, jossa ihmiset ajattelevat tärkeitä asioita hyvin epäloogisilla ja epäreiluilla tavoilla arvonmuodostuksen kautta.”

Abosch on siis myös kryptohuuman kriitikko, vaikka hän hyödyntää samaa huumaa tulonmuodostuksessaan.

Sun Signals (2021): valokuva representoi laajempaa projektia, jossa käytetään keinoälyä, aurinkovoimalla toimivia palvelimia ja lohkoteknologiaa.

Loppujen lopuksi Abosch sanoo, että hän ei halua intellektualisoida asioita vaan herättää tunteita.

Mutta miten tämä kaikki liittyy Juhlaviikkojen tilaamiin digitaalisiin ryijyihin ja niiden fyysisiin ilmenemismuotoihin?

Suomalainenhan voi ajatella, että ryijy on ryijy, jotain itsestäänselvää!

”Se tässä onkin niin hienoa”, hän sanoo ja viittaa ryijynvalmistuksen historiaan viikinkien venepeitoista ja käärinliinoista morsiusryijyihin ja moderneihin ryijyihin.

”Ryijyt sisältävät valtavasti symboliikkaa, joka vaikuttaa alitajunnassamme. Siksi ne ovat niin hedelmällinen lähtökohta yhdistää tuttuun konseptiin jotain aivan uutta.”

Kevin Aboschin ryijymalleja käytetään tänä vuonna myös Juhlaviikkojen mainosjulisteissa. Koeripustus Kaapelitehtaan lasipihalla.

Kevin Abosch

Kevin Abosch

■ Syntyi Los Angelesissa vuonna 1969.

■ Kouluttautui mikrobiologiksi, mutta siirtyi valokuvaukseen 1990-luvun vaihteessa.

■ Tuli tunnetuksi it-alan johtajien ja kestojulkkisten suosikkivalokuvaajana. Tunnetuin teos on miljoonalla eurolla myyty potretti perunasta, Potato #345

■ Tekee myös installaatioita, generatiivista taidetta ja kryptotaidetta.

■ Näyttelyitä mm. Pietarin Eremitaasissa, Jeu de Paumessa Pariisissa ja Kiinan kansallismuseossa.

■ Tekee Juhlaviikoille tilausteoksen digitaalisista ryijyistä. Osa teoksista toteutetaan fyysisinä ”porttikankaina”, joista yksi on portti laajennetulle Huvila-alueelle.

Yksityiskohta Kevin Aboschin RYJ-teossarjasta.

Poimintoja Helsingin juhlaviikkojen ohjelmasta

Huvila:

Taylor Mac. Teatterintekijä ja performanssitaiteilija, joka kuljettaa katsojan kolmetuntisessa ”yliampuvaksi” mainostetussa riemukkaassa esityksessään dragperinteen kautta populaarimusiikin ja kansalaisoikeuksien historiaan

Angélique Kidjo. Karismaattinen beniniläislegenda tuo Huvilaan uusimman Mother Nature -levynsä materiaalia. Hiphopia, afrobeatia ja beniniläistä perinnettä yhdistänyt levy voitti juuri parhaan maailmanmusiikin levyn Grammy-palkinnon.

Lasten laulavat tiedekysymykset. Laulaja-lauluntekijä Suvi Isotalo sävelsi ja sanoitti HS:n lasten tiedekysymykset -palstan pohjalta lauluja, jotka kuullaan nyt livenä. Esiintymässä muun muassa Sinikka Sokka ja Matti Johannes Koivu.

Ringa Manner ja Valtteri Laurell Pöyhönen sekä Umo. Konsertissa kuullaan muun muassa Ruusujen ja The Hearingin kappaleita, mutta Pöyhösen ja Umon tietäen hyvin erilaisina, svengaavina versioina.

Agnes Obel. Klassisen musiikin koulutuksen saanut tanskalainen laulaja-lauluntekijä tekee tummanpuhuvaa musiikkia, joka on sekoitus klassista ja folkia.

Vesta. Maaliskuussa toisen levynsä julkaissutta artistia ennen lavalla nähdään tämän hetken toinen kehuttu musiikintekijä Arppa.

Kanssasi keskipenkillä. Pave Maijasen muistoa kunnioittava konsertti, jossa ikimuistoiset hitit saavat jazzillisen version Arttu Takalon ja Varre Vartiaisen sovittamina. Solisteina muun muassa Yona, Anssi Kela ja Tokela.

Maustetytöt ja Agents. Kaksi melankolian mestaria kohtaavat lavalla. Illan aloittaa 1960-luvun iskelmäklassikoita versioiva M.

Tanssi:

Tree of Codes. Suurteos, joka yhdistää Wayne McGregorin liikekielen, Olafur Eliassonin lavasteet ja Jamie xx:n musiikin.

10 000 gestures. 25 tanssijan ryhmä esittää Boris Charmatzin teoksen eli 10 000 eri elettä ilman että yhtään elettä toistetaan.

Somnole. Koreografi Boris Charmatz tanssii sooloteoksensa oman vihellyksensä säestämänä.

Klassinen musiikki:

Chineke! Orchestra solistinaan sellisti Sheku Kanneh-Mason.

Mahler Chamber Orchestra solisteinaan viulisti Isabelle Faust ja alttoviulisti Antoine Tamestit.

Il Giardino Armonico solistinaan viulisti Patricia Kopatchinskaja.

Pianisti Daniil Trifonovin sooloresitaali.

Mezzosopraano Magdalena Kožená ja pianisti Yefim Bronfman.

Muuta:

Helsinkiläiset voivat tilata läheisilleen 500 taidelahjaa. Taloyhtiöillä taas on haettavanaan pihoilleen 50 korttelikonserttia.

Lisätiedot ja koko ohjelma osoitteessa helsinkifestival.fi

Lue lisää: Helsingin juhlaviikkojen Huvila laajenee kokonaiseksi festivaali­puistoksi, jonne yleisöllä on vapaa pääsy

Lue lisää: Virtuaalisista omistus­oikeuksista on kasvanut lähes 40 miljardin euron markkina, nyt lehtijutusta otettu kuva voi maksaa yli miljoonan

Lue lisää: Kryptoteknologiat ovat digiajan vastakulttuuria, keskisormi valtaapitävälle eliitille – Mutta pian kapitalismi syö nekin suihinsa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat