Ulla Tillander-Godenhielmin uraauurtavat tutkimukset suomalaisista korusuunnittelijoista ja -valmistajista työllistävät häntä edelleen. ”Tietoja löytyy edelleen kaiken aikaa lisää”, alastaan innostunut tutkija sanoo.

Timantti(n)en tutkija

Ulla Tillander-Godenhielm on nostanut taitavat suomalaiset kultasepät esiin ja avannut näyttelyillä uusia uria. Nyt museoalallakin kaikki on sodan takia toisin.

Jalokiviseppien sukuun syntynyt Ulla Tillander-Godenhielm kuuluu maailman johtaviin Fabergé-asiantuntijoihin. Hän on nostanut kansainväliseen tietoisuuteen sen tosiseikan, että arvostetun pietarilaisen Fabergé-yrityksen huippuosaajista suurin osa, mukaan lukien kaikkein nimekkäimmät mestarit ja kaikkien keisarillisten pääsiäismunien tekijät, olivat suomalaistaustaisia.

Tiedoilla on kysyntää, joka vain lisääntyy. Pääsiäisen jälkeen Tillander-Godenhielm on lähdössä Lontooseen, jossa hän käy usein. Tällä kertaa syynä on kansainvälisten Fabergé-tutkijoiden tapaaminen Victoria & Albert -museossa. Siellä on parhaillaan esillä näyttely Fabergé in London: Romance to Revolution, jota Ulla Tillander-Godenhielm oli mukana toteuttamassa.

”V&A kärsi koronapandemiasta taloudellisesti, ja sitä näyttelyä on nyt tehty vähän talkootyönä.”

Lontoon näyttelyssä on runsaasti kansainvälisiä teoslainoja, myös Suomesta ja muutama myös Venäjältä, mikä on tuonut museolle kyselyitä Venäjään kohdistettujen pakotteiden takia. Lainaajiin kuuluu oligarkki Viktor Vekselbergin omistama Fabergé-museo ja Eremitaasi.

Fabergé-museosta on lainassa muun muassa Erik Kollinin valmistama ensimmäinen keisarillinen pääsiäismuna vuodelta 1885, Kremlin museosta on kolme keisarillista pääsiäismunaa ja Eremitaasilta August Holmströmin Pariisin maailmannäyttelyyn 1900 valmistamat kruununkalleudet.

Esineet palannevat näyttelyn päätyttyä toukokuussa säädetyssä järjestyksessä Venäjälle, mutta Venäjän järkyttävän raaka hyökkäyssota Ukrainaan on muodostunut kulttuurialallakin painajaiseksi.

Pitkään valmisteltuja yhteistyöprojekteja lopetetaan, eikä kukaan tiedä, pystytäänkö niitä jatkamaan. Ajat sitten solmitut sopimukset näyttäytyvät yllättävässä valossa.

Tilanne on ristiriitainen: kaikki ymmärtävät taloudellisten pakotteiden tärkeyden, mutta samalla tiedetään, että monet yhteistyökumppanit ovat puun ja kuoren välissä Venäjällä, Tillander-Godenhielm pohtii tuskastuneena.

”Esimerkiksi iäkkäillä kuraattoreilla on todella pieni palkka ja suoranainen pula jopa ruuasta. Joidenkin muistissa ovat hyvin tarinat Leningradin piirityksessä nälkään kuolleista sukulaisista.”

Ulla Tillander-Godenhielm viettää pääsiäistä Suomessa. Hänet kuvattiin hyvän ystävän, Christie’s-huutokauppahuoneella kauan työskennelleen Barbro Schaumanin kotona Töölössä 11. huhtikuuta.

Neuvostoliiton suunta tai venäjän opiskelu ei aikoinaan kiinnostanut nuorta Ulla Tillanderia, vaikka isä Herbert Tillander, kultaseppä jo kolmannessa polvessa ja hovijalokiviseppä, välillä ehdotti matkoja Leningradiin suvun historian merkeissä.

”Isoisoisä oli 11-vuotias torpanpoika, kun hän lähti Pietariin kisälliksi”, Tillander-Godenhielm kertoo. ”Moni parhaista alan ammattilaisista oli lähtöisin hyvin vaatimattomista oloista.”

Matkat saivat kuitenkin odottaa.

”Meitä sen ajan nuoria veti enemmän yhdysvaltalainen kulttuuri”, Rotary-stipendiaattina vuoden Yhdysvalloissa ollut ja uransa alussa 1960-luvulla svengaavassa Lontoossa työskennellyt Tillander-Godenhielm sanoo.

Leena Ahtola-Moorhousen kirjoittamassa elämäkerrassa Fabergé ja minä (Tammi, 2020) kerrotaan, miten tärkeänä Tillandereilla pidettiin kansainvälisyyttä ja kielitaitoa. Kirja päästää kurkistamaan kiinnostavasti poikkeukselliseen elämään, kulissien taakse.

Isä lähetti vastavalmistuneen ekonomin Lontoon-konttorin johtajaksi (ja ainoaksi työntekijäksi) tehtävänään hankkia timantteja Lontoon timanttikaupoista ja Antwerpenistä. Ensin piti opiskella timanttien luokittelu, mikä ei ollut aivan yksinkertainen juttu – ei myöskään herravoittoisen ja arvonsa hyvin tuntevan seuran tinkimiskulttuurin oppiminen Hatton Garden -timanttikadun pörssissä.

Kesti aikansa voittaa luottamus, mutta Lontoo palkitsi. Noina vuosina syntyivät jotkin niistä kontakteista, jotka ovat olleet sittemmin kullanarvoisia tutkijana. Yksi tärkeimmistä on yhteys brittiläiseen antiikkikauppiaiden yritykseen Wartskiin.

Vuonna 1963 Ulla Tillander-Godenhielm palasi Suomeen, ja vähitellen idän suuntakin alkoi kiinnostaa.

”1980-luvulla Neuvostoliitossa alkoi tuntua vapaammalta, ilmassa oli jo aavistus perestroikaa.”

Ensimmäiset tapaamiset olivat valtavan antoisia, ja moni kontakti museoihmisten kanssa sai alkunsa tuolloin. ”Tajusin, että meillä voisi olla paljon annettavaa puolin ja toisin.”

Karl Fabergé ja hänen aikalaisensa -näyttelyn kuratoivat Ulla Tillander-Godenhielm (vas.) ja Christina Ehrnrooth. He toimittivat myös näyttelyluettelon. – Fabergé ja minä -kirjan kuvitusta.

Tillander-Godenhielmin ansiosta Suomessa järjestettiin ensimmäinen Fabergé-näyttely vuonna 1980. Esillä oli runsaasti suomalaisten omistamia esineitä.

”Meillähän on aivan ensiluokkaisia esineitä tänne muuttaneiden emigranttien ansiosta, vaikka ei niistä hirveästi haluta puhua.”

Korutaide ylipäätään on Tillander-Godenhielmin mukaan jäänyt Suomessa liian vähälle huomiolle.

Taideteollisuusmuseo (nyk. Designmuseo) oli avattu vastikään, vuonna 1979, ja se näytti Fabergé-näyttelylle vihreää valoa –  sillä edellytyksellä, että järjestävä Tillanderin liike kunnosti museon kellaritilan näyttelykuntoon. Näin tapahtui, ja näyttelystä tuli tapaus, jonne jonotettiin. Se keräsi kolmen viikon aikana yli 25 000 kävijää.

Ruiskukka ja kaurantähkä (kulta, sininen emali, ruusukivi ja vuorikide) saatiin Eremitaasista lainaan Taideteollisuusmuseon Fabergé-näyttelyyn vuonna 1980. Esine kuuluu Zinaida Jusupovan kokoelmaan. Jusupovien nimeä venäläiset eivät tosin halunneet näyttelyssä mainittavan, mitä ei toteltu. – Fabergé ja minä -kirjan kuvitusta.

Yksi vetonauloista oli Pietarista eli silloisesta Leningradista tuotu vuorikristallinen Ruiskukkamaljakko. ”Se oli ensimmäinen ulkomaille Eremitaasista lainattu Fabergé-esine”, Tillander-Godenhielm kertoo. Maljakko saatiin näyttelyyn Neuvostoliiton suurlähettilään puolison Anita Hallaman (1925–2008) ansiosta:

”Anita Hallama oli asiakkaamme ja tarjosi apuaan. Hän tunsi kaikki ja hänellä oli hyvät suhteet Neuvostoliiton silloiseen kulttuuriministeriin.”

Helsingin näyttely herätti myös kansainvälistä huomiota. Ja kulttuurivaihto toimi toiseenkin suuntaan. Suomesta lainattiin paljon esineitä ensimmäiseen venäläiseen Fabergé-näyttelyyn, joka järjestettiin vuonna 1989 Leningradissa.

”Jelaginin palatsimuseossa pidetyllä näyttelyllä oli vahva symboliarvo.”

Tsaarinajan esineloisto ei enää ollut pannassa.

Noihin aikoihin Suomessa saattoi tulla vielä kultasepille arvioitavaksi arvokkaiksi osoittautuvia kirpputorilöytöjä. Nykyään sellaista ei juuri tapahdu. Tosin mikään ei ole mahdotonta. Jossain luuravat vielä seitsemän kadoksissa olevaa keisarillista pääsiäismunaakin.

”Yhdysvalloissahan löytyi muutama vuosi sitten romukauppiaan hyllyltä aito keisarillinen pääsiäismuna”, Tillander-Godenhielm muistuttaa.

Kolmas keisarillinen pääsiäismuna (1886–87), kultaa, safiireja, timantteja. Arvokkaan kelloyllätyksen sisältävä muna valmistettiin suomalaisen August Holmströmin työhuoneella. Yhdysvaltalaisen romukauppiaan hallussa oleva muna myytiin sittemmin Wartskin kautta, V&A-näyttelyluettelon mukaan jopa noin 20 miljoonalla punnalla. Yksityisomistuksessa. – V&A-näyttelyn katalogin kuvitusta.

Romukauppias googletti onneksi sanan ”egg” ja vilkaisi sitten munan sisälle. Siellä oli sveitsiläinen luksuskello, Vacheron Constantin. Romukauppias luopui ajatuksesta sulattaa muna. Loppu on Fabergé-historiaa.

Hugo Backmanssonin maalaus A. Tillanderin liikkeestä osoitteessa Aleksanterinkatu 13 (1930). Kuvassa Tillanderin suvun jäsenten joukossa on toisena vasemmalla kultaseppä Oskar Pihl, Anna Pihlin veli.

Ulla Tillander-Godenhielm on harmitellut, ettei tullut nuorena niin tarkoin kuunnelleeksi Tillanderin liikkeen takahuoneessa työskennelleiden emigranttien juttuja. Sittemmin hän on avannut korujen historiaa ja heidän elämäntarinoitaan moninkertaisesti.

Alalla oli pieni sensaatio, kun Tillander-Godenhielm pystyi osoittamaan, että täysin tuntemattomana Suomessa vuonna 1976 kuollut Alma Pihl oli suunnitellut sekä upean jääaiheisen Talvimunan (1913) että Mosaiikkimunan (1914), joita kumpaakin pidetään Fabergén keisarillisten pääsiäismunien ehdottomaan parhaimmistoon kuuluvina. Tieto levisi laajasti, kun se vuonna 1987 julkaistiin brittiläisessä Apollo-taidelehdessä.

Luonnoskirjojen käsialavertailuun perustunut vahvistus herätti suurta huomiota, sillä naisia ei ollut Fabergén työhuoneella ruuhkaksi asti. Nimeltä tunnettiin oikeastaan vain Alina Holmström (1875– 1936), Alma Pihlin äidin sisar.

Pikantti yksityiskohta on, että Doubleday-kustantamossa työskennelleen Jacqueline Kennedyn-Onassiksen aloitteen ansiosta luonnoskirjoista tehtiin upea englanninkielinen julkaisu, Golden Years of Fabergé.

Eläkkeelle jäätyään Tillander väitteli Pietarin keisarillisesta palkitsemisjärjestelmistä vuonna 2005. Ja tutkimukset jatkuvat:

”Tietoja löytyy edelleen kaiken aikaa lisää”, Tillander-Godenhielm sanoo innostuneena. Hän on juuri saanut valmiiksi artikkelin Taschenin tulevaan Fabergé-julkaisuun ja uusia on työn alla. Taide kiinnostaa laajemminkin..

Viikko sitten hänellä oli tapaamisia Pariisissa, ja samalla saattoi nähdä Albert Edelfeltin ja Akseli Gallen-Kallelan näyttelyt.

”Saamme olla onnellisia näistä mestareista. Näyttelyissä oli valtavasti väkeä, ja ihmiset viipyivät kauan teosten äärellä.”

Fabergén käyttämissä työpajoissa ei tunnettu yläikärajaa: yli 85-vuotias sai tehdä halutessaan töitä kaikessa rauhassa, ja jo dementoitunut hopeaseppä saattoi jatkaa niin kauan, kun pakotusvasara pysyi kädessä, Ahtola-Moorhouse kirjoittaa elämäkertakirjassa.

Ulla Tillander-Godenhielmilläkin tuntuu olevan virtaa vaikka muille jakaa.

”Älä vain laita sinne ikääni”, hän kauhistuu. ”Kukaan ei anna mulle enää toimeksiantoja, jos ne näkee sen numeron!”

Ulla Tillander-Godenhielm

  • Ekonomi, FT, tutkija. Työskennellyt yli 30 vuotta perheyrityksessä.

  • Syntynyt Helsingissä 1937.

  • Avioitui vuonna 1968 diplomi-insinööri Lars-Petter Godenhielmin (1940–2011) kanssa. Kaksi tytärtä.

  • Väitellyt Helsingin yliopistosta tohtoriksi vuonna 2005 aiheenaan Venäjän keisarikunnan palkitsemisjärjestelmä.

  • Julkaistuja teoksia mm.: Keisarin kaupungin korut suomalaisista ja ruotsalaisista kokoelmista (suom. Ritva Sipiläinen, Hagelstam 1996); Fabergé ja hänen suomalaiset mestarinsa (Tammi, 2008), joka on ilmestynyt laajennettuna myös englanniksi (Unicorn, 2018); Jewels of Imperial St Petersburg (Liki Rossii, Unicorn, 2012).

  • Artikkeleita lukemattomissa kansainvälisissä julkaisuissa.

  • Kuuluu mm. Fabergé-museon neuvottelukuntaan.

Lue lisää: Keisarilliset pääsiäismunat sisälsivät aina yllätyksen

Lue lisää: Korutaiteen suuri nimi työskenteli opettajana Kuusankoskella ja kuoli lähes unohdettuna, nyt töistä maksetaan miljoonia – Tällainen on yhden keisarillisen Fabergé-munan tarina

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat